raskaana taas...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja minä...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

minä...

Vieras
Hei
Olen 20v,mulla on 10kk vauva jota rakastan yli kaiken.Ollaan onnellisia miehen kanssa ja ollaan suunniteltu että vasta parin vuoden päästä hankitaa lisää lapsia.Nyt oon kuitenkin raskaana jo.Olen ottanut 3 raskaustestiä ja kaikki näytti positiivista.En käsitä että miten voin olla sillä ollaan aina käytetty kondomia,ei edes kerran ilman!!Oon suunnitellut että syksynä aloitan opiskelut taas jotta saisin ammatin.Ehdin just käydä lukion loppuun kun sain tietää olevani raskaana viime kerralla.
Nyt olen alkanut miettiä aborttia...En tä miten pärjäisin vielä yhden vauvan kanssa.Ja niiden ikäero olishan tosipieni.Auttakaa please,mitä mun pitäis tehdä???
 
ei oo provo!niin just,sähän tunnet mua tosi hyvin että tiedät miten kypsä ja älykäs olen!!
pitääks haukkua jos joku tulee kysymään neuvoja?? en tarvii tollasia kommenteja kiitos!
oon oikeesti ihan hukassa,en tiedä mitä teksisin.Nyt on jo tiukkaa raha asioissa,mitäs sitten kun tulee toinen lapsi...
 
Miten voi olla, ettei ehkäisyasioita ole pistetty sen ekan jälkeen kuntoon, jos toinen lapsi ei kerran ollut samantien suunnitteilla. Tuntuu että sieltä neuvolalääkäristä ei suunnilleen päässyt ulos ilman reseptiä ; )

No et tietenkään tee aborttia vaan pidät sen lapsen. Kyllä te pärjäätte!
Ja sen lapsen jälkeen sitten kierukka tai kapseli tai jokin muu "oikea" ehkäisy käyttöön.
 
itse olisin ikionnellinen jos saisin toisen lapsen..meillä on jo yksi hieman kyllä vanhempi kuin sun.yksi tuttavanikin odottaa toista ja lapsille tulee vain 1v ikäero..ja pitivät tulokkaan silti(ja sielläkin mennään niin että vain mies töissä),maailmassa kun on paljon ihmisiä jotka EI saa lapsia vaikka haluaisi,ja voihan olla että et saisi enää ikinä toista..
 
niin,totta.mua vain huolestutta se että miten itse pärjään henkisesti.sillää olen nyt ollut melkein vuoden kotona yksin vauvan kanssa ja alkaa pikku hiljaa tuntua siltä että pakko päästä ulos yksin joskuskin.Kun mies ei haluu jäädä vauvan kaa yksin kotiin,niin mä oon aina hänen kanssa.
Ja meillä mies ei edes käy työssä.Hän on nyt asunut suomessa noin vuos ja käy suomen kielen kurssilla.Joten me eletään ihan kelan rahoilla...
 
Meillä on lapsilla vain tasan vuosi ikäeroa ja olin just tulos kertomaan sulle että pieni ikäero ei ole kyllä ollenkaan paha.. Mutta viimeisen viestisi luettuani sanoisinkin että se pieni ikäero ei taida kyllä olla se suurin ongelmasi... En kyllä ite tuohon tilanteeseen lasta tekis, hoitakaa ne perusasiat eka kuntoon ennen kuin alatte yhtään lisää lapsia tekemään...
 
niin,totta.mua vain huolestutta se että miten itse pärjään henkisesti.sillää olen nyt ollut melkein vuoden kotona yksin vauvan kanssa ja alkaa pikku hiljaa tuntua siltä että pakko päästä ulos yksin joskuskin.Kun mies ei haluu jäädä vauvan kaa yksin kotiin,niin mä oon aina hänen kanssa.
Ja meillä mies ei edes käy työssä.Hän on nyt asunut suomessa noin vuos ja käy suomen kielen kurssilla.Joten me eletään ihan kelan rahoilla...

mies ei halua hoitaa omaa lastaan.surullista,sinuna olisin pitänyt ehkäisystä parempaa huolta jos mies ei auta edes siinä yhessa.Mitä ihmettä olet edes nähnyt tollasessa elätettävässä kpssä? tuliko suomeen paremman elintason toivossa?
 
Suomessa selviää ihan hyvin pienillä tuloilla, kun on vähänkään viitseliäisyyttä ja kekseliäisyyttä. Ammatin ehtii hankkia erittäin hyvin myöhemminkin, ja tuollainen ikäero on ihanteellinen. Aluksi vähän rankkaa ja vaatii paneutumista hyvien sisarussuhteiden luomiseen, mutta sitten helpottaa. Lapsista on seuraa toisilleen mukavasti jne.

Tuollaista voin sanoa kokemuksesta.
 

Yhteistyössä