Raskaana ehkä muulle kuin omalle aviomiehelle,onko muita kohtalotovereita?

Niin? Se on sikiö nyt. Aikanaan sitten kun lapsi epäilee tai äiti kokee, et on pakko kertoa totuus lapselle. Niinhän sitä usein toimitaan. Jos lapselle ja ei-biologiselle-isälle kehittyy hyvä suhde, niin miksi pilata se "ettei toi ookkaan sun isä."- tyyppisesti? Onko sillä niin väliä onko isä biologinen vai ei? Onko biologinen jotenkin tärkeämpi & parempi?

No,avaus on tehty lokakuun alussa, eli 'sikiö' voi hyvinkin olla jo elinkelpoinen keskonen ainakin, mikäli ei ole joutunut sairaalan biologisiin jätteisiin. Ja kyllä, isällä on väliä, useammassa kuin yhdessä kohdassa, vaikka suhde lapseen voi monin tavoin muodostua hyväksi ei-biologisen vanhemmankin kanssa.
Miksi ottaa riski, että asia paljastuu jossain vaiheessa, vaikka miehet ulkoisesti ensisilmäykseltä muistuttaisivatkin toisiaan, voi genettisessä perimässä olla sellaisia poikkeamia, että ulkopuolinenkin ihminen voi havaita ettei jompikumpi vanhemmista olekaan biologinen. Silmien väri, korvannipukat, silmäpoimut tai luomivako...

Sitten on myös sellaisia seikkoja, mitä ei välttämättä arkipäivässä tule ajatelleeksi: Entä, jos tapahtuu jotain, lapsi sairastuu ja tarvitsee vaikka luuydintä? Käsittelepä siinä sitten vielä lapsen sairauden lisäksi sekin kriisi, että lapsi ei olekaan oma. Tai jossain vaiheessa voi tulla tarpeelliseksi muutoin terveystietojen yhteydessä kartoittaa suvuttain kulkevia rasitteita sairauksiin. Tällaisia seulontoja tehdään nykyisin aika paljon.

Sitten vielä tylsä, mutta olemassa oleva asia: Perimysjärjestys. Lapsella on kuitenkin oikeus saada se, mikä meillä juridisesti rintaperilliselle suodaan perintönä.

Miksi parisuhteen on pilattava olemalla neiti kiltti ja kärsiä kaikki se paska niskaan kun totuus tulee julki? Monikaan mies ei hyväksy vaimon paksuksi pamahtamista, joten joten..

Ei tietenkään hyväksy, jollei asiasta ole sovittu. Ja miksi pitäisikään hyväksyä? Ensin akka menee vastoin sopimusta harrastamaan seksiä jonkun muun kanssa ja vielä suojaamatta?! Onhan siinä jo niin paljon typeryyttä läjässä, ettei sellaista tarvitsekaan hyväksyä.

Aborti on mahdollisuus, mutta samalla voi tulla itse lapsettomaksi. Riski-riski, mutta kumpi nyt tuntuu itsestä kivemmalta: synnyttää lapsen vai tehdä abortin..

Nykyaikainen terveydenhuolto on niin korkealla tasolla, ettei lapsettomuutta aiheuttavia komplikaatioita tule juuri lainkaan. Helpommin onnistuu pamahtamaan paksuksi suojaamattomassa yhdynnässä vieraalle, kuin menettämään lisääntymiskykynsä raskaudenkeskeytyksessä...

Ja ei tässä nyt ihan 'mikä itsestä kivemmalta tuntuu' pohjalta voi edetä, kun on paljon muitakin ja muutakin huomioon otettavaa. Ja johan se on aloittajalle tullut varmasti aika ikävällä tavalla selväksi, mitä tapahtuu, kun menee pelkästään 'kivan tunteensa' perässä.

 

Kyllä ne halut voi olla niin kovat, että järki jää naulakkoon. Myös naisella. Ehkä ei kaikki naiset ole niin halukkaita, mutta jotkut on, joskus.

Abortti taas on henkilökohtainen asia, ja vain nainen päättää kehostaan, se on fakta.

 

Kyllä ne halut voi olla niin kovat, että järki jää naulakkoon. Myös naisella. Ehkä ei kaikki naiset ole niin halukkaita, mutta jotkut on, joskus.

Ei voi. Silloin on kysymyksessä pelkkä eläin, ei ihminen.

Abortti taas on henkilökohtainen asia, ja vain nainen päättää kehostaan, se on fakta.

Näin on.

 

Kyllähän nyt lapsella on oikeus tietää, kuka hänen isänsä on, kun kysymys ei ole mistään tuntemattomasta spermanluovuttajasta tai adoptiosta. Lapselle tulee myös antaa tapaamisoikeus isäänsä.

Niin? Se on sikiö nyt. Aikanaan sitten kun lapsi epäilee tai äiti kokee, et on pakko kertoa totuus lapselle. Niinhän sitä usein toimitaan. Jos lapselle ja ei-biologiselle-isälle kehittyy hyvä suhde, niin miksi pilata se "ettei toi ookkaan sun isä."- tyyppisesti? Onko sillä niin väliä onko isä biologinen vai ei? Onko biologinen jotenkin tärkeämpi & parempi?

Miksi parisuhteen on pilattava olemalla neiti kiltti ja kärsiä kaikki se paska niskaan kun totuus tulee julki? Monikaan mies ei hyväksy vaimon paksuksi pamahtamista, joten joten..

Aborti on mahdollisuus, mutta samalla voi tulla itse lapsettomaksi. Riski-riski, mutta kumpi nyt tuntuu itsestä kivemmalta: synnyttää lapsen vai tehdä abortin..

Löytyykö yhtäkään miespuolista joka olisi samaa mieltä?

 

Kyllähän nyt lapsella on oikeus tietää, kuka hänen isänsä on, kun kysymys ei ole mistään tuntemattomasta spermanluovuttajasta tai adoptiosta. Lapselle tulee myös antaa tapaamisoikeus isäänsä.

Niin? Se on sikiö nyt. Aikanaan sitten kun lapsi epäilee tai äiti kokee, et on pakko kertoa totuus lapselle. Niinhän sitä usein toimitaan. Jos lapselle ja ei-biologiselle-isälle kehittyy hyvä suhde, niin miksi pilata se "ettei toi ookkaan sun isä."- tyyppisesti? Onko sillä niin väliä onko isä biologinen vai ei? Onko biologinen jotenkin tärkeämpi & parempi?

Miksi parisuhteen on pilattava olemalla neiti kiltti ja kärsiä kaikki se paska niskaan kun totuus tulee julki? Monikaan mies ei hyväksy vaimon paksuksi pamahtamista, joten joten..

Aborti on mahdollisuus, mutta samalla voi tulla itse lapsettomaksi. Riski-riski, mutta kumpi nyt tuntuu itsestä kivemmalta: synnyttää lapsen vai tehdä abortin..

Löytyykö yhtäkään miespuolista joka olisi samaa mieltä?

Ei löydy yhtään miespuolista joka koskaan olisi samassa tilanteessa, raskaana.

 

Kyllä ne halut voi olla niin kovat, että järki jää naulakkoon. Myös naisella. Ehkä ei kaikki naiset ole niin halukkaita, mutta jotkut on, joskus.

Ei voi. Silloin on kysymyksessä pelkkä eläin, ei ihminen.



Voit puhua vain omista tuntemuksistasi ja haluistasi tai haluttomuudestasi.

 

Kyllä ne halut voi olla niin kovat, että järki jää naulakkoon. Myös naisella. Ehkä ei kaikki naiset ole niin halukkaita, mutta jotkut on, joskus.

Taipumus tälläiseen animaaliseen käyttäytymiseen harrastaa seksiä ilman järkeä, lienee kyseisellä ihmisyksilöllä tieodssa. Silloin on syytä ennakoida tilanteet voimakkaasti etukäteen ja hankkia vaikka sterilisaatio ja säännöllinen vastaanottoaika sukupuolitautien poliklinikalta.

 

Kyllä ne halut voi olla niin kovat, että järki jää naulakkoon. Myös naisella. Ehkä ei kaikki naiset ole niin halukkaita, mutta jotkut on, joskus.

