Raskaana ja ero?

Olen reilu 20 vuotias tyttö raskaana 10 viikolla ja nyt en tiedä mitä tehdä. Olen siis seurustellut mieheni kanssa kohta 2 vuotta ja lapsi on todella odotettu. Koko suhteen ajan olemme riidelleet aika paljon johtuen molempien kovasta temperamenttisuudesta ja siittä ettei kumpikaan osaa antaa periksi, mutta silti rakastamme toisiamme todella paljon. Mies on todella menevä. Harrastaa paljon ja tykkää olla kavereidensa kanssa, käy kuppiloissa yms. Minä taas olen se joka tykkää olla kotona ja nauttii koti-illoista. Nyt raskaus aikana olen alkanut miettiä että haluanko oikeasti tämän miehen kanssa lapsen? Haluanko lasta niin paljon että tulen sokeaksi kaikelle muulle?

 

Tuolla iällä luonne on vasta muotoutumassa. Olet kovin nuori ottamaan vastuuta useammasta ihmisestä.

Mieti luotettavien ihmisten kanssa, miten tästä eteenpäin. Onko sinulla mahdollisesti jo työpaikka tai opiskelut hyvässä vauhdissa, jotta selviydyt. Onko sinulla turvaverkosto, joka auttaa sinua lapsen kanssa, sillä elämäsi tulee totaalisesti muuttumaan.

Nyt ei kannata jäädä yksin nurkkaan nyhjäämään, vaan lähteä kiireesti keskustelemaan asiasta avoimesti sekä sukulaistesi että todella luotettavien ystäviesi kanssa. Tuntuu siltä, että poikakaverisi varaan ei ole paljon laskemista.

Onnea matkaan, päätät sitten mitä vain.

 

Mies haluaa kyllä lasta todella paljon, mutta epäilen ymmärtääkö hän kuinka paljon lapsi vaatii huomiota ja kotona olemista. Oman lapsuuteni olen käytännössä viettänyt täysin ilman isää, enkä halua omalle lapselleni samaa. Mies on muutenkin tosi huono ottamaan kritiikkiä vastaan ja nyt annan vielä enemmän kritiikkiä raskaus aikana jos on jokin asia mistä en tykkää tai mikä tuo huonoa oloa. Uskon että rahallisesti pärjäisin, kun on kummiskin vaki työpaikka jossa olen jo muutamia vuosia ollut. Tiedän myös että perheeltä ja ystäviltä saisin tukea, mutta enemmän ehkä mietin omaa henkistä kestämistäni ja tottakai lapseni hyvinvointia.

Esim. Semmoinen asia mitä en ymmärrä mieheltäni. Olen joskus tehnyt ison virheen ja maannut miehen kanssa ilman ehkäisyä. Tästä asiasta meille tulee usein riitaa, koska mieheni ei ymmärrä kuinka voin olla niin vastuuton. Nyt sitten lopuksi mies sanoi että meidän lapselle ei sitten opeteta "paljaana nussimaan".

 

Liian nuoria, liian vastuuttomia. Tuo miehen kommentti oli ihan ala-arvoinen, en odottaisi että hänestä hyvää isää kuoriutuu vielä ainakaan useampaan vuoteen. Jotkut eivät kypsy koskaan.

Tietysti tässä nousee kysymys, että miksi olet nyt alkanut miettimään haluatko lapsen miehen kanssa? Eikö se ole vähän myöhäistä? Vai onko mahdollisuus aborttiin vielä olemassa?

Tilanteenne ei kuulosta siltä että siihen kannattaisi lapsi hankkia, riitelyä, epäkypsyyttä, äiti joka epäilee omaa henkistä jaksamistaan... Aika surkealta vaikuttaa olosuhteet lapsen näkökulmasta.