Raskaana ja uusi tyopaikka

Oletteko olleet tilanteeessa jossa raskaus alkuvaiheessa ja uusi typaikka tiedossa? Pitaako tyonanatajalle kertoa jos on raskaana? Periaatteessa kai ei? Minulla tilanne on kylla teoreettisen mahdollisuuden asteella, mutta kiinnostais tietaa miten olette toimineet.

 

Suomen laki kieltää työnantajaa kysymästä raskaudestasi ja takaa että se ei saa vaikuttaa työsuhteeseesi. Jos työnantaja esim kysyy, voit hyvällä omalla tunnolla valehdella koska kysyminen laitonta. Sinun tulee vain ilmoittaa 2kk ennen äitiyslomaa että olet sitten silloin jäämässä pois.

Voit ihan rauhassa ottaa työn ja aloittaa. Kyllä odottavatkin tarvitsevat yhtälailla työpaikan kuin muutkin.

Onnea uuteen työhön ja raskauteen!

 

..pidä kertoa, vaikka moni tulee väittämään, että muka tarvitsisi. Siinä ei ole mitään epäreilua, jos jättää kertomatta raskaudestaan, varsinkin kun se on vielä "teoreettinen mahdollisuus". Tyhmempää on jättää mielenkiintoinen työpaikka väliin ja sitten huomata, että ei vielä moneen kuukauteen ole raskaana.

Naisia syrjitään muutenkin niin helposti juuri tuon lapsiasian varjolla, että ei sitä kannata itse rummuttaa. Itseasiassa laki kieltää työnantajaa edes kysymästä lapsen hankinnasta! Naisilla on oikeus jäädä äitiyslomalle ja toki siitä kuluja tulee työnantajalle, mutta - ainakaan minulle - ei ole sattunut kohdalle työnantajaa, joka olisi niin hyvä ja antelias, että haluaisin ehdoin tahdoin tinkiä omista oikeuksistani. Minulle työpaikka on vain työpaikka, ei elämän tarkoitus.

 

Juuri tuollaisten tyyppien takia muilla nuorilla ja nuorehkoille naisilla on työllistymisvaikeuksia... Joku kun tekee tuollaisen källin, niin luuletteko että johonkin pk-yritykseen mielellään palkataan synnytysikäisiä naisia?

 

Kukaan mitään källejä tee! Eikö siis lapsia haluavilla ole oikeutta tehdä tai hankkia töitä???

Työllistymisvaikeuksia on ihan kuule muutenkin, esim koulutus ja työkokemustaustoista johtuen! Ja synnytysikäisten naisten, tartkoitat siis n.18-40 vuotiaita naisia??

Pitäisikö kaikkien odottavien vaan sitten pyöriellä peukaloitaan ja syödä kynsiään sen aikaa kun lapsi tulossa? Tai kasvattaa leipäjonoja?
Ehdotat varmaan että pitäisi yrittää hankkia rikas mies tai vakituinen työpaikka? Ainiin, tai jos saakin rahat äitiltä ja isiltä! Eikös ne vakituisen työpaikankin äitiyslomasijaiset kärsi kun vastuuton äiti sitten palaakin töihin ja sijainen joutuu pois?

En todellakaan ymmärrä logiikkaasi.

 

kahdestikin. Työnantaja on ymmärtänyt. Kun tarvitaanhan sitä lisää suomalaisia Suomenmaahan...

 

Minä olen samaa mieltä nimimerkin "vastuutonta" kanssa. En ymmärrä miksi ihmeessä juuri raskaaksi tullessa PITÄISI vaihtaa työpaikka. Eri asia on jos ei ole töitä, niin tottakai jokaisella on oikeus (ja velvollisuus) hakeutua töihin raskaudesta huolimatta.

Henkilökohtaisesti olen tilanteessa jossa olen vakituisessa työsuhteessa ja yritämme raskautua. Minulle tarjottiin unelmatyötäni mukavalla palkalla toisessa yrityksessä mutta en ottanut tarjousta vastaan koska toivon olevani alle vuoden kuluttua äitiyslomalla. Olisi ollut moraalitonta lupautua tuohon paikkaan ja jättää sitten firma pulaan.

 

Arvelettetko, että työnantaja ajattelee yhtä uhrautuvasti teidän etuanne? Tuskin.

 

Aika radikaaleja mielipiteitä porukalla näin kauniina perjantaina...