Taipumus tälläiseen animaaliseen käyttäytymiseen harrastaa seksiä ilman järkeä, lienee kyseisellä ihmisyksilöllä tieodssa. Silloin on syytä ennakoida tilanteet voimakkaasti etukäteen ja hankkia vaikka sterilisaatio ja säännöllinen vastaanottoaika sukupuolitautien poliklinikalta.

Tuo ohje ei nykytilanteeseen mitään vaikuta. Tätä animaalista käyttäytymistä on yleisemminmiehillä, mutta kyllä myös meistä naisista näitä löytyy

 

Voit puhua vain omista tuntemuksistasi ja haluistasi tai haluttomuudestasi.

Voin toki halutessani puhua niistäkin. Mutta myös yleisemmällä tasolla.

Ihmiset ja eläimet erotetaan toisistaan juuri sillä, että toisella ryhmällä on kyky harkita tekojensa seurauksia, siitäkin huolimatta, että halut ja tuntemukset ovat hyvin voimakkaat. Voihan se tietenkin olla mahdollista, että jollain on niin voimakas identiteettikriisi, ettei hän itsekään oikein erota, kumpaan ryhmään hän kuuluu...

 

No sykytilannetta me emme edes tiedä, emmekä myöskään aloittjan eläimellisyystekijän suuruutta.

Joka tapauksessa moisen animaalisen tilankin jälkeen jälkiehkäisykin on vielä mahdollista, Vai ollaankohan mahdollisesti vielä seuraavanakin päivänä niin paviaanina, ettei edes apteekkiin kyetä--?

 

Kyllähän nyt lapsella on oikeus tietää, kuka hänen isänsä on, kun kysymys ei ole mistään tuntemattomasta spermanluovuttajasta tai adoptiosta. Lapselle tulee myös antaa tapaamisoikeus isäänsä.

Niin? Se on sikiö nyt. Aikanaan sitten kun lapsi epäilee tai äiti kokee, et on pakko kertoa totuus lapselle. Niinhän sitä usein toimitaan. Jos lapselle ja ei-biologiselle-isälle kehittyy hyvä suhde, niin miksi pilata se "ettei toi ookkaan sun isä."- tyyppisesti? Onko sillä niin väliä onko isä biologinen vai ei? Onko biologinen jotenkin tärkeämpi & parempi?

Miksi parisuhteen on pilattava olemalla neiti kiltti ja kärsiä kaikki se paska niskaan kun totuus tulee julki? Monikaan mies ei hyväksy vaimon paksuksi pamahtamista, joten joten..

Aborti on mahdollisuus, mutta samalla voi tulla itse lapsettomaksi. Riski-riski, mutta kumpi nyt tuntuu itsestä kivemmalta: synnyttää lapsen vai tehdä abortin..

Löytyykö yhtäkään miespuolista joka olisi samaa mieltä?

Ei löydy yhtään miespuolista joka koskaan olisi samassa tilanteessa, raskaana.

No niin.. ja tarkoitin sitä että katsoisi että ihan sama kuka on sen lapsen isä jota alkaa elättämään ja pitää omanaan.Moniko mies on tätä mieltä? Täällä tuntuu löytyvän paljonkin myötätuntoa naisille jotka ei edes tiedä kuka lapsen isä on. Virallinen isä elättää jne kaiken, ja voi tietämättään olla täysin väärä hlö.

 

Ei onnistuisi kohdallani syrjähypyn tuotteen isäksi ryhtyminen.Nainenkin saisi kasata kimpsunsa ja mennä mihin lystää.Johan siinä variksetkin nauraisi moisille.

 

No sykytilannetta me emme edes tiedä, emmekä myöskään aloittjan eläimellisyystekijän suuruutta.

Joka tapauksessa moisen animaalisen tilankin jälkeen jälkiehkäisykin on vielä mahdollista, Vai ollaankohan mahdollisesti vielä seuraavanakin päivänä niin paviaanina, ettei edes apteekkiin kyetä--?

On vain niin, että toiset pitävät jälkiehkäisyä pelkkänä ehkäisynä, toiset taas pitävät sitä alkavan elämän riistämisenä. Ei se kaikille niin "ihan sama" juttu ole kun kerran on raskaaksi jo tullut.

