Rakentaminen ja parisuhde

[Pippuri]

Kuinkas muilla parisuhteen kanssa on käynyt rakentamisen aikana? Musta tuntuu ettei me muuta ehditä tekemään kuin käymään töissä, raksalla ja se loppuaika meneekin sitten tapellessa... :ashamed:
Vauvakin olisi haaveena, mutta haaveeksi taitaa jäädä kuin seksielämä on kuivunut täysin kokonaan. Toisinaan ei oikeasti jaksa ja kiukkuisena ei vaan huvita :/
Kuinka teillä on saatu nämä asiat sujumaan? Me tuskin ollaan ainut pariskunta kellä rakennusaika repii parisuhdetta...

 

[yh raksan vuoksi]

Joo et oo ainut, kuka noin kokee! Samma här! :/

 

[kullannuppu]

Meillä taas pieni päivänsäteemme sai rakentamisen aikana alkunsa ja syntyi kaksi kuukautta asuttuun uuteen kotiin :heart: :heart:
Eihän se aina helppoa ole, muistakaa kenelle ja miksi sitä rakennatte. Koittakaa pitää myös vapaata välillä. Me käytiin kaksi kertaa etelässä raksan aikana (rakentaminen kesti vajaan vuoden).
Se oli oikeasti nollaava loma hermoille, jättää kaikki hetkeksi ja nauttia yhdessä. Äkkilähtö jostain ja rentoutumaan, kyllä ne työt siellä odottavat ja itsekin jaksaa taas loman jälkeen paremmin. (kullanarvoinen neuvo, ettei käy niinkuin ylemmällä, yh)

 

[Niksu]

Meillä oli aloittaessa 3 vee lapsi ja nyt on myös 3kk vauva. siellä me koko perhe häärätään ja mies paljon tietty myös yksin. Väsyneenä pinna kiristyy ja talous rassaa monasti ja se totuus joka herättelee koko ajan, että paljon kaikki maksaa ja lainaakin pitää hakea lisään. Mutta sitten taas saavutetaan jotain ja se palkitsee ja jaksaa rakentaa taas, kun tietää, että se johtaa kohti jotain yhteistä. Onhan se palkitsevaa, kun on joku yhteinen juttu lapsien lisäksi. Väsyä kannattaa vuorotellen...Mekin tehdään hurjan paljon ite ja jatkuvasti saa herätä todellisuuteen, että aikaa kuluu ihan pieneenkin näpertelyyn. Sitten on lapset, jotka vaatii paljon energiaa myös isiltä, tulee sairastelua ja mullakin sentään välillä menoa, että isin pitää olla kotona. Sitten pakollisia kyläjuttuja ja juhlia. Koko ajan myös tiedostaa, kuinka kallista on rakentaa kauan, sillä me maksetaan toisesta asunnosta vuokraa, mutta toisaalta on hirmu hyvä, että ei ole aikarajaa. ja koko ajan kannattaa muistaa, että sitä tehdään vapaaehtoisesti itselle. Ei se vaihe ikuisuuskia kestä ja sitten kun pääsee asumaan, niin on paljon helpompi tehdä lopputöitä. Se on yhteinen etappi, joka ennenpitkää saavutetaan ja sekin on parisuhteelle hyväksi, että on se tavoite. ja niistä riidoistakin voi oppia ja parisude vaan jalostuu. Siis, jos puhutaan terveestä väsymisestä ja riitelystä....

 

[äiti 40plusplus]

meillä nuorin oli parivuotias ja rakennuksella kulki mukana silloin kun minäkin olin jotakin siellä tekemässä ja aika usein olin työpäivän jälkeen myöhään iltaan. Lapset monesti söi iltapalaa raksalla ja kotiin mentiin vain suihkuun ja nukkumaan.
kun itsekin teki töitä siellä niin ei todellakaan tullut mieleen odottaa väsyneeltä mieheltä mitään seksisuorituksia (eikä itsekään olisi aina jaksanut) vaan oli onnellinen että oman miehen viereen sai käydä nukkumaan.
sanovat että rakentaminen tuo ongelmia parisuhteeseen, mutta onko se sitten enemmän silloin kun toinen rakentaa ja toinen on lähinnä kotona eikä välttämättä näe että ei se mies lorvimaan ja laiskottelemaan sinne raksalle mene. Ja ei mieheltä saa tuossa tilanteessa alkaa naukumaan seksiä eikä astioiden tiskaamista!

