Leia*
Se kollega; tunteiden kontrolli ja rationaalisen käyttäytymisen ihannointi on länsimaalainen, ja erityisesti Suomalainen ilmiö. Täällä ei saa itkeä kuin hautajaisissa, eikä silloinkaan liikaa, ettei ole vaivaksi muille ja häpäise itseään.
Aikuiset pärjää ehkä näin, mutta vauvat ja pienet lapset ei ole rationaalisia, vaan sensitiivisiä. He reagoivat aina suoraan tunteeseen, ja siihen on nimenomaan reagoitava takaisin aina tunteella. Tämä on äärimmäisen tärkeää lapsen kehitykselle. Raskausajan tunnemyrskyt ja herkkyys läheisissä ihmissuhteissa valmistaa äitiä tähän kaikkien tärkeimpään tehtävään; herkkyyteen vauvan tarpeille ja tunteille. Kun katsotaan nykypäivän lasten ja nuorten emotionaalista nälkää, minulle tulee kyllä mieleen, että me ei tarvita enempää rationaalisuutta, tehokkuutta, innovatiivisuutta eikä ihmisiä, jotka on aina vaivattomia ja helppoja. Kyllä me tarvittais enemmän herkkyyttä omille ja toisten tunteille.
Lisäksi tässä on sama evolutiivinen juttu, kuin mitä pms-oireilla on arveltu olevan. Herkässä ja haavoittuvaisessa mielentilassa oleva nainen tarvitsee miehen huolenpitoa, ja samalla selviää, onko miehestä kantamaan vastuuta ja turvaamaan elämä tilanteessa, jossa naisen energia menee lapsen kehittymiseen, synnytykseen ja lapsen hoitoon. Tunnekylmä ja ärtyisä käytös mieheltä tuntuu niin järjettömän pahalta siksi, että se on selvä merkki naiselle siitä, että mies voi jättää hänet pahimmilla hetkillä yksin lapsen kanssa - ja ei niin kovin kauaakaan ole siitä, kun tämä merkitksi lähes varmaa äidin ja lapsen menehtymistä. Ei tässä pelata millään ohuella ja nuorella länsimaalaisella sivistyksen ja sosiaaliturvan alueella, vaan alkukantaisten tunteiden alueella.Kun kyse on eloonjäämisestä, on ihan normaalia myös ylireagoida. Ihan samaa mekanismia voi tällä hetkellä tarkkailla kaikkialla Suomen metsissä, kun linnut aloittavat pesintänsä. Naaraslintu kerjää pesän vieressä ruokaa koiraalta, joka ei ehdi muuta tehdäkään kuin lykkiä ruokaa vaativan emännän suuhun. Ihan varmaan se naaras tuntuu koiraasta rasittavalta ja v*maiselta, varsinkin kun takana on raskas muuttomatka. Mutta jos koiras ei kykene huolehtimaan edes naaraasta silloin, kun sitä tarvitaan, ei se pysty huolehtimaan myöskään poikasista.
Jos ihmiseen pistetään adrenaliinia, hän reagoi voimakkaammin sekä negatiivisiin, että positiivisiin asioihin, ja nimenomaan tunteella. Ei hän ajattele, että tämä pelko, suuttumus tai ilo johtuu siitä, että elimistössä on adrenaliinia, vaan kyllä hän kokee nimenmomaan näitä tunteita. Sama juttu raskaushormoneissa; niiden aiheuttama tunne on todellinen, vaikka kuinka järkeilisi, että tämä johtuu nyt tästä progsteronihormoonista.
Niin kauan kuin sinä tai tyttöystäväsi ette ole raskaana, niin tuomitse ja järkeile ihan mielin määrin. Jos sinun on vaikea samaistua naiseen, jonka sisällä kasvaa toinen ihminen, niin samaistu sitten vaikka miesten tunteisiin.Joka tapauksessa raskaana olo on niin iso asia, ettei sitä voi ymmärtää ennen kuin on itse siinä tilanteessa. Mutta sitten, kun sinusta on tulossa vanhempi, muista että annat armon sekä itsellesi että kumppanin tunteille, ja myöhemmin lapsenkin tunteille.
Aikuiset pärjää ehkä näin, mutta vauvat ja pienet lapset ei ole rationaalisia, vaan sensitiivisiä. He reagoivat aina suoraan tunteeseen, ja siihen on nimenomaan reagoitava takaisin aina tunteella. Tämä on äärimmäisen tärkeää lapsen kehitykselle. Raskausajan tunnemyrskyt ja herkkyys läheisissä ihmissuhteissa valmistaa äitiä tähän kaikkien tärkeimpään tehtävään; herkkyyteen vauvan tarpeille ja tunteille. Kun katsotaan nykypäivän lasten ja nuorten emotionaalista nälkää, minulle tulee kyllä mieleen, että me ei tarvita enempää rationaalisuutta, tehokkuutta, innovatiivisuutta eikä ihmisiä, jotka on aina vaivattomia ja helppoja. Kyllä me tarvittais enemmän herkkyyttä omille ja toisten tunteille.
Lisäksi tässä on sama evolutiivinen juttu, kuin mitä pms-oireilla on arveltu olevan. Herkässä ja haavoittuvaisessa mielentilassa oleva nainen tarvitsee miehen huolenpitoa, ja samalla selviää, onko miehestä kantamaan vastuuta ja turvaamaan elämä tilanteessa, jossa naisen energia menee lapsen kehittymiseen, synnytykseen ja lapsen hoitoon. Tunnekylmä ja ärtyisä käytös mieheltä tuntuu niin järjettömän pahalta siksi, että se on selvä merkki naiselle siitä, että mies voi jättää hänet pahimmilla hetkillä yksin lapsen kanssa - ja ei niin kovin kauaakaan ole siitä, kun tämä merkitksi lähes varmaa äidin ja lapsen menehtymistä. Ei tässä pelata millään ohuella ja nuorella länsimaalaisella sivistyksen ja sosiaaliturvan alueella, vaan alkukantaisten tunteiden alueella.Kun kyse on eloonjäämisestä, on ihan normaalia myös ylireagoida. Ihan samaa mekanismia voi tällä hetkellä tarkkailla kaikkialla Suomen metsissä, kun linnut aloittavat pesintänsä. Naaraslintu kerjää pesän vieressä ruokaa koiraalta, joka ei ehdi muuta tehdäkään kuin lykkiä ruokaa vaativan emännän suuhun. Ihan varmaan se naaras tuntuu koiraasta rasittavalta ja v*maiselta, varsinkin kun takana on raskas muuttomatka. Mutta jos koiras ei kykene huolehtimaan edes naaraasta silloin, kun sitä tarvitaan, ei se pysty huolehtimaan myöskään poikasista.
Jos ihmiseen pistetään adrenaliinia, hän reagoi voimakkaammin sekä negatiivisiin, että positiivisiin asioihin, ja nimenomaan tunteella. Ei hän ajattele, että tämä pelko, suuttumus tai ilo johtuu siitä, että elimistössä on adrenaliinia, vaan kyllä hän kokee nimenmomaan näitä tunteita. Sama juttu raskaushormoneissa; niiden aiheuttama tunne on todellinen, vaikka kuinka järkeilisi, että tämä johtuu nyt tästä progsteronihormoonista.
Niin kauan kuin sinä tai tyttöystäväsi ette ole raskaana, niin tuomitse ja järkeile ihan mielin määrin. Jos sinun on vaikea samaistua naiseen, jonka sisällä kasvaa toinen ihminen, niin samaistu sitten vaikka miesten tunteisiin.Joka tapauksessa raskaana olo on niin iso asia, ettei sitä voi ymmärtää ennen kuin on itse siinä tilanteessa. Mutta sitten, kun sinusta on tulossa vanhempi, muista että annat armon sekä itsellesi että kumppanin tunteille, ja myöhemmin lapsenkin tunteille.