Itse otin uuden työn vastaan ollessani raskaana, enkä kertonut sitä pomolle. Takana jo keskenmeno, joten ei tullut mieleen henkilökohtaisia asioitaan alkaa levittelemään, varsinkin kun kyseessä oli lyhyt työsuhde. Nyt kuudennella kuukaudella vatsa alkaa vasta sen verran näkyä, että sitä työkaverit on tulleet kyselemään.
Meille tuli yritykseen yt-neuvottelut ihan yllättäen, ja minä säästyin niiltä koska jään sit kuitenkin äippälomalle ja soppari loppuu sinä aikana. Työelämä tosiaan on lyhytjänteistä ja epävarmaa, eikä työnantajan etua kannata ajatella, koska ei sielläkään ajatella työntekijän etua.
Lisäksi tässä on se pointti, että monet miehet ei muuten uhraa sekuntiakaan miettiäkseen työnantajaansa koko uransa aikana. Siinä missä naiset tuntee syyllisyyttä kaikesta, mitä tekee, vaihtaa monet miehet firmaa heti kun jossain on paremmat näkymät. Eivät he mieti, miten entinen firma pärjää kun he lähtevät! Eikä heitä pidetä itsekkäinä, vaan fiksuina ja urasuuntautuneina. Siihen nähden naisten nöyristely on jotekin naurettavaa - eipä ihme jos ei ura urkene ja palkka nouse, kun koskaan ei uskalleta seistä omien oikeuksien takana.