 

[raksavauva]

Meillä n. vuosi kestänyt raksaprojektia ja ainakin puoli vuotta vielä kestää. Välissä syntyi vauvakin.
Mielestäni rakentaminen ei parisuhdetta mitenkään turmioon vie, mutta jos kaikki asiat eivät ole kunnossa, niin ei se sitä parannakkaan. Molempien pitää ymmärtää, että yhdessä tässä liemessä ollaan ja kiukuttelemaan ei parane alkaa, vaan koittaa muistaa, että kiukku johtuu yleensä väsymyksestä. Ja kyllä se aikanaan loppuu ja palkintona jaksamisesta on oma koti.
Jos kahdestaan raksaatte, niin ymmärtäkää kuinka hienossa tilanteessa olette. Molemmilla on kaikki vapaa-aika käytettävissä yhteiseen projektiin ja joskus sunnuntaiaamuisin voi nukkua väsymystään rauhassa pois. Pienen vauvan kanssa on toisinaan niin turhautunut olo, kun ei pääse miestä raksalle auttamaan, vaikka kovasti haluaiskin. Vauva on tietty ihana ja tärkein.
Ja ei meillä ainakaan ole varaa mihinkään etelänlomille tässä lähteä... halvimmankin äkkilähdön hinnalla saa yhden wc-pytyn ja taas on kuukausi vähemmän lainan takaisinmaksuaikaa. Ja sitäpaitsi viikossa ehtii tekemään raksalla vaikka mitä...

 

[rakentaja kanssa]

Mä en kans tajua, että miksi valittaa, jos olette vielä kahdestaan ja rakennatte. Ihanteellista, sanoisin.

Eri asia on, kun rakentaa kera taaperon sekä toista vauvaa odottaessa, esimerkiksi. Ihan vain jo kaupoissa ravaaminen on raskaampaa eikä itse pääse auttamaan rakennukselle.

Mutta olemme itse näin valinneet ja parisuhde on hyvässä kunnossa. Pitää ajatella, että se on väliaikaista - kuitenkin lyhyt aika koko elämässä.

 

[taustalla]

\

Kuinkas muilla parisuhteen kanssa on käynyt rakentamisen aikana? Musta tuntuu ettei me muuta ehditä tekemään kuin käymään töissä, raksalla ja se loppuaika meneekin sitten tapellessa... :ashamed:
Vauvakin olisi haaveena, mutta haaveeksi taitaa jäädä kuin seksielämä on kuivunut täysin kokonaan. Toisinaan ei oikeasti jaksa ja kiukkuisena ei vaan huvita :/
Kuinka teillä on saatu nämä asiat sujumaan? Me tuskin ollaan ainut pariskunta kellä rakennusaika repii parisuhdetta...

Eikö teillä ole vielä lapsia ollenkaan? Mitä muuta teidän pitäisi ehtiä sitten kuin työ ja raksa?
Voi jos olisi voinutkin tuossa vaiheessa rakentaa, niin helppoahan se olisi ollut verrattuna lasten kanssa rakentamiseen. Ajattele että joutuisit siihen päälle vahtia lapset siellä raksalla, heidän ruokailut ja ruoanlaitot pitää jonkun hoitaa, siivoamiset, ja kaupassakäynnit on aivan eri asia tehdä lasten kanssa kuin yksin tai puolison kanssa. Et siis paljon ehtisi raksalle auttamaan, ainakaan jos lapsia yli 1, ja vahdittavia. Siinä se parisuhde kärsii. Ja työmäärä on aivan toinen kuin teillä nyt, jos on työ, raksa ja lapset.

 

[taustalla]

\

Meillä oli aloittaessa 3 vee lapsi ja nyt on myös 3kk vauva. siellä me koko perhe häärätään ja mies paljon tietty myös yksin. Väsyneenä pinna kiristyy ja talous rassaa monasti ja se totuus joka herättelee koko ajan, että paljon kaikki maksaa ja lainaakin pitää hakea lisään. Mutta sitten taas saavutetaan jotain ja se palkitsee ja jaksaa rakentaa taas, kun tietää, että se johtaa kohti jotain yhteistä. Onhan se palkitsevaa, kun on joku yhteinen juttu lapsien lisäksi. Väsyä kannattaa vuorotellen...Mekin tehdään hurjan paljon ite ja jatkuvasti saa herätä todellisuuteen, että aikaa kuluu ihan pieneenkin näpertelyyn. Sitten on lapset, jotka vaatii paljon energiaa myös isiltä, tulee sairastelua ja mullakin sentään välillä menoa, että isin pitää olla kotona. Sitten pakollisia kyläjuttuja ja juhlia. Koko ajan myös tiedostaa, kuinka kallista on rakentaa kauan, sillä me maksetaan toisesta asunnosta vuokraa, mutta toisaalta on hirmu hyvä, että ei ole aikarajaa. ja koko ajan kannattaa muistaa, että sitä tehdään vapaaehtoisesti itselle. Ei se vaihe ikuisuuskia kestä ja sitten kun pääsee asumaan, niin on paljon helpompi tehdä lopputöitä. Se on yhteinen etappi, joka ennenpitkää saavutetaan ja sekin on parisuhteelle hyväksi, että on se tavoite. ja niistä riidoistakin voi oppia ja parisude vaan jalostuu. Siis, jos puhutaan terveestä väsymisestä ja riitelystä....

Samanlaiselta kuulostaa kuin meillä, paitsi että lapset on 4 ja kohta 2v. Rankaahan tämä on varsinkin kun mekin itse tehdään Todella paljon, mutta onneksi urakka kohta ohi.Ainakin siten että päästään muuttamaan.Sitten on kyllä vielä vaikka mitä tehtävää ulkopuolella mutta ollaanåahan kaikki saman katon alla :hug:

 

[Pippuri]

Juu, meillä ei siis ole lapsia vielä. Ja mitä pitäisi ehtiä? No vaikka tekemään niitä lapsia, alkaa tuota ikää olemaan jo sen verran että esikoinen olisi kiva saattaa maailmaan.
Päivät mä työskentelen samojen asioiden kanssa kuin mitä raksalla puuhastellaan. Kun pitkän päivän ensin auttelee muita rakentajia ja illalla yrittää neuvoa vielä omaa armastaan, niin kyllä se pinna vaan kiristyy välillä liiankin kanssa. Ja minä olen siis mukana raksalla. Kotitöissä meillä on selkeä työnjako, meillä muuten mies tiskaa, ihan käskemättä. Lähinnä mietin sitä että kai sitä vois jotain muutakin tähän mahduttaa jotta sen parisuhteen sais pidettyä jollainlailla läjässä. Etelänmatkoihin ei muuten meilläkään ole varaa.....

 

[taustalla]

Me rakennetaan itse pitkästä tavarasta taloa. Homma on äärettömän hidasta, mutta rahassa säästetään. Tosin kaikki se aika on pois lapsilta/perheeltä. (lapset 2.5v ja 9kk)

En tiiä miten jaksetaan. Välillä on todella raskasta, sitä en ollenkaan kiistä. Itse en juuri ollenkaan ole osallistunut rakentamiseen, ei se onnistuisi lasten kanssa, ja ollaan siellä usein vaan tiellä.

Kaikista eniten minua rasittaa ihmisten hyvää tarkoittavat utelut siitä, missä vaiheessa mennään. Ja sitten alkaa se päivittely hitaudesta, kun "me rakennettiin puolessa vuodessa ja kaikki tehtiin ite...."

Elän paljon "sitku"-elämää, mikä harmittaa. Pitäisi osata enemmän elää tätä hetkeä, koska lapset ovat pieniä vain kerran.

 

[Sollu]

Rakennusaikaa takana kohta vuosi,kalkkiviivoilla ollaan.Muutetaan ihan näinä päivinä.Itse on tehty kaikki.
Molemmat ollaan oltu töissä koko ajan,minä 3-vuorotyössä ja mies päivätyössä,lapsia kolme.Illat, viikonloput ja lomat ollaan rakennettu.
Hyvin on selvitty kaikesta,vaikka välillä pinna on ollut kireällä jokaisella.

Tsemppiä vaan kaikille rakentajille =)

 

[raksavauva]

\

Juu, meillä ei siis ole lapsia vielä. Ja mitä pitäisi ehtiä? No vaikka tekemään niitä lapsia, alkaa tuota ikää olemaan jo sen verran että esikoinen olisi kiva saattaa maailmaan.
Päivät mä työskentelen samojen asioiden kanssa kuin mitä raksalla puuhastellaan. Kun pitkän päivän ensin auttelee muita rakentajia ja illalla yrittää neuvoa vielä omaa armastaan, niin kyllä se pinna vaan kiristyy välillä liiankin kanssa. Ja minä olen siis mukana raksalla. Kotitöissä meillä on selkeä työnjako, meillä muuten mies tiskaa, ihan käskemättä. Lähinnä mietin sitä että kai sitä vois jotain muutakin tähän mahduttaa jotta sen parisuhteen sais pidettyä jollainlailla läjässä. Etelänmatkoihin ei muuten meilläkään ole varaa.....

