T
toivoa on jäljellä
Vieras
Työskennellessäni läheisessä ruokakaupassa, asioi siellä usein todella suuri maahanmuuttajaperhe. Tiesin, että perheellä ei ollut taloudellisesti todellakaan hyvä tilanne, sillä perheeseen kuului kuusi lasta, ja heitä elätti yksinhuoltajaäiti. Isästä minulla ei ole tietoa, mutta tiedän, että sellaista lapsilla ei ole koskaan ollut. Lapset käyttäytyivät aina paremmin kuin samanikäiset paikalliset valkoihoiset lapset. Totta kai pientä juoksentelua ja riehaantumista oli, mutta se kuuluu jokaisen saman ikäisen lapsen käyttäytymiseen. Perheen äidin olemus kertoi sen, että hän oli aina kovin huolissaan rahojen riittävyydestä, mutta piti huolta siitä, että lapset voivat hyvin. Hän halusi myös aina lastensa olevan iloisia, ja tiukasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta hän soi lapsillensa aina välillä pientä hemmottelua, karkeilla ym.
Sitten eräs tuttavaperheeni oli järjestämässä lapselleen syntymäpäiväjuhlia, joihin oli myös kutsuttu kyseinen maahanmuuttajaperhe. Syntymäpäivät koittivat ja nuori syntymäpäiväsankari ei saanut läheskään kaikilta valkoihoisilta kavereiltaan syntymäpäivälahjaa. Moni ei myöskään näyttäytynyt koko päivänä lupauksista huolimatta.
Kuitenkin edellä mainittu maahanmuuttajaperhe saapui täsmälleen sovittuun aikaan. Yllätys oli melkoinen, kun perheen lapset juoksivat syntymäpäiväsankarin luokse, halasivat tätä ja huusivat silminnähden iloisesti ''Hyvää syntymäpäivää''. Jokaisella oli pieni lahja sankarille. Tiesin, että se ei ollut tullut kovin edulliseksi perheen äidille, mutta hän kertoi että jokainen oli halunnut muistaa synttärisankaria lahjalla, vaikkakin sitten ihan pienellä. Tiesin, että perheen äiti ei halunnut tuottaa lapsilleen pettymystä. Siinä tuli ihan aikuiselle ihmiselle kyynel silmään, kun näki tapahtuneen. Tuli sellainen tunne, että maailmassa on vielä hyvää ja hyviä ihmisiä jäljellä. Maahanmuuttajaperheen äiti vain hymyili onnellisesti katsellessaan lastensa antamisen iloa ja telmimistä.
Sitten eräs tuttavaperheeni oli järjestämässä lapselleen syntymäpäiväjuhlia, joihin oli myös kutsuttu kyseinen maahanmuuttajaperhe. Syntymäpäivät koittivat ja nuori syntymäpäiväsankari ei saanut läheskään kaikilta valkoihoisilta kavereiltaan syntymäpäivälahjaa. Moni ei myöskään näyttäytynyt koko päivänä lupauksista huolimatta.
Kuitenkin edellä mainittu maahanmuuttajaperhe saapui täsmälleen sovittuun aikaan. Yllätys oli melkoinen, kun perheen lapset juoksivat syntymäpäiväsankarin luokse, halasivat tätä ja huusivat silminnähden iloisesti ''Hyvää syntymäpäivää''. Jokaisella oli pieni lahja sankarille. Tiesin, että se ei ollut tullut kovin edulliseksi perheen äidille, mutta hän kertoi että jokainen oli halunnut muistaa synttärisankaria lahjalla, vaikkakin sitten ihan pienellä. Tiesin, että perheen äiti ei halunnut tuottaa lapsilleen pettymystä. Siinä tuli ihan aikuiselle ihmiselle kyynel silmään, kun näki tapahtuneen. Tuli sellainen tunne, että maailmassa on vielä hyvää ja hyviä ihmisiä jäljellä. Maahanmuuttajaperheen äiti vain hymyili onnellisesti katsellessaan lastensa antamisen iloa ja telmimistä.
...ja juuri sellaisissa ihmisissä jotaka eivät ole ikinä matkustelleet,aina eläneet omassa pienessä piirissään oman pienen pääkoppansa sisällä. Itse tunnen monia ulkomaalasia suomessa,hyvin toimeentulevia kuin myös vastapuolen.Enkä ole rasisti! Mikä rikkaus että meitä ihmisia on niin erilaisia täällä.
