Raskaana ja "menkat" ihme oireita

[aavikkokuu]

Hei!

Elikkä tein testin eilen ja vahvaa plussaahan se näytti heti kerta heitolla!!
Mutta en ymmärrä sitä, että viimiset normaali menkat on loppunnu 9.9 ja kuukautis kierron mukaan ovulaatio viikko olisi ollut 15-20.9 ja vahvin päivä 18 päivä.
Mutta minulla on kuitenkin jo oireet alkanut 12.9 vatsa ja selkäkivulla.. 19.9 alkoi sitten rusehtava vuoto jota on nyt jatkunnu tähänki asti, eli lähes kuukausi jo..
Eli ihmettelenki nyt että millä todennäköisyydellä raskaus olisi jo alkanut viime kuussa eli elokuussa?? Koska oireet on alkannu tuolloin. Eli ovulaatiota ennen. Entä voiko kyse olla kohdunulkopuolisesta??

Olen ollut viimeksi noin 2 vuotta sitten raskaana joka meni kesken hyvin varhain. 2 vuotta tässä nyt sit yrittännyt ja nyt näytti sit plussaa.. Mutta tosiaan tuo alkamis ajankohta ihmetyttää..
Tekisin muuten clearblue digitaalisen testin, mutta raha tilanteen takia en voi vielä. Yöunetkin tämän kanssa menee

Toivottavasti joku osaisi minua auttaa..

 

[Kengumamma]

Neuvolaan soitat ja pyydät varmistusultraa?!

 

[aavikkokuu]

Neuvolaan soitat ja pyydät varmistusultraa?!

Kuinka aikasin sen voi tehdä sit?

 

[Kengumamma]

Kerrot tilanteen ja neuvolatäti kyllä ohjaa sua eteenpäin lähetteellä jne.. tai käy varhaisultrassa normaalisti, siellä nähdään viikot kyllä. Veikkaan että jos sanot vaan neuvolassa niin kyllä asialle tehdään jotain =)

 

[PiipaKaa]

Ööh, mut tänäänhän on vasta 7.9.:-o
Siis kerrot, että oireet alkanut 12.9... 19.9 alkoi sitten rusehtava vuoto...
Ööh...?? Ootko sä kuukausista/päivistä sekaisin vai olenko mä?
Vai enkö ymmärrä lukemaani oikein...

 

[aavikkokuu]

Ööh, mut tänäänhän on vasta 7.9.:-o
Siis kerrot, että oireet alkanut 12.9... 19.9 alkoi sitten rusehtava vuoto...
Ööh...?? Ootko sä kuukausista/päivistä sekaisin vai olenko mä?
Vai enkö ymmärrä lukemaani oikein...

Oho, hupsista. Pahoitteluni! Päivät siis olivat oikein, mutta kuukauden olen tosiaan merkinnyt väärin. Eli 8 kuukausi oli kyseessä, ei 9. Niinkuin vahingossa väärin ensin kirjoitin.

Kävin tosiaan ultrassa.. Oma arvio oli, että olisin vasta ensimmäisellä kuukaudella.. Mutta, , sitten lääkäri totesikin "oletko nyt aivan varma että olet ensimmäisellä kuukaudella..?- En ole varma, kun ei minulle ole sitä vielä kukaan varmistannut.. -Noh, kuuleppa, kun tämä on jo aivan iso!!"

Eli arvio oli 11+6 ja seuraava tarkempi arvio oli, 12+3!!
Siis aivan hullua että minun sisällä on myllertännyt jo nuin pitkään ja nuin iso.. Oireita kun tosiaan ei ole oikein mitään ollut!!
Lapsella oli kaikki hyvin ja aivan tervekkin oli )!
Se mikä siinä hauskaa oli että se lapsi pietti jalkojansa ihsn ristissä siel, ihan niinkuin minäkin silloin kun olin pieni!