Ja olet vielä alan ammattilainen, kadehdittavaa. Nyt annat sile ukkolles kunnon pusun ja halauksen, että jaksaa raataa tein tulevan kodin eteen ja lasket vaikka sataan kun seuraavan kerran pinna kiristyy. Ja pyydä kehuja itsellesikin. Koittakaahan ottaa huumoriakin mukaan rakentamiseen ja pusutelkaa siellä raksaamisen lomassa. Voihan sen esikoisen saattaa alulle vaikkapa tikapuita vasten :ashamed:

 

[jep]

Meillä raksattiin neljän lapsen kera. Ikähaarukka ½v - 14v. Aluksi olin äitiyslomalla ja kävin raksalla aina kun vauva nukkui. Sillä aikaa kun ipana veteli sikeitä vaunuissa, minä hakkasin tuulensuojalevyjä seinään. Kun menin taas päivätöihin, auttelin raksalla miestä viikonloppuisin, jos sain jonkun vahtimaan vauvelia.

Meillä rakentaminen kesti puolitoista vuotta. Tuo aika tosiaan oli välillä rankkaa, mutta se auttoi ettei vedetty itseämme ihan piippuun. Jos miestä ei vaan kertakaikkiaan huvittanut rakentaminen päivätyön jälkeen, pidettiin taukoa ja minä kävin naputtelemassa jotain sillä aikaa kun mies oli kotona lasten kanssa.

Kun lapsia ei vielä ole, rakentakaa te vain urakalla. Eihän siihen kauaa mene. Hoitakaa parisuhdettanne siinä raksaamisen lomassa vaikka vain viettämällä taukoja siellä työmaalla. Ei hullul lailla kannata painaa, jos on vaarassa, että parisuhde siihen hajoaa. Sopikaa yhdessä vaikkapa vapaasta viikonlopusta, jolloin teette jotain ihan muuta kuin rakennatte.

Ymmärrän ihan hyvin, että raksaaminen venyttää pinnaa. Älkää väsyttäkö itseänne ihan loppuun, sillä itsellennehän te rakennatte sitä taloa ja yhdessä teidän varmasti on tarkoitus siellä asua. Me käytiin yhdistetyllä hankinta- ja lomareissulla Virossa. Tuttavapariskunnan kanssa tuotiin iso telikärryllinen tavaraa, vietettiin yksi yö hotellissa ja irtauduttiin vähän arjesta. Toinenkin reissu tehtiin heti perään, mutta vain päivä siellä ja rautakauppoja kierrellen.

Ei se parisuhde rakentamiseen kuole, jollei sen anna näivettyä.

 

[hassu neuvo]

Tämä saattaa olla ihan päivänselvää, mutta kesti meillä hetken tajuta...
Ottakaa aina kunnon eväät raksalle mukaan ja pitäkää ruoka ja kahvitauot. Rakentamisessa tulee hirmuinen nälkä, vaikkei sitä töitä tehdessään huomaakkaan. Kun verensokeri on alhaalla tulee helposti kiukuteltua. Meillä parhaita hetkiä on, kun istutaan parvekkeella tai takapihalla raksakahvilla ja suunnitellaan tulevaa.

 

[taustalla]

\

Me rakennetaan itse pitkästä tavarasta taloa. Homma on äärettömän hidasta, mutta rahassa säästetään. Tosin kaikki se aika on pois lapsilta/perheeltä. (lapset 2.5v ja 9kk)

En tiiä miten jaksetaan. Välillä on todella raskasta, sitä en ollenkaan kiistä. Itse en juuri ollenkaan ole osallistunut rakentamiseen, ei se onnistuisi lasten kanssa, ja ollaan siellä usein vaan tiellä.

Kaikista eniten minua rasittaa ihmisten hyvää tarkoittavat utelut siitä, missä vaiheessa mennään. Ja sitten alkaa se päivittely hitaudesta, kun "me rakennettiin puolessa vuodessa ja kaikki tehtiin ite...."

Elän paljon "sitku"-elämää, mikä harmittaa. Pitäisi osata enemmän elää tätä hetkeä, koska lapset ovat pieniä vain kerran.

Meillä myös paljon tätä kyselyä että miten olette niin hitaita. Itsekin olen paljon raksalla töissä, onneksi meillä on lapsille mun ihanat vanhemmat jotka jaksavat heitä katsoa. Mutta jaksamista se vaan vaatii.

AP:lle voimia ja kyllä minunkin mielestä teillä aika helppoa kuitenkiin on..kaikesta huolimatta.

 

[Pippuri]

Niin, kukapa sen määrittelee mikä on kellekkin helppoa? Ihmiset on kuitenkin erilaisia ja myös kaikkien voimavarat on erilaisia. Kyllä mä odotan sitä päivää kun voin heittää jalat sohvalle ja olla vaan, toivonmukaan tuon oman kullan kainalossa. Tällä hetkellä tärkeintä olis vaan se että saatais tuo projokti eteenpäin ilman että ollaan toistemme kimpussa jatkuvasti :ashamed:
Ehkä tää tästä, kesä ja kärpäset tulossa :flower:

 

[raksavauva]

Kyllä se siitä... Voimia!!