Kinkkinen tilanne, on käynyt tuplaonni eli uusi työ ja raskaus samaan aikaan. Minusta sinun ei kannata kertoa ihan siksi, että raskaus on niin alussa ettet vielä tiedä miten se etenee (toivon mukaan tietenkin hyvin!).

Velvollisuuttahan sulla ei ole, mutta minusta on kohteliasta kertoa jossain vaiheessa raskaudesta jos se vaikuttaa työhösi tai jos alkavat ihmettelemään esim. sairaslomia. Rehellisyyttä varmasti arvostetaan ja pitää työilmapiirin parempana jos haluat viihtyä työpaikassa pitempäänkin. Riippuu paljon työpaikasta ja pomosta.

Sinulle on käynyt jo onnellisesti (onnea muuten!), mutta vauvasta vasta HAAVEILEVAN ei missään nimessä kannata pelätä työnhakua siinä toivossa että olisi jo raskaana. Eihän sitä voi tietää milloin tärppää tai kestääkö raskaus loppuun asti! Itse odotuskin on pitkä aika jolloin ehtii olla töissä ihan riittämiin. Eli edellinen kirjoittaja teki minusta suoraan sanottuna hölmösti kieltäytyessään unelmatyöstä (vaikken tietenkään toivo hänelle ongelmia raskautumisessa!).

Olen ehkä itse samanlaisessa tilanteessa vuodenvaihteessa, kun määräaikainen työsopimus päättyy ja samaan aikaan olisi sopiva ajankohta saattaa kolmonen alulle. Etsinkin jo nyt vakituista työtä, jotta sitten ei tarvitsisi pelätä saako ensin työpaikan vai kaksi viivaa testiin...

 

Virallisestihan ei tarvitse kertoa kuin vasta kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa. Raskaana olevaa naista ei lain mukaan saisi syrjiä. Toisaalta olisi työantajaa kohden reilua kertoa olevansa raskaan mahdollisimman ajoissa. Mutta koska moni työnantaja ei ole reilu työntekijöitään kohtaan, niin miksi olisi työntekijäkään? Maailma on nykyään kiero paikka ja kaikki pelaavat vain omaan pussiinsa. Työnantaja katsoo omaa vain omaa etuaan ja nykyään vielä aika lyhyen tähtäimen omaa etuaan... Työntekijä on kuitenkin varmistettava mahdollisimman hyvin vain oma leipänsä... Työnantaja ovat opettaneet määräaikaisilla sopimuksillaan ja jatkuvilla YT-neuvotteluilla sen, että työntekijän ei kannata sitoutua yritykseen. Miksi sitoutua, kun työt saattavat loppua hetkellä millä hyvänsä? Aina parempi myös se, että kerkiää lähtemään itse pois ennen irtisanomisia.

Sinuna ottaisin työpaikan vastaan raskaudesta huolimatta. Kertoisin vasta koeajan päättymisen jälkeen, että olen raskaana.

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Kun työntekijöitä kohdellaan epäreilusti, niin miksi sitten työntekijäkin ei tekisi samoin?

 

Työnantajiakin on erilaisia!

 

Olen samaa mieltä Auroran kanssa.
Oma työnantajani on enemmän kuin reilu työntekijöitä kohtaan ja kyllä se totta on, että olisi kohteliasta kertoa työnantajalle ajoissa raskaudestaan, en siis tarkoita heti vaan kuitenkin joitain kuukausia ennen äitiyslomaa (riippuen hieman työnkuvasta). Se varmasti helpottaa osaltaan työnantajan (ja omiakin) paineita.

 

Henkilökohtaisesti olen tilanteessa jossa olen vakituisessa työsuhteessa ja yritämme raskautua. Minulle tarjottiin unelmatyötäni mukavalla palkalla toisessa yrityksessä mutta en ottanut tarjousta vastaan koska toivon olevani alle vuoden kuluttua äitiyslomalla. Olisi ollut moraalitonta lupautua tuohon paikkaan ja jättää sitten firma pulaan.

Näin minäkin ajattelin muutama vuosi sitten. Olin työpaikassa, jossa en viihtynyt ja ilmapiiri oli kaikinpuolin ikävä. Halusin kovasti vaihtaa työpaikkaa, mutta halusin myös perheenlisäystä. Niinpä ajattelin, että kärvistelen tässä paikassa niin kauan, että jään sitten äitiyslomalle ja sen jälkeen aikanaan etsin uuden työpaikan. Meni kaksi vuotta ja raskaudesta ei ollut tietoakaan... Siinä vaiheessa päätin, että on pakko ajatella omaa etuaan ja hakea uutta paikkaa, vaikka niin onnellisesti sitten sattuisikin, että raskaus vihdoin alkaisi.

Sain uuden paikan ja juuri samaan aikaan sain tietää olevani raskaana. Otin kuitenkin työn vastaan. Ja onneksi niin, sillä ensimmäisessä ultrassa selvisi, että masussa ei ollutkaan elämää enää. Nyt olen onnellinen uudesta työpaikastani ja haaveilen edelleen masuasukin mukanaan tuomasta elämänmuutoksesta...

 

Minä olen samaa mieltä nimimerkin "vastuutonta" kanssa. En ymmärrä miksi ihmeessä juuri raskaaksi tullessa PITÄISI vaihtaa työpaikka. Eri asia on jos ei ole töitä, niin tottakai jokaisella on oikeus (ja velvollisuus) hakeutua töihin raskaudesta huolimatta.

Henkilökohtaisesti olen tilanteessa jossa olen vakituisessa työsuhteessa ja yritämme raskautua. Minulle tarjottiin unelmatyötäni mukavalla palkalla toisessa yrityksessä mutta en ottanut tarjousta vastaan koska toivon olevani alle vuoden kuluttua äitiyslomalla. Olisi ollut moraalitonta lupautua tuohon paikkaan ja jättää sitten firma pulaan.

Jättää firma pulaan? Työntekijät pääsääntöisesti eivät ole niin tärkeitä, että firma joutuisi pulaan jos työntekijä tulisi raskaaksi. Siinä on kuitenkin 2 kk aikaa työantajalla löytää sijainen. Älkää ihmiset kuvitelko olevanne korvaamattomia!

Itse en kertoisi, sillä työmarkkinoilla täytyy olla terveesti itsekäs ja ajatella omaa etuaan. Niin tekee kaikki muutkin, joten jos ap et halua jäädä jalkoihin, ei kannata kertoa. Työhönottovaiheessa se varmasti vaikuttaa, vaikka ei saisi. Mutta milläs työnhakija alkaa todistamaan että häntä ei valittu lapsenhankinnan vuoksi työhön! Harmi, että nyky-yhteiskunnassa on pakko tuijotella omaan napaan, mutta sillehän me emme mahda mitään tässä tilanteessa

 

kyllä pienemmässä firmassa se yhden työntekijän puuttuminen tuntuu. Ikävää jos et ole koskaan kokenut olevasi korvaamaton.

 

Ei kukaan kyllä ole korvaamaton. Ihan sama onko pieni vai iso firma, eiköhän jokaiselle sijainen löydy. Toki se on työnantajalle melkoinen panostus kouluttaa uusi tekijä. Ja ikävä kierre jos äitiyslomalle lähtevä on vastikään taloon tullut. Mutta kyllä työmarkkinat pyörii, ei kukaan voi ajatella itseään korvaamattomana.

 

Vuosi sitten olin samanlaisessa tilanteessa. Olin työpaikassa, jossa oli henkisesti äärettömän raskasta ja lisäksi työmatkaa 70km suuntaansa.
Hain samaan aikaan töitä kun etenimme lapsenteossa tjottailemalla. Samalla viikolla kun sain positiivisen viivan tikkuun, minut kutsuttiin haastatteluun mielenkiintoista, kotipaikalla olevaa työtä varten. Menin haastatteluun, asiasta ei kysytty enkä sitä itsekkään ottanut puheeksi, koska eihän se kotitestin plussa vielä tarkoita että vauva on takuulla tulossa. Sain työpaikan ja kerroin vasta rakenneultran jälkeen uutiset esimiehelle. Olin edelleen koeajalla ja vähän pelotti.. Noh, turhaan pelkäsin. Minua onniteltiin ja sanottiin, että rekrytoinnit oli tehty, perhepoliittiset seikat huomioon ottaen, pitkällä tähtäimellä ja tottakai työni tulisi jatkumaan, koska olin hyvä työntekijä.

 

Itselläni on nyt reilu vuosi siitä, kun aloimme yrittämään vauvaa. Olin jo pidemmän aikaa ennen yrityksen alkua miettinyt/haaveillut työpaikan vaihdosta. Ja nyt, vuosi yritystä ja yksi km, haen ihan tosissani uutta työpaikkaa. En enää lykkää mahdollista työpaikan vaihdosta sen vuoksi, että ehkä olen kohta raskaana. Mietin sitä sitten _kun_ olen raskaana ja toivon työnantajan suhtautuvan asiaan reilusti.

 

Ei kukaan kyllä ole korvaamaton. Ihan sama onko pieni vai iso firma, eiköhän jokaiselle sijainen löydy. Toki se on työnantajalle melkoinen panostus kouluttaa uusi tekijä. Ja ikävä kierre jos äitiyslomalle lähtevä on vastikään taloon tullut. Mutta kyllä työmarkkinat pyörii, ei kukaan voi ajatella itseään korvaamattomana.

Toki me olemme korvattavissa, mutta asialla on toinenkin puoli.
Esim. itse olen tällä hetkellä työssä, jossa kyllä työnantaja joutuisi todella hankalaan tilanteeseen, jos nyt yhtäkkiä väläyttäisin, etten voikkaan hoitaa sitä tai tätä niinkuin suunnitelmassa lukee, koska jään äitiyslomalle 2kk päästä.
Työmaita ja -aloja on monennäköisiä, jos työ vaatii vaikkapa pidemmälti perehdytystä ja tulosvastuuta, on aika kinkkinen homma aloittaa uudelleen alusta. Kallistakin on työntekijän kouluttaminen.
Korvattavissa olemme, mutta kuinka sitten työhönpaluu sujuu äitiysloman jälkeen? Tuskin mukavissa merkeissä, jos saamme tuntea olevamme loistavasti korvattuja? Ja mikäli työnantajan mukaan olit helposti korvattavissa, niin mitä se kertoo sitten sinusta työntekijänä?

Jokaisen pitäisi voida miettiä asiaa omaa napaa tuijottaen, mutta muistaen myös työnantajan kannan. Onnea työnhakuun.

 

Kulkaapas nyt hyvät naiset Haluaisin tuoda tähän keskusteluun uuden näkökulman ja pyöritellä hieman reaaliteetteja. Toki työnantajaa kohtaan voi ja pitää olla lojaali, mutta miettikääpä asiaa myös hieman toisin. Irtisanomisaika on 1 kk, joten kuka tahansa voi lähteä työnantajan kannalta hyvin lyhyellä varoitusajalla, myös miehet. Äitiyslomassa "irtisanomisaika" on useamman kuukauden ja bonuksena tehtävän osaava työntekijä tulee vielä takaisin muutamien kuukausien kuluttua.

Havahduin tuossa jokin aika sitten, että naisten keskuudessa on myös ajatus siitä, että voidaankohan minua palkata, koska olen parhaassa lapsentekoiässä. Itselleni tämä konkretisoitui siten, että lapsi on toivottavasti tulossa ajankohtaiseksi. Huomasin työpaikkaa hakiessani, että koskaan aikaisemmin en ole ajatellut, että "palkataankohan minua koska saatan saada lapsen". No, nyt kun asia on itselleni ajankohtainen tuokin ajatus tuli päähän.

Haluankin herätellä teitä naiskollegani ajattelemaan, että ovatko nämä "nainen ja työ" kysymykset oman päämme aikaansaannosta vaiko työnantajan ajattelua.

 

Minä, määräaikaisena, taas koen olevana mahd. raskausaikana suojatummassa asemassa kuin ei-raskaana. Työnantajan voisi olla hankala päättää työsuhteeni raskausaikana, koska se vain näyttäisi hemmetin pahalta ulospäin. Olen ns. tuulisella työpaikalla, mieskollegojeni töitäkin pätkitään ja puolta vuotta pidemmälle moni meistä nuorista (heh, 35-v) ei uskalla ajatellakaan. Usein mietin, onko tässä mitään järkeä (tällainen epävarma työ, kun useilla muilla paikkakunnilla saisin mielenkiintoisemman ja varman työpaikan + enemmän palkkaa), mutta miehen hyvä työpaikka pitää meidät tällä paikkakunnalla toistaiseksi.

 

Minulla taas tilanne sellainen että raskaus on meneillään vko 9 + 4 ja olen juuri muuttamassa pikkukaupunkiin miehen työn vuoksi (joutui siirtymään toiselle paikkakunnalle). Siellä on avoinna paikka, joka olisi tismalleen minun koulutuksen/kokemuksen mukainen. Mutta kertoako haastattelussa raskaudesta? Epäilen, että tämä kohta jo näkyykin, joten "kärähtäisin" varmasti ensimmäisen kuukauden sisällä. Rekrytoija eli tuleva esimies (johtaja) on vielä varsin "erikoinen" mies luonteeltaan, ala on varsin pieni joten yhteisiä tuttuja sattumoisin on muutamia, josta hän ei tosin tiedä. Uskoisin kokemuksellani ainakin haastatteluun pääseväni koska kyseisellä paikkakunnalla ei käytännössä tämän alan kokemuksella olevia ihmisiä ole.

 

Sinuna Omanapa en kertoisi haastattelussa vielä mitään! Jos saat paikan, niin sitten kertoisin asian työtä vastaanottaessa. Omaa napaasi sinun kuuluukin ajatella, ja jos haastattelussa asian jo kertoisit, voi olla ettet saisi paikkaa. Mutta jos kerrot siinä vaiheessa kun sinut on hyväksytty, niin ok! Sinun ei ole mikään pakko kertoa.

 

Ei kukaan kyllä ole korvaamaton. Ihan sama onko pieni vai iso firma, eiköhän jokaiselle sijainen löydy. Toki se on työnantajalle melkoinen panostus kouluttaa uusi tekijä. Ja ikävä kierre jos äitiyslomalle lähtevä on vastikään taloon tullut. Mutta kyllä työmarkkinat pyörii, ei kukaan voi ajatella itseään korvaamattomana.

Toki me olemme korvattavissa, mutta asialla on toinenkin puoli.
Esim. itse olen tällä hetkellä työssä, jossa kyllä työnantaja joutuisi todella hankalaan tilanteeseen, jos nyt yhtäkkiä väläyttäisin, etten voikkaan hoitaa sitä tai tätä niinkuin suunnitelmassa lukee, koska jään äitiyslomalle 2kk päästä.
Työmaita ja -aloja on monennäköisiä, jos työ vaatii vaikkapa pidemmälti perehdytystä ja tulosvastuuta, on aika kinkkinen homma aloittaa uudelleen alusta. Kallistakin on työntekijän kouluttaminen.
Korvattavissa olemme, mutta kuinka sitten työhönpaluu sujuu äitiysloman jälkeen? Tuskin mukavissa merkeissä, jos saamme tuntea olevamme loistavasti korvattuja? Ja mikäli työnantajan mukaan olit helposti korvattavissa, niin mitä se kertoo sitten sinusta työntekijänä?

Jokaisen pitäisi voida miettiä asiaa omaa napaa tuijottaen, mutta muistaen myös työnantajan kannan. Onnea työnhakuun.

Kyse ei mielestäni ollutkaan siitä, että pihtaisi tietoa raskaudestaan siihen saakka kuin se lain mukaan on mahdollista ja kertoisi siis 2 kk ennen äitiyslomalle jäämistään asiasta vaan siitä pitäisikö heti esim. haastattelussa kertoa. Näiden kahden ääripään välille mahtuu mielestäni aika monta muutakin vaihtoehtoa. Oma kantani on, että haastattelussa tai uutta työtä aloittaessa ei ole mitään syytä mahdollisesta raskaudesta kertoa, asian voi hoitaa molempien kannalta tyylikkäästi riittävän ajoissa, jolloin työnantajakin ehtii reagoida asiaan ja kouluttaa sijaisen.

 

juu, vaikka oikeus kertoa raskaudesta on vasta 2kk ennen äippälomaa niin EIKÖHÄN se maha paljasta tilannetta jo ennen sitä?!? joten se siitä "keljumaisuudesta" pomoa kohtaan, eiköhän hän tajua jo kauan ennen sitä kahta kuukautta ennen mitä tulevan pitää?? joten aikaa sijaisen hankintaan kyllä luulisi löytyvän yli 2kk.

juu ja olisihan se ihanaa ajatella olevansa korvaamaton, ja naiivia. jos ei suomesta löydy sulle sijaista niin muualta maailmasta varmasti. korvaamaton olet vain itselesi ja perheellesi ja siinä sitä onkin kylliksi.