Nyt vaan kauhea puntarointi että mitä tässä tekisi.. Lapsen biologinen isä ei nimittäin halua tätä lasta, mutta minun poikaystävä kyllä haluaisi. Ja hän on ehdottomasti aborttia vastaan. Itselläkin tuntuisi kyllä tosi pahalta tehdä abortti.. Kun lapsi on kuitenkin jo näin iso ja aivan tervekin!!
Mutta se mikä saa miettimään aborttia on se että kun tosiaan biologinen isä ei tätä lasta halua, ja kun itse olen kasvanut koko ikäni ilman biologista isää, niin tiedän tasan tarkkaan miltä se tuntuu. Ja itse kärsin siitä joka päivä kun ei ole biologista isää.. Ja jos lapsi tulee yhtään minuun niin myös todennäköisesti hänkin tulisi siitä kärsimään koko ikänsä.. Vaikka lapselle olisikin isä, mutta kun se ei ole se biologinen..

Näkökulmia asiaan kaipaisin paljon..

 

[Joosukka]

Aavikkokuu, kysymys kuulu, olisiko parempi ettei sinua olisi syntynyt? Tee päätös sitten ja biologia on geenejä, mutta vanhemmuuden tekevät vastuuntunto, läsnäolo ja rakkaus. Niihin kasvetaan

 

[Fujin]

Tilanteesi abortin suhteen on siinä mielessä yksinkertainen, että raskautesi on kestänyt liian pitkään jotta voisit keskeyttää raskauden. Suomessa raskaus voidaan keskeyttää ennen raskausviikkoa 12 kahden lääkärin konsultaation jälkeen näistä ns. sosiaalisista syistä johtuen. Mikäli sikiöllä todetaan ennen raskausviikkoa 20 (erityistapausten erityistapauksissa vko 24) jokin vakava sairaus tai poikkeama niin voit hakea erityislupaa raskauden keskeytykseen Valviralta. www.kaypahoito.fi - Suositukset
Siinä vielä linkki niin voit itse lueskella hieman aiheesta.

Kannattaa ottaa yhteyttä neuvolaan ja keskustella eri vaihtoehdoista (adoptio, tukiryhmät sinulle ja puolisollesi jne.). Tsemppiä uuteen tilanteeseen ja toivon, että asiat kääntyvät kohdallanne parhain päin lapsen kannalta.

 

[Kengumamma]

aavikkopuu:

Onnea!!

 

[aavikkokuu]

Tilanteesi abortin suhteen on siinä mielessä yksinkertainen, että raskautesi on kestänyt liian pitkään jotta voisit keskeyttää raskauden. Suomessa raskaus voidaan keskeyttää ennen raskausviikkoa 12 kahden lääkärin konsultaation jälkeen näistä ns. sosiaalisista syistä johtuen. Mikäli sikiöllä todetaan ennen raskausviikkoa 20 (erityistapausten erityistapauksissa vko 24) jokin vakava sairaus tai poikkeama niin voit hakea erityislupaa raskauden keskeytykseen Valviralta. www.kaypahoito.fi - Suositukset
Siinä vielä linkki niin voit itse lueskella hieman aiheesta.

Kannattaa ottaa yhteyttä neuvolaan ja keskustella eri vaihtoehdoista (adoptio, tukiryhmät sinulle ja puolisollesi jne.). Tsemppiä uuteen tilanteeseen ja toivon, että asiat kääntyvät kohdallanne parhain päin lapsen kannalta.

Kun tilanne olisikin nuin yksinkertainen.. Lääkärin kanssa olen asiasta puhunnut ja hän sanoi että viikolle 22 voin vielä tehdä abortin..
Ja valviraan ollaan myös tosiaan jo lähetetty lääkärin kanssa paperit..
Lääkäri vielä totesi että hyvin harvoin sieltä on tullut kieltävää vastausta..
Valviralla on nyt tiistaina kokous ja sen jälkeen voin lääkäriltä kysellä päätöksestä..
Jokatapauksessa kumpikin vaihtoehto tuntuu sinänsä pahalta.. Se tuska mikä siitä voi lapselle aiheutua kun joutuu kasvamaan ilman oikeaa isäänsä. Ja toisaalta taas abortti tuntuis niin pahalta itsestäni tässä vaiheessa jo kun on..

Kiitos kuitenkin sinulle ja kengumammalle toivotuksista )!

Tähän loppuun kuitenkin vielä lisään, että kun Joosukka kyseli että olisiko parempi että minua ei olisi syntynnytkään..? Niin vastaus valitettavasti on, että olisi parempi jos en olisi koskaan syntynnytkään. . Samoin on/ajattelee myös veljeni..
Mutta toisaalta tottahan on myös, että vanhemmuuteen kasvetaan ja lapselle kuitenkin olisi mitä ihanin isä.. Vaikkei biologinen olekkaan.

 

[Fujin]

Ei millään pahalla nyt, mutta kuulostaa eettisesti todella arvelluttavalta abortoida terve sikiö noin myöhäisillä viikoilla kuin 22. Saat varmaan enemmän mielipiteitä ja kokemuksia tähän asiaan joltain muulta kuin Vauvakuume -palstalta (täällä kun varmaan kaikki todella haluaa sen lapsen).
Suosittelen edelleen että otat johonkin näihin asioihin perehtyneeseen tahoon yhteyttä (esim. se neuvola) ja keskustelet siellä eri vaihtoehdoista. Jos päädyt abortoimaan sikiön niin toimi mahdollisimman nopeasti.

Soita jo huomenna johonkin ihan itsesi ja sikiön takia. Ammattilainen kykenee selittämään selkeästi ja puolueettomasti kaikki nämä asiat ja kertomaan mitä noin vanhan sikiön abortoiminen on käytännössä (kyseessä ei siis todella ole kivuton tai helppo juttu ja mitä pidempään odotat sen vaikeammaksi käy).
Rajoja raskauden keskeytykselle ei ole vetäisty ihan hatusta ja kummastelen todella lääkärisi asennetta asiaan - onko selittänyt ihan käytännössä mitä raskauden keskeyttäminen tarkoittaa ja mitä vaikutuksia sillä on suhun henkisellä ja fyysisellä tasolla?

(ja ihan omana mielipiteenä: lapsi tuskin tuntee tuskaa ilman isää kasvamisesta ellei sille sitten aiheesta tuskaa luoda. Maailmassa on miljoonia lapsia, jotka kasvavat ilman toista tai molempia biologista vanhempaa kärsimättä siitä sen kummemmin.)

 

[plussatuulia]

Lapsi tuskin tuntee tuskaa siitä että asuu ilman biologista isäänsä, poikaystävä lapsen haluaa joka ei ole hänen. Mietippä kuinka moni mies on valmis rakastamaan ja haluamaan toisen miehen lasta? Ja kestätkö itte sen tuskan kun sen jälkeen kun olet abortin tehnyt?

 

[MiNalo]

Anteeks mut pakko kommentoida tota, kun eka tekstissä kirjoitat yrittäneesi lasta 2 vuotta..Ja nyt sit olisitkin valmis aborttiin sen vuoksi ettei lapsen isä halua lasta. Kenen kanssa sä oikein oot yrittänyt lasta 2 vuoden ajan? Ja kuten tossa Fujinkin sanoi niin tällä palstalla ei ole kovin fiksua puhua noin mielestäni "kevytkenkäisesti" raskauden keskeytyksestä. Minusta oli jotenkin hämmentävää lukea kirjoitustasi, jossa ensin iloitset saamistasi uutisista ja siitä kun lapsi on terve..Ja kuitenkin seuraavassa hetkessä harkitset keskeytystä. Ja siis edeltävässä lauseessa olet kertonut poikaystäväsikin vastustavan aborttia.
Kannattaa pika puolin mennä neuvolaan keskustelemaan tulevasta. Varsinkin kun sinulla tuntuisi olevan tunteet ja mielipiteet ihan sekaisin. Kaikesta sanomastani huolimatta, toivon sinulle kaikkea hyvää!

 

[aavikkokuu]

Ei millään pahalla nyt, mutta kuulostaa eettisesti todella arvelluttavalta abortoida terve sikiö noin myöhäisillä viikoilla kuin 22. Saat varmaan enemmän mielipiteitä ja kokemuksia tähän asiaan joltain muulta kuin Vauvakuume -palstalta (täällä kun varmaan kaikki todella haluaa sen lapsen).
Suosittelen edelleen että otat johonkin näihin asioihin perehtyneeseen tahoon yhteyttä (esim. se neuvola) ja keskustelet siellä eri vaihtoehdoista. Jos päädyt abortoimaan sikiön niin toimi mahdollisimman nopeasti.

Soita jo huomenna johonkin ihan itsesi ja sikiön takia. Ammattilainen kykenee selittämään selkeästi ja puolueettomasti kaikki nämä asiat ja kertomaan mitä noin vanhan sikiön abortoiminen on käytännössä (kyseessä ei siis todella ole kivuton tai helppo juttu ja mitä pidempään odotat sen vaikeammaksi käy).
Rajoja raskauden keskeytykselle ei ole vetäisty ihan hatusta ja kummastelen todella lääkärisi asennetta asiaan - onko selittänyt ihan käytännössä mitä raskauden keskeyttäminen tarkoittaa ja mitä vaikutuksia sillä on suhun henkisellä ja fyysisellä tasolla?

(ja ihan omana mielipiteenä: lapsi tuskin tuntee tuskaa ilman isää kasvamisesta ellei sille sitten aiheesta tuskaa luoda. Maailmassa on miljoonia lapsia, jotka kasvavat ilman toista tai molempia biologista vanhempaa kärsimättä siitä sen kummemmin.)

Hei!
Kiitos vastauksistanne!
En ota millään pahalla sitä että sanoit että tässä vaiheessa abortti on eettisesti arvelluttavaa, koska niin se on minunkin mielestäni! Varsinkin kun lapsi on täysin terve..!

Aionkin heti huomenna soittaa äitiysneuvolaan ja jutella ja tarvittaessa varata sen ensimmäisen ajan..

Lääkäri ei ole tosiaan oikein perehdyttävästi kertonut tuosta abortista..
Fyysisesti sen varmasti kestäisinkin, mutta henkisesti en usko että kestäisin abortin tekemistä ollenkaan..

Plussatuulia; En usko että sitä abortin jälkeistä tuskaa tulisin kestämään.
Olen myös sitä miettinnyt, että poikaystäväni on mitä mainioin ja parhain mies, (mitä minulla on varmaan koskaan edes ollutkaan). Hän olisi ottamassa minun kanssa suuren vastuun, vaikka biologisesti ei ole edes hänen. Enkä usko että kovin moni mies siihen pystyisi/ alkaisi..!

MiNalo; Kiitos kysymyksestäsi.. Eli tosiaankin entisen mieheni kanssa olemme lasta yrittäneet.. Siinä kuitenkaan onnistumatta, myöhemmin sitten erosimme.
Abortti pyörii lähinnä sen takia päässä kun ajattelen että en haluaisi samas kärsimystä lapselle, kuin mitä minulla ja veljelläni on. Sen takia, että meillä ei ole biologisia vanhempia koskaan ollutkaan. Ainoastaan 1 vuoden.. Ja siitä aiheutunnut kärsimys on jotain aivan kamalaa!

Tosiaan tunteet ja ajatukset on vielä ihan sekaisin :/
Huomenna kuitenkin soitto neuvolaan ja poikaystäväkin onneksi tulee huomenna.

Painottaisin tähän loppuun kuitenkin sitä, että missään nimessä en ole "kevytkenkäisesti" abortin harkinnasta täällä kirjoittamassa. Itselläkin tuntuu tosi pahalta edes miettiä terveen lapsen abortoimista.-->> Ainut asia tosiaan mikä mietityttää on; kärsiikö lapsi ilman biologista isäänsä?-Niinkuin me olemme tehneet..
Tosiaankin toivoisin että ei tulisi siitä kärsimään. Ja kaikesta huolimatta minä ja minun poikaystävä ollaan enemmän sitä mieltä että pitäisimme tämän lapsen.

 

[MiNalo]

Aivan! Nyt kuulostaa jo selkeämmiltä nuo sinun ajatuksesi! Todellakin, onhan vauvallasi sinut äitinä ja poikaystäväsi isähahmona. Te yhdessä voitte luoda lapselle turvallisen, vakaan ja onnellisen kodin. En usko että siitä olisi lapselle mitään haittaa tai kärsimystä..päinvastoin!

 

[Joosukka]

Aavikkokuu tuo isän ja äidin oleminen on hiukan kakspiippuinen juttu, siis sen suhteen kuinka kukin yksilö asian kokee. Itse en ole asunut omien vanhgempieni kanssa n. 9-vuotiaasta lähtien ja veljeni 3-vuotiaasta lähtien, mutta meistä kumpikin on todella onnellinen omasta elämästään, vaikka vanhempamme eivät mitään valioainesta olekkaan.