Jotkut naiset jopa kertovat tunteneensa milloin raskaus alkoi. Animaalista, mutta totta. Kautta aikojen on petetty ja tullaan pettämään. Kautta aikojen on lapset kasvatettu ja äiti on ainakin tiedossa. Raskauteen tarvitaan aina vähintään se kaksi aikuista joista molemmat tietävät seksin seuraukset. Ja toisille se raskaus ja vanhemmaksi tuleminen on niin iso asia ettei raskauden alettua muita vaihtoehtoja edes mietitä. Kysymyshän on vain siitä kuka on isä ja kannattaako sitä edes selvittää.

 

Jotenkin voisin kuvitella, että ihminen jonka moraali venyy holtittomaan pettämiseen, minkä seurauksena voi tulla raskaaksi tai saada sukupuolitauteja, ei sellainen ihminen mieti jälkiehkäisyä kovinkaan syvällisesti vaan itsekkäästi.

 

Pettämiset ja sukupuoltaudit kuten epätoivotut raskaudetkin ovat hyvin hyvin yleisiä. Minä en ainakaan tuomitsisi ketään, en olisi ensimäisenä kivittämässä, enkä koskaan sano itsekään että ei koskaan. Edestään sen mustavalkoisuuden löytää. Moraali on suhteellinen käsite, syitä tapahtuneelle voi olla monia, ymmärrettäviäkin syitä.

 

"Pallukka" ei nyt ihan ymmärtänyt tekstini sisältöä.
En muuten usko, että pettämisen jälkeiset raskaudet nyt sentään mitään "hyvin, hyvin" yleisiä ole.

Uskon myös, että useimmin tyhmyyden löytää edestään, kuin mustavalkoisuuden. Mikä "hassua", näille "ymmärtäjille " myös sattuu ja tapahtuu usein kaikkea "inhimmillistä".

 

On vain niin, että toiset pitävät jälkiehkäisyä pelkkänä ehkäisynä, toiset taas pitävät sitä alkavan elämän riistämisenä. Ei se kaikille niin "ihan sama" juttu ole kun kerran on raskaaksi jo tullut.

Niin, näille jotka suojelevat sitä 'jo alkanutta elämää' luulisi olevan erityisen tärkeää huolehtia ehkäisystä. Kiihkeimmät suojelevat jo siittiöitä, 'potentiaalisena elämänä', eivätkä saa niitä tuhlata...

Jotkut naiset jopa kertovat tunteneensa milloin raskaus alkoi. Animaalista, mutta totta.

Joo-o. On näitä 'tietäjiä' ja muita 'ihmeihmisiä' ollut yhtä kauan kuin pettämistäkin. Ja lähes aina 'tietäminen' on ollut itselle edullista... En ole koskaan vielä kuullut, että vahinkoraskaudesta pettämisen jälkeen kukaan nainen olisi 'tiennyt' jälkeläisen olevan satunnaisen panon tulos.

Onhan näitä muitakin uskomuksia ja taikauskohöpinöitä.

Raskauteen tarvitaan aina vähintään se kaksi aikuista joista molemmat tietävät seksin seuraukset.

Nimenomaan. Ja vastuu mahdollisista seurauksista on kannettava. Mies tietenkin on altavastaajana, mikäli nainen päättää synnyttää suunnittelemattoman raskauden tuloksen miehen tahdon vastaisesti. Se on myös väärin lasta kohtaan, syntyä ei toivottuna.

Ja toisille se raskaus ja vanhemmaksi tuleminen on niin iso asia ettei raskauden alettua muita vaihtoehtoja edes mietitä. Kysymyshän on vain siitä kuka on isä ja kannattaako sitä edes selvittää.

Kun kyse ei ole pelkästään siitä 'kannattaako' se, vaan siitä, kenen oikeuksia kunnioitetaan eniten. Lapsen oikeudet ovat ensisijaiset, hänellä tulee olla oikeus molempiin vanhempiinsa, jos sellainen kerran tiedossa on.

 

Kun oikeuksista puhutaan, niin kyllä miehellä on oikeus tietää, ettei hän ole isä. Uskon, että suurin osa miehistä ajattelee näin. Miettikää te, jotka muuta väitätte asiaa omakohtaisesti, -mitä jo minulle kävisi näin (nainen siis ajattelisi itsensä miehenä). Pettäminen jo on paska juttu, siihen vielä "isyys" päälle.

Tunnen miehen jolle kävi näin. Lapsi on miehen nimissä, eikä oikea isä ole missään tekemisissä lapsen kanssa. Tietää kyllä asiasta. "Isä" ehti olla vuoden verran vielä naimissa, ennen kuin asia vahvistui eikä liitosta tullut mitään yrityksestä huolimatta. Eron jälkeen mies on käyttäytynyt todella vahvasti ja pitää tähän toisen miehen siittämään lapseen samoin yhteyttä ja maksaa elatusmaksua, kuin biologiseen omaansakin. Mies ajattelee tässä lapsen etua ja sitä, että lapset ovat kuitenkin sisaruksia ja lapsi on syytön tapahtuneeseen.

 

On vain niin, että toiset pitävät jälkiehkäisyä pelkkänä ehkäisynä, toiset taas pitävät sitä alkavan elämän riistämisenä. Ei se kaikille niin "ihan sama" juttu ole kun kerran on raskaaksi jo tullut.

Jälkiehkäisy, siis apteekista saatavat valmisteet, eivät abortoi hedelmöitynyttä munasolua ts, eivät keskeytä mahdollisesti alkanutta raskautta.

Käyetty valmiste ehkäisee munasolun hedelmöittymisen. Siksi niitä kutsutaan jälkiehkäisypillereiksi, ei aborttipillereiksi.

Mitään alkanutta elämää ei siis tässä vaiheessa vielä ole.

 

On vain niin, että toiset pitävät jälkiehkäisyä pelkkänä ehkäisynä, toiset taas pitävät sitä alkavan elämän riistämisenä. Ei se kaikille niin "ihan sama" juttu ole kun kerran on raskaaksi jo tullut.

Jälkiehkäisy, siis apteekista saatavat valmisteet, eivät abortoi hedelmöitynyttä munasolua ts, eivät keskeytä mahdollisesti alkanutta raskautta.

Käyetty valmiste ehkäisee munasolun hedelmöittymisen. Siksi niitä kutsutaan jälkiehkäisypillereiksi, ei aborttipillereiksi.

Mitään alkanutta elämää ei siis tässä vaiheessa vielä ole.

Itse asiassa, te olette saivarteluinenne molemmat ihan pihalla asian kanssa.

Raskauden alkuun tarvitaan monta onnistunutta vaihetta: Elävät siittiöt (jotka jo kiihkeimmät katsovat 'ëlämäksi') ja kypsä munasolu ovat ne minimit mistä lähdetään. Vielä senkin jälkeen, kun munasolu on hedelmöittynyt (jonka myös toiset katsovat 'elämäksi', vaikka on vasta sen hienoinen mahdollisuus), sen matka on pitkä kiinnittymään kohtuun kasvamaan täysiaikaiseksi raskaudeksi.

Munasolu elää vain n. 12-36 tuntia, jona aikana hedelmöitymisen on tapahduttava, siittiöt sitä vastoin voivat elää jopa 5 vrk. naisen elimistössä. Hedelmöittynyt munasolu on vasta jakautumaan lähtenyt solurypäs matkalla naisen kohtuun. Jälkiehkäisy perustuu juuri tähän ja siksi siinä on aikaraja (72h), minkä aikana jälkiehkäisy on suoritettava suojaamattoman yhdynnän jälkeen viimeistään. Tämän jälkeen ei ehkäisykeinoja ole.

Seuraava mahdollisuus keskeyttää alkanut raskaus ts. kohdun seinämään kiinnittynyt alkio, on abortti, joka on tehtävä 12 vkon kuluessa raskauden alusta, Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen luvalla erityisen painavista syistä keskeytyksiä tehdään viikolle 20 asti. Epävarmuus isästä ei ole sellainen syy.

Mikään tästä saivartelusta ei ole oleellista aloittajan tilanteen kannalta! Jos raskaus on jo keskeytetty tai keskeytynyt spontaanisti (näitä tapahtuu naisille heidän koskaan tietämättään edes olleensa raskaana), ei tilanne ole enää ajankohtainen. Ja ehkä aloittaja on oppinut jo ehkäisystäkin jotain.

 

Jos raskaus on jo keskeytetty tai keskeytynyt spontaanisti (näitä tapahtuu naisille heidän koskaan tietämättään edes olleensa raskaana), ei tilanne ole enää ajankohtainen.


Niin. Joka naisellehan näin käy tämän tästä.

 

Jos minun mieheni saattaisi toisen naisen raskaaksi, ja ottaisi sitten tämän satunnaispanon hedelmän omakseen ja toisi sen meidän kotiimme perheenjäseneksi, niin mitehän innokkaasti minä ryhtyisin sen (alkuperäänsä täysin syyttömän) vauvan äidiksi?

 

Jos minun mieheni saattaisi toisen naisen raskaaksi, ja ottaisi sitten tämän satunnaispanon hedelmän omakseen ja toisi sen meidän kotiimme perheenjäseneksi, niin mitehän innokkaasti minä ryhtyisin sen (alkuperäänsä täysin syyttömän) vauvan äidiksi?

Se kai riippuisi monesta asiasta, alkaen siitä olisitko tietoinen miehesi tavasta harrastaa seksiä suhteenne ulkopuolella ja olisiko se tapahtunut teidän yhteisellä sopimuksella. Oleellista olisi myös se, olisiko teillä yhteisiä lapsia tai aikomuksia niitä hankkia...

Tämä suhteen ulkopuolinen lapsi kun veisi ihan käytännössä aika ison loven teidän budjetistanne elatustukien muodossa ja se taas aika pitkälti määrittelisi sen, paljonko teillä olisi varaa yhteisiä lapsia hankkia.

 

Tiedän myös erään perheen jossa kaikki veljet ja sisaret vaimon siis tietävät että viimeisin iltatähti ei ole perheen isän. sitä he eivät tiedä että keskimmäinenkin on muun. Jonain päivänä kun mies tekee lapsistaan dna testin , voihan tulla vaikka elin luovutus , siinä sitä on sitten äidillä selittämistä.
Kyllä jokaisella miehellä on oikeus tietää onko oikeasti isä vai ei. Mutta turhaan syyttely on sairasta.Ja menneistä on opittava puhumaan ennekuin jonkin muun sairastumiskriisin lisäksi pamahtaa että perheenjäsenet eivät biologisesti olekkaan sinun. Lähimmän uskotun petos on kaamein ja vaikein ihmissuhde kriisi mikä ihmiselle tulee vastaan. Pettäjän tulisi muistaa se aina.

 

Tuota olen itsekin tästä keskustelusta eniten miettinyt. Itsestäni kun mikään elämässä ei olisi pahempaa kuin kuulla, että joku asia onkin ollut toisin kun on kerrottu ja että lähimmät ihmiset ovat sen tienneet tai tehneet. Mieluummin vaikka minkä kivirakkarinteen kapuaminen, kuin putoaminen siihen persuksilleen edes puolen metrin korkeudesta... Ja kyllä totuus kai aina jossain vaiheessa jotenkin esiin lipsahtaa, niin täydellisiä näyttelijöitä ihmiset eivät sentään ihan vuoskymmeniä ole. Mitä myöhemmin, sen kamalampaa kuulla. Ja kamalaa, jos osaisivat olla pitkään näyttelijöitä, ei kai ihmistä sentään ole niin kaksoiseläjäksi tarkoitettu rakenteiltaan, kyllä se kohtuuttomasti voimia veisi.... Luulisi, että vielä enemmän, kuin suora keskustelu myrskyineenkin. Jos se mies riittävän valtavasti emännystä rakastaa, ehkä se siihen asiaan tottuu ja lapsenkin hyväksyy - tai sitten se raja on siinä, ja ihmissuhde menee maksuna toilailusta. Mutta ei siihenkään kai kuole? Se on sitten vaan uusi elämänvaihe.