V
vierailija
Vieras
Moikka.
En olisi koskaan kuvitellut kirjoittavani tänne. En myöskään ymmärrä näitä "mieheni on narsisti" juttuja jos oikeasti kyse vain ettei kaksi erilaista tule toimeen.
Haluaisin puolueetonta näkökantaa tilanteelleni.
Olen rv13 , huomenna niskapoimu ultra.
Mieheni kanssa tavattiin puoli vuotta sitten, ja kaikki alkoi hyvin hyvin nopeasti. Jopa niin että itsekin ihmettelin miehen halua sitoutua minuun, vuosi sitten 7v suhteesta eronneeseen 28v naisenalkuun. Minulla 4v lapsi edellisestä suhteesta.
Mies osoitti jo alkuunsa mustasukkasuutensa ettei exäni saa tuoda lasta ovelle asti vaan ala ovelle, josta haen lapseni.
Välillä tarkistellut puhelintani, pelkona että minulla olisi muita miehiä. Halu tehdä nopeasti lapsi. Pidättäydyin ajatuksesta useamman kuukauden, mutta kuitenkin minullakin oli haave toisesta lapsesta.
Tulin raskaaksi. Mies vaikutti mitä onnellisimmalta.
Kuitenkin huomasin jo alussa hänen käyttäytyvän alkoa ottaessaan todella epävakaasti, mustasukkaisesti jos minulla vaikka hauskaa jonkin kaverin kanssa. Pikkuhiljaa huomasin olevani vähemmän tekemisissä hyvin läheisen ystäväni kanssa, vaikka mies ei sitä suoraan kieltänyt.
Ilmapiiri oli vain kaverini tullessa tänne jotenkin kireä ja sain kokea tekeväni jotain väärin.
Myös älyttömiä lapsellisia kiukkukohtauksia saan "pelätä" jos äänenpainoin ei ole täysin oikein. Hän väittää sillon aina minulla olevan huono päivä tai huono aamu. Olen tänään saanut mittani täyteen kun hän raivostui tyttärelleni ja minulle niin pienestä, että minusta tuntuu siltä että kumpi tässä on raskaana ja hormonit heittää?
Mieheni taustaa. Lapsi edellisen tyttöystävän kanssa joka on nyt vain tapaamisia tapaamispaikassa. Ihmettelen ja olen kysellyt miksi näin on. Hän väittää ettei todellakaan voi ymmärtää miksi hänen linnassa olo aikana normaalit viikonloppu isällä olemisen vaihtui tapaamisiin tapaamispaikassa. (kyllä , istui vuoden linnassa huumeiden myynnin takia... Ei enää ikinä tekisi niin.) Eksänsä ei myöskään ole halunnut julkisesti häntä nähdä. Kaikki tapahtuu tapaamispaikassa ns.
Suljetuin ovin etteivät vanhemmat tapaa.
Ymmärrän että miehellä on ollut rikkinäinen laitos nuoruus ja lapsuus.. Mutta jotenkin alkanut huolestuttamaan nämä oikuttelut. En ole koskaan suhteissani heittänyt pihalle ketään. Jostain syystä tämän miehen karjuvan kova ääni, koska ei kestä kritiikkiä, saa minut ajamaan hänet pois jo varmaan 5 kertaa kotoa. Sitten kun sanon että ero tämä on, alkaa lepyttely... Kuin mitään ei olisi tapahtunut. Yht äkkiä lupaa muuttua ja käyttäytyi väärin ja haluaa olla mun kanssa koska rakastaa mua.
Jotain tässä on sellaista joka vaikuttaa kovin epäaidolta. Jos oikeasti on vihainen toiselle ja tilanne ajautuu riidaksi, eikö ole ihmeellistä että toinen lupaa muuttua ja mitätöi omatkin sanansa mua kohtaan josta oli muka vihainen ja halusi itsekin erota.
Sitten tänään kun lähti nyt äitinsä luokse.. Tuli viesti. "Ainakin sinne ultraan haluan tulla jossa selviää sukupuoli". Kuinka tämä ihminen on tässä tilanteessa kiinnostunut sukupuolesta joka on täysin sivuseikka siihen onko lapsi terve? Kuulemma pakko päästä jo heti yksityiselle ennen rakenneultraa tietämään sukupuoli.
Vaikka mies muuta väittää, hän on osoittanut hyvin selvästi haluavansa pojan ja että siitä imee jalkapalloilija vaikka väkisin.( koska hän fani)
Tämäkin vielä, että kun kerroin tämän olevan toinen ja viimeinen lapsi joka minulle tulee.. Niin hän tokaisi; "entä jos sukupuoli on väärä". No ei se minulle ole väärä kyllä kumpikaan. Hänellä on pakko tarve saada poika. Vaikka valehteleekin mulle muuta.
Lisättäköön vielä että mies on kyllä vähentänyt alkoholia koska tietää etten siedä häntä edes paria ottaneena.
Ensinnäkin se asioiden liiottelu jopa valehtelu liiottelut mitä hän on tehnyt ,nähnyt tai saavuttanut... Sitten sellainen uhoaminen, jatkuva oman itsensä esiintuominen... Oman rusketuksesta ihailu... Itserakkaus.. Puhe siitä että lapsi tulee olemaan niin kaunis. Koska hänen mustalaisgeeninsä tummat hiukset ja silmät.. Ja lapsen luonnekin tulee olemaan hänen ..
Miten helvetin täynnä itseään joku voi olla?
En tiedä onko täysi narsisti, mutta hyvin rikkinäinen perhe ja sijaiskodit voivat olleen muokanneen hänestä ikuisen lapsen. Ja syntyvä lapsi on hänen jatkeensa.
Mitä tehdä? Olenko vain hormonihuuruinen sekopää ja aiheutin taas hänelle pahaa oloa kun haluan erota ennenkun riidat yltyvät pahemmiksi ja minä olen tv addiktoituneen erakon häkkilintuna vankina?
T: väsynyt äiti.
En olisi koskaan kuvitellut kirjoittavani tänne. En myöskään ymmärrä näitä "mieheni on narsisti" juttuja jos oikeasti kyse vain ettei kaksi erilaista tule toimeen.
Haluaisin puolueetonta näkökantaa tilanteelleni.
Olen rv13 , huomenna niskapoimu ultra.
Mieheni kanssa tavattiin puoli vuotta sitten, ja kaikki alkoi hyvin hyvin nopeasti. Jopa niin että itsekin ihmettelin miehen halua sitoutua minuun, vuosi sitten 7v suhteesta eronneeseen 28v naisenalkuun. Minulla 4v lapsi edellisestä suhteesta.
Mies osoitti jo alkuunsa mustasukkasuutensa ettei exäni saa tuoda lasta ovelle asti vaan ala ovelle, josta haen lapseni.
Välillä tarkistellut puhelintani, pelkona että minulla olisi muita miehiä. Halu tehdä nopeasti lapsi. Pidättäydyin ajatuksesta useamman kuukauden, mutta kuitenkin minullakin oli haave toisesta lapsesta.
Tulin raskaaksi. Mies vaikutti mitä onnellisimmalta.
Kuitenkin huomasin jo alussa hänen käyttäytyvän alkoa ottaessaan todella epävakaasti, mustasukkaisesti jos minulla vaikka hauskaa jonkin kaverin kanssa. Pikkuhiljaa huomasin olevani vähemmän tekemisissä hyvin läheisen ystäväni kanssa, vaikka mies ei sitä suoraan kieltänyt.
Ilmapiiri oli vain kaverini tullessa tänne jotenkin kireä ja sain kokea tekeväni jotain väärin.
Myös älyttömiä lapsellisia kiukkukohtauksia saan "pelätä" jos äänenpainoin ei ole täysin oikein. Hän väittää sillon aina minulla olevan huono päivä tai huono aamu. Olen tänään saanut mittani täyteen kun hän raivostui tyttärelleni ja minulle niin pienestä, että minusta tuntuu siltä että kumpi tässä on raskaana ja hormonit heittää?
Mieheni taustaa. Lapsi edellisen tyttöystävän kanssa joka on nyt vain tapaamisia tapaamispaikassa. Ihmettelen ja olen kysellyt miksi näin on. Hän väittää ettei todellakaan voi ymmärtää miksi hänen linnassa olo aikana normaalit viikonloppu isällä olemisen vaihtui tapaamisiin tapaamispaikassa. (kyllä , istui vuoden linnassa huumeiden myynnin takia... Ei enää ikinä tekisi niin.) Eksänsä ei myöskään ole halunnut julkisesti häntä nähdä. Kaikki tapahtuu tapaamispaikassa ns.
Suljetuin ovin etteivät vanhemmat tapaa.
Ymmärrän että miehellä on ollut rikkinäinen laitos nuoruus ja lapsuus.. Mutta jotenkin alkanut huolestuttamaan nämä oikuttelut. En ole koskaan suhteissani heittänyt pihalle ketään. Jostain syystä tämän miehen karjuvan kova ääni, koska ei kestä kritiikkiä, saa minut ajamaan hänet pois jo varmaan 5 kertaa kotoa. Sitten kun sanon että ero tämä on, alkaa lepyttely... Kuin mitään ei olisi tapahtunut. Yht äkkiä lupaa muuttua ja käyttäytyi väärin ja haluaa olla mun kanssa koska rakastaa mua.
Jotain tässä on sellaista joka vaikuttaa kovin epäaidolta. Jos oikeasti on vihainen toiselle ja tilanne ajautuu riidaksi, eikö ole ihmeellistä että toinen lupaa muuttua ja mitätöi omatkin sanansa mua kohtaan josta oli muka vihainen ja halusi itsekin erota.
Sitten tänään kun lähti nyt äitinsä luokse.. Tuli viesti. "Ainakin sinne ultraan haluan tulla jossa selviää sukupuoli". Kuinka tämä ihminen on tässä tilanteessa kiinnostunut sukupuolesta joka on täysin sivuseikka siihen onko lapsi terve? Kuulemma pakko päästä jo heti yksityiselle ennen rakenneultraa tietämään sukupuoli.
Vaikka mies muuta väittää, hän on osoittanut hyvin selvästi haluavansa pojan ja että siitä imee jalkapalloilija vaikka väkisin.( koska hän fani)
Tämäkin vielä, että kun kerroin tämän olevan toinen ja viimeinen lapsi joka minulle tulee.. Niin hän tokaisi; "entä jos sukupuoli on väärä". No ei se minulle ole väärä kyllä kumpikaan. Hänellä on pakko tarve saada poika. Vaikka valehteleekin mulle muuta.
Lisättäköön vielä että mies on kyllä vähentänyt alkoholia koska tietää etten siedä häntä edes paria ottaneena.
Ensinnäkin se asioiden liiottelu jopa valehtelu liiottelut mitä hän on tehnyt ,nähnyt tai saavuttanut... Sitten sellainen uhoaminen, jatkuva oman itsensä esiintuominen... Oman rusketuksesta ihailu... Itserakkaus.. Puhe siitä että lapsi tulee olemaan niin kaunis. Koska hänen mustalaisgeeninsä tummat hiukset ja silmät.. Ja lapsen luonnekin tulee olemaan hänen ..
Miten helvetin täynnä itseään joku voi olla?
En tiedä onko täysi narsisti, mutta hyvin rikkinäinen perhe ja sijaiskodit voivat olleen muokanneen hänestä ikuisen lapsen. Ja syntyvä lapsi on hänen jatkeensa.
Mitä tehdä? Olenko vain hormonihuuruinen sekopää ja aiheutin taas hänelle pahaa oloa kun haluan erota ennenkun riidat yltyvät pahemmiksi ja minä olen tv addiktoituneen erakon häkkilintuna vankina?
T: väsynyt äiti.
