Raskaana eikä voimia erota

  • Viestiketjun aloittaja Nainen27
  • Ensimmäinen viesti
Nainen27
Hei kaikille !

Olen raskaana ja kyseessä on ensimmäinen lapsi. Lapsia olen aina halunnut ja nyt kun sen saan on minulla siihen väärä mies.

Mies sanoo haluavansa lapsen kanssani ja toisessa lauseessa uhkaa viedä hänet heti synnyttyä. Mies kertoo olevansa parempi vanhempi kuin minä vaikka hänen viikonloppunsa kuuluu alkoholin ja muiden päihteiden alaisena.

Tässä pari otetta tämän hetkisestä tilanteesta, tämä on vain pinta raapaisu kaikesta arjen ongelmista joita ei ikinä selvitetä.

Minä olen myös hormonien sekoittama, itken ja huudan eikä sekään ole oikein. En ole täydellinen.

Vaakakupissa on kuitenkin nyt lapsi. Se kauan odotettu ja haluttu lapsi. Ja minä olen aivan loppu. Mieheni ei näe tilanteen kokonaisuutta enkä minä jaksa hänelle ymmärrystä toitottaa.

Haluan erota todella, mutta olen ilmeisesti liian heikko. Emme ole yhdessä hyviä vanhempia varmastikkaan tulevalle lapselle, erossa voisimme pärjätä.

Mies ei ymmärrä tilannetta, hänen mielestään pilaan lapsen elämän jo ennen kuin se alkaa jos eroamme. Kuitenkaan hän ei ole valmis luopumaan esimerkiksi päihteiden käytöstä lapsemme tähden.

Haluaisin kuulla teidän selviytymis tarinoita, kuinka erositte kesken raskauden ja mitä sen jälkeen tapahtui?
 
Reippaasti
Juopotteleva tai muista päihteitä käyttävä isä ei ihan varmasti ole lapselle hyväksi, kyllä hänen on alusta asti parasta olla yksin luotettavan äitinsä hoivissa. Päänsä sekoittava ihminen ei kykene itse näkemään omaa käytöstään, hänelle se on muuttunut normaaliksi olotilaksi. Käyttö on aluksi jokseenkin kohtuullista, mutta lisääntyy vähitellen ajan myötä ja kaikki muukin siihen liittyvä pahenee. Siksi ko. ihminen pitää sitä normaalina.

Olen elänyt pitkään elämää, jossa koko perhe kärsi alkoholisti-isän arvaamattomuudesta, epäluotettavuudesta ja taloudellisesta vastuuttomuudesta. Seuraukset meissä kaikissa näkyy vielä vuosikymmentenkin jälkeen. Mies ei ole koskaan ymmärtänyt, mitä hän meille teki. Lapset ovat kantaneet vaurioita mukanaan aikuisenakin, olemme puhuneet niistä monesti, vaikka aikaa on kulunut kauan niistä ajoista. Lasten ollessa pieniä ja koululaisia, oli vaikeata selitellä oikein päin hänen toimintaansa ja lasten tarpeitten laiminlyömistä. Olin siis tyhmä ja pelokas, kun en osannut pelastaa meitä siitä elämästä. Näin tapahtui vasta lasten ollessa jo lähes aikuisia ja silloin vasta he kertoivat, että olivat odottaneet monta vuotta, että lähtisimme pois.

Hae apua ja neuvoja, sitä saa, kun osaa hakea. Sosiaalitoimistosta voit kysyä neuvoja, katselepa perhepuolen otsikoiden alta. Sinua ohjataan kyllä oikean ihmisen juttusille, soititpa sinne kenelle vain.

Älä anna miehen ruikutusten vaikuttaa päätöksiisi, hän taatusti osaa vedota tunteisiin ja surkuttelee itseään, ihan kuten tuossa alussa jo kerroit. Tuttuja oli tarinat!
 
vierailija
Minulla myös eka lapsi tulossa ja parisuhde niin huonossa kunnossa, että mietin tästä lähtemistä ja lapsen kasvattamista yksin. Mies käyttää henkistä väkivaltaa ja se on pahentunut raskauden aikana. Olen henkisesti aivan lopussa. Apua on vaikea saada, olen neuvolassa yrittänyt asiasta puhua, mutta en ole päässyt eteenpäin.
Itken jatkuvasti, nukun huonosti, tulevaisuus pelottaa. Tunnen loputonta yksinäisyyttä. Lapsi on toivottu, mutta en kestä enää elää tässä ihmissuhteessa, jossa koko ajan tulen lytätyksi ja saan pelätä.
 

Yhteistyössä