Raskaus, ero, abortti?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja umpikujassa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
U

umpikujassa

Vieras
Olen raskaana. Raskaus ei ole suunniteltu. Viikkoja kasassa n.10. Nyt miehen kanssa ollaan puhuttu erosta. Joka ilta riitelemme, joka ilta mies haukkuu minut hulluksi, mielenvikaiseksi, ei kuulemma koskaan ole nähnyt tämmöistä käytöstä, minun kanssa kaikki on mahdotonta, asiat pitäisi tehdä juuri kuin hän haluaa. Miehen mielestä meillä olisi hyvä tulevaisuus yhdessä, jos antaisin hänen tehdä koko ajan töitä, enkä vaatisi häneltä mitään. Meidän välillä ei ole lainkaan läheisyyttä. Olen yrittänyt olla miehen lähellä, tehdä aloitteita mutta aina minut torjutaan. Nyt en enää viitsi tehdä mitään. Mieskään ei lähesty minua mitenkään. Me ei koskaan keskutella mistään muusta kuin miehen työstä. Olen kyllästynyt tälläiseen "suhteeseen" ja tahdon erota. Raskaus kumminkin jarruttaa ero aikeitani. Ei minusta ole yksinhuoltajaksi. Pelkään kuitenkin aborttia. Jos teen sen, kadunko myöhemmin. Mitä minun kannattaisi tehdä?
 
Itsellä oli joskus vastaava tilanne. Tein abortin viime hetkellä, koska ahdistuin ajatuksesta jakaa elämäni sen miehen kanssa. Tiesin myös, että yhteinen lapsi jättäisi sen ihmisen elämääni ikuisesti, enkä pääsisi hänestä koskaan eroon :/ Abortti tuntui helpotuksena ja olin onnellinen päätöksestäni, mieskin sai mennä menojaan.

En ole katunut. Nyt, vuosia myöhemmin huomaan käsitteleväni vieläkin tuota kieroutunutta suhdetta ja tulee vihan tunteita, kun vain ajattelenkin koko tyyppiä. En tiedä tulenko joskus käsittelemään sitten aborttiakin. Minulle se oli pelastus, mutta en voi sanoa onko se sitä sinulle. Oma mielipide abortista on muuttunut, ja olen ehkä tänä päivänä enemmän sitä vastaan, mutta koska en tiedä elämän syvimpiä tarkoitusperiä ja totuuksia en ota kantaa oikeasta ja väärästä.

Voimia ja ennen kaikkea hiljentymistä siihen päätökseen tarvitaan. Kumpi ratkaisu ahdistaa enemmän?
 
Lapsi ei ainakaan pelasta parