Raskaanako

[kivaa?]

Tässä lainaus vauva-lehden palstalta. Huh,onko raskaana olo tosiaan noin kamalaa? Eri mieltä olevat, vakuuttakaa mut toisin ennen kun vauvakuume karisee täysin

---------------------------------------------------------------------------

täällä myös yksi ""siunatussa tilassa""

voin tehdä huvikseni listan mitä mukavaa olen saanut kaupan päälle ollessani raskaana. kiitoksia kun saan purkaa nämä johonkin, muut ei oikein ymmärrä, ovat vaan että olisit kiitollinen kun saatte lapsen.

- pahoinvointi viikoilla 6-16, tuli takaisin n. viikolla 30
- närästys, alkoi n. viikolla 30
- pukamat, viikolta 36 eteenpäin (istuminen ja kävely sattuu)
- painoa on tullut lisää 35 kiloa!!!!!
- painon takia jalkojen nivelet ovat kuluneet ja s****nan kipeät
- raskausarpia, kaikkialla, rumia
- rinnat on kasvaneet, B --> E. hartiat kipeinä tästä syystä ja vieläpä ovat riipputissit, eikä mitkään kiinteät nätit
- päätä on särkenyt alusta asti koko ajan, siis ihan koko ajan
- palelen ja välillä paistun
- allergialääkkeitä, jotka purevat allergiaani ei ole voinut ottaa, eli nenä ja silmät vuotaa, iho kutisee
- hilsettä, siihen ei näytä auttavan mikään
- ihottumaa, koskee ja silti kutittaa, näytän rupisammakolta
- tukka lähti, kaunis pitkä tukkani piti leikata rumaksi poikatukaksi joka ei sovi mulle yhtään!!!!
- iho on aivan kauhea! näppyä ja ihottumaa (vai joko mainitsin?)
- hampaat, joissa ei ole koskaan ollut reikiä, ovat nyt niitä täynnä
- pilluni on muuttunut kauniista vaaleanpunaisesta viivapillusta rumaksi, roikkuvaksi, tummaksi tursakkeeksi ns. lehmänpillu
- nännini ovat tummat, suuret ja RUMAT, siis oikeasti nyrkin kokoiset (laajuiset)
- olen karvoittunut joka puolelta, joidun sheivaamaan joka päivä pillukarvat, kainalot, jalat, kädet, ""viikset"" ja MAHAN! karvaa kasvaa kuin apinalla
- sain korvakäytävätulehdukset kumpaankin korvaan, ikinä ei ole ollut mitään tulehduksia, niitä sitten huuhdeltiin viikko tk:ssa
- en pysty syömään kuin muutamia ruokalajeja (lue: leipää ja jäätelöä) ja juomaan jäävettä pahoinvoinnin takia
- olen muuttunut sosiaalisesta, ihanasta ihmisestä vittumaiseksi, epäsosiaaliseksi lehmäksi
- turvotus: sormukset heitin pois kuukausia sitten, jalat on niin turvoksissa että niihin KOSKEE. hälläväliä, kävely olisi muutenkin mahdotonta niiden pirun pukamien takia...
- jatkuvasti koskee johonkin
- kauniit pitkät kynteni ovat suorastaan sulaneet pois pikku nysiksi, kynsinauhat mennyttä
- näköni on huonontunut, jos ajan edellisen auton perseessä kiinni, en näe sen rekkaria
- olen menettänyt 2/3 ystävistäni, sillä olen niin vittumainen
- marisen jatkuvasti
- ennen niin kaunis, lihaksikas 170/60 urheilijan kroppani on nykyään yhtä läski/arpimakkaraa
- väsymys, nukun 14 tuntia vuorokaudesta enkä silti jaksa mitään
- kunto on mennyttä, kävelen yhdet pikku rappuset ylös ja olen kuolemaisillani...
- tukka rasvoittuu ja hikoilen kuin sika
- vauvan pirulainen potkii niin että koskee, maha on ihan hellänä
- supistelee, ts. SATTUU!!!
- joudun käymään vessassa 2 tunnin välein yöllä, päivällä tunnin välein
- limakalvot on alapäässä kuin sahara

kyllä, raskaana olen elämäni kunnossa ja onpas niin ihanaa että!!!!

tässäpä nämä suurinpiirtein, tietysti jotain unohtui mutta suurinpiirtein tällaista on olla raskaana. toivottavasti ""palkkio"" eli vauva on sen arvoinen! pyytäisin vauvakuumeisia miettimään vielä pari kertaa.....

terveisiä raskausviikolta 38!!!!! esikoista odotetaan.
-Laura-

ps. meille EI tulekaan suurta perhettä....

 

[niin...]

ja muutaman viikon kuluttua noita juttuja ei muistakaan, ihmettelee vaan, miten pärjäsi ennen sitä ihanaa nyyttiä

 

[Maikki]

No tämä kuulostaa vähän niiltä ihmisiltä, millä ei ole koskaan mikään hyvin vaikka tapahtuisi mitä!

Itse en ainakaan halua tulla noin negatiiviseksi.

 

[:)]

Kuulepas Maikki, onko sinulla ennestään lapsia?

Kyllä, se todella voi olla noin karmeaa! Minulla on takana kolme raskautta, joista ensimmäisessä ilmeni nuo kaikki ongelmat ja vaivat. Tosin tuosta listasta puuttuivat liitoskivut kokonaan. Kahdessa seuraavassa raskaudessa oli helpompaa, toisessa ei ollut ollenkaan pahoinvointia, ja kolmannessa pahoinvointi oli lievää ja loppui aiemmin.

Mutta alkuperäiselle kirjoittajalle tiedoksi, että HYVIN HARVALLA on noin paljon ongelmia raskaana ollessa. Yleensä niitä on ihan siedettävä määrä... Ja harvassa ne on sellaiset raskaudet, joissa ei mitään vaivaa tai ongelmaa olisi.

 

[Maikki]

Kuulepas

Ei ole lapsia ikävä kyllä. En halunnutkaan epäillä/aliarvioida ikäviä oireita, vaan kummastelin asennetta jolla kirjoittaja niihin suhtautuu. Paljon on kuitenkin kiinni siitäkin.

Esim. tämä lause että urheilijan kaunis kroppa muuttuu läski-ja arpimakkaraksi... lievästi sanottuna paatoksellisen negatiivista ajattelua.

Anteeksi kuitenkin jos tulin loukanneeksi jotakuta.

 

[odottaja]

Tässä yksi peruspositiivinen odottaja, joka on yrittänyt olla valittamatta. Vaikeaa, koska raskaus muuttaa asioita, tahtoi sitä tai ei. Rv:lla 16 vasta mennään, mutta oireita on jo seuraavanlaisesti:

- Ihan, siis ihan, jatkuva pissahätä. Öisinkin saa nousta 3-6 kertaa asioille. Pystyssä vaiva pahempi, kaupan vessat tulleet tutuiksi.
- Toistuva ripuli tai ummetus.
- Välillä vilutaa, välillä on kuuma, öisin hikoilee toisinaan kuin pieni sika.
- Yläkroppa kukkii päälaesta dekolteen alueelle asti, finnejä myös käsissä ja mahassa. Ongelmaa ei ole koskaan ennen ollut, ei edes teininä.
- Karvan kasvu kiihtyi jaloissa (sisäreisien yläosa kuin apinalla), kasvoissa, jalkovälissä ja maha alkoi pukata mustaa pitkää karvaa niin ikään.
- Atooppinen allergia paheni ja olen joutunut syömään useamman lääkekuurin. Samaan vaivaan liittyen korvat kutisevat, nenä joko vuotaa tai on tukossa ja kuulo heikkeni.
- Päätä särkee lähes päivittäin. Migreenikään ei ole kadonnut.
- Selkä ilmoittelee paikkojen löystymisestä ja kasvavasta mahasta säryllä. Joutuu raskaan päivän päälle konttamaan, koska ei pysty kävelemään.
- Alapää on kuiva ja tuntuu kutistuneen muutenkin.
- Väsymys on iso. Voisi nukkua koko ajan.
- Kuvotus, jos ei ole syönyt vähään aikaan. Kuvotus, jos olen syönyt liikaa. Kuvotus, kun herään aamulla.
- Mielialavaihtelut ovat voimakkaita. Yhtenä hetkenä kaikki hyvin, toisena ihan päin p-tä. Kaipaan tukea ja apua aivan eri tavalla kuin ennen. Jos sitä ei saa, tulee avuton, turvaton, tai epävarma olo.
- Koska mielialat vaihtelevat, kärsii hormonimyrskyistä , väsymyksestä ja fyysisistä vaivoista, hermostuu ja ärtyy helpolla. Välillä kaikesta ja kaikille.

 

[...]

Mä kärsisin vaikka sisulla ton kaikki, jos vaan saisin takaisin sen vauvan joka mun masussa jo oli...

 

[Jekku]

Jos ihminen on oikeasti tuota mieltä olemuksestaan ja vaivoistaan, niin kannattaisi harkita menemistä hoitoon! Ei vaikuta oikein tasapainoiselta ihmiseltä!

 

[Aino]

Totta, että toisilla raskausoireet ovat ihan helvetillisiä, mutta muistakaa vauvahaaveilijat, että voi käydä niinkuin minulla: ei pahoinvointia, ei vatsavaivoja, ei liitoskipuja, ei supistuksia, ei pukamia tms. Eli raskaus voi olla myös tosi helppo. Suurimmalla osalla varmaan jotain välimaastosta.

Alkuperäisen kirjoittajan asenne voi kuulkaas johtua paljonkin hormoneista, ei epätasapainoisesta luonteesta.

 

[Jekku]

Niin, naiset voivat laittaa kaiken aina hormonien piikkiin!? Milloin kuukautiskierto, milloin raskaus. Kyllä miehillä on kestämistä!

 

[samppa]

No, kylläpäs on tuolla ihimisellä vaikeat oltavat- osittain (näin väitän) kyse on kyllä omasta asenteesta, vaikka tiedänkin että on myöS niitä ihmisiä joille raskaus tuo mukanaan paljon fyysisiä ja psyykkisiä vaivoja/oireita. Minäkin tiedän paljon ihmisiä, jotka vain yksinkertaisesti rakastavat valittamista- aina löytyy aihe...

En kyllä hukkaisi vauvakuumettani moisen kirjoituksen takia- raskauden kokeminen kun on niin yksilöllistä- harvalla on noin vaikeaa. Yleensä jotain tuolta ja helpon väliltä, kuten joku jo mainitsikin.

Itse olen tainnut kyllä päästä todella helpolla (toistaseksi- *koputtaa puuta*), sillä tunnen olevani elämäni kunnossa ja erittäin onnellinen tästä pitkään odotetusta vauvasta. Mielialat ovat olleet päinvastain koko ajan aurinkoiset Pientä alun turvotusta ja kuvotusta (jotka nekin nyt hävinneet) lukuunottamatta olen ollut todella hyvävointinen, edes väsynyt en ole ollut. Vessaan joutuu heräämään kerran yössä, mutta sen osaan tehdä jo puoliunessa. Tiedän että mahdolliset raskausarvet, suonikohjut ja pukamat ovat vasta tulossa, mutta sen miten senkin ottaa, riippuu kovasti suhtautumisesta omaan kehoonsa. Joku täydellisyyden tavoittelija voi tietysti ahdistua kovastikin...

 

[milla]

mun mielestä noissa väitteissä oli iso ristiriita keskenään. kirjoittaja valitti, että on lihonut 35kg ja syö vain jäätölöä ja leipää. aika pirusti on saanut jäätelöä ja leipää vetää jos on 35kg saanut kiloja tulemaan. siitä noin 30kg on siis kaikkea muuta kuin vauvaa. ja toisaalta ihan turha valittaa raskausarvista jos on antanut kiloja tulla noin paljon. tuskin tulee paljoa raskausarpiakaan jos ei syö itselleen lisäkiloja.ihmettelen myös miksi hiukset pitäisi leikata rumaksi poikatukaksi jos se rasvottuu? kuulostaa aika tyhmältä koska samanlailla se päänahka rasvottaa niitä lyhyitäkin hiuksia.

no mutta teksti vaikutti muutenkin jotenkin provosoinnilta tai sitten sen on kirjoittanut hyvin epävarma nainen, joka näkee itsensä peilistä vain rumana aivan kuin anorectikko. eli totuus ei taida olla ihan noin paha. tuskin sitä ennen raskautta mitään kaunottaria on oltu jos nyt ollaan muka niin rumia. sama nainenhan siinä on.

 

[Unelma]

Minulla keskenmenot 10/2004 ja 6/2005; JOS VIELÄ KERRAN TULEN RASKAAKSI SEKÄ SAAN VAIKKA KAIKKI NUO KUVAILEMASI VAIVAT, LUPAAN OLLA VALITTAMATTA NIISTÄ AINOASTAKAAN!

 

[niin]

Juu, aika kamalaa oli raskaana olla mutta kummasti ne kamaluudet unohtuu, muuten en edes haaveilisi toisesta raskaudesta

-pahoinvointia 16 viikkoa
-järkyttävä väsymys melkein koko raskauden
-vessassa sai tosiaan juosta yhtenään
-supistelua rv 22 eteenpäin (ei kuitenkaan kivuliaita, mutta todella epämiellyttäviä)
Loppuraskaus oli kamalin:
-närästystä, liitoskipuja, ja juuri kaikenmaailman kolotuksia koko ajan
-hikoilin koko ajan vaikka oli talvi
-painoa tuli raskauden aikana 24kg lopussa hirveä turvotus, vielä on 4kg jäljellä kun synnytyksestä melki 9kk (tosin olin alipainoinen ennen raskautta, eli olen nytkin onneksi hoikka)
-sopivan nukkumisasennon löytäminen todella vaikeata ja jos vessaan piti mennä yöllä täytyi ne sata tukityynyä aina asetella uudelleen, argh
-vauva oli niin alhaalla viimeset 4 viikkoa että kävely oli yhtä tuskaa, juuri ja juuri neuvolaan pystyi kävelemään eli 500m
-lisäksi meni 2 viikkoa yli la:n ja olo TODELLA tuskainen

Mutta hiukset, kynnet ja iho olivat todella upeassa kunnossa. Ei haitannut että imetyksen seurauksena hiuksia tippui hirveästi kun tuli niin paljon ylimääräistä raskauden aikana

 

[Justiin]

Ai että sieppas nämä valitukset!Ihan oikeasti. 9kk koko elämästä ei ole pitkä aika. Oli sitten vaikeeta tai ei. Jos raskaana olo olisi kaikilla koko ajan noin hirveetä tuskaa, ei kellään olisi kuin max yksi lapsi.

Ymmärrään väsymisen oireisiin jne, mutta ilmeisesti nämä kyseiset tuskaiset raskaana olevat eivät ole kokeneet koskaan mitään negatiivista tuntemusta mistään, vähän siltä alkaa vaikuttaa.

 

[=))hih]

Joo, olipas hauska teksti!!!!)))

Niille jotka kimpaantuivat tekstistä... ""ei osata nauttia siitä mikä noita oireita ja ongelmia seuraa, marinaa marinaa marinaa...""

Ettekö huomanneet pientä huumoria ja ivaa mitä tekstiin oli sisällytetty?
Olen lukenut saman tekstin Haksun huumorisivuilta joskus aikoja sitten. Eli kyseessä ei mitä todennäköisimmin ole tositarina vaan lähinnä VITSI!

Mutta, todellisuuteen; olen raskaana rv 32 enkä ole oikeasti päässyt nukkumaan ilman särkylääkettä kahteen viikkoon. Painoa on tullut, riittävästi. Jalat todentotta ovat turvonneet ja sormukset eivät mahdu sormiin.

Kyllä pahoinvointia oli alussa pari viikkoa, 24 tuntia vuorokaudessa, 2-3 viikkoa oli myös armotonta väsymystä. Nukuin istualleni missä tahansa.

Päätä on särkenyt ja allergia vaivaa kun ei saa lääkkeitä ottaa. Hiukset kasvavat vauhdilla ja vahvempina, tosin pelkään kauhulla mikä kato tapahtuu kun alkaa imettämään... Kyntenikin ovat vahvemmat kuin ennen mutta se riemu loppuu lyhyeen.

Selkä on todella kipeä, en voi nostaa MITÄÄN.

Kiukuttelen koska oloni on saamaton, en voi tehdä mitään kun joka paikkaan koskee ja alkaa supistaa.

Tämä kaikki on ihan todellista totta ja en edes uskalla ajatella millaista on sitten esim. tuolloin 38 raskausviikolla.

Mutta minä NIIN odotan sitä pienen ihanan nyyttimme syntymää joka potkii kylkiluuni kipeäksi ja työntää päätään virtsarakkoon niin että todellakin hereillä ollessani juoksen vessassa tunnin välein!
Miten paljon voikaan rakastaa syntymätöntä lastaan!!

Kaikki raskaudet ovat erilaisia, joillakin ei oikeasti ole oireita mainittavaksi asti. Joillakin on oikeasti todella vaikeaa.

Mutta minä ainakin olen valmis kärsimään pienen lapsemme vuoksi.

P.S Raskausarvilta olen toistaiseksi välttynyt

Terveisiä Odottajista

 

[kiloista]

Se kun ei olekaan aina se ruoka joka lihottaa vaan TURVOTUS. Vai onko muuten mahdollista, että minulla tippui kiloja 2 viikkoa synnytyksestä 17, joista jo 8 kg jäi laitokselle?

 

[niin]

Mulle tuli raskausarpia rv 39, luulin jo etten edes saa mokomia, onneksi ei tullut paljon, kaverilla ihan sama juttu, vasta ihan vähän ennen synnytystä ilmestyivät

 

[Henna]

Mun raskaus oli oikeesti melkosta helvettiä, kaikki kivat kompleksit noiden pikkuvikojen lisäks mitä ap. tekstissä luki. Ja ennen tätä raskautta oli km.ja. Pieniä otteita raskauden ihanuudesta oli 4kk.n vuodelepo, pahoinvointi alusta loppuun, raskausmyrkytys, raskausdiabetes, ennenaikaiset supistukset, jatkuva pelko lapsen menetyksestä(saatiin pysymään kuitenkin hyville viikoille) jne... Mutta kas, kas, niin ne vaan unohtuu, kun se vauva on syntynyt ja uutta taas kuumeillaan... Vaikka en niin ihanaksi tuota aikaa silloin kokenutkaan sairaalassa maatessani.

 

[=)hih]

Niin monille ne kuulemma tulee vasta loppumetreillä.. tulee jos on tullakseen

 

[niin]

Kyllähän nuo juovat (vaikkei paljon tullutkaan) välillä harmittaa, mut onneksi on elämässä tärkeämpiäkin asioita mietittävänä kuin yhdet arvet. Voihan sitä joutua vaikka auto-onnettomuuteen ja saada paljon pahempia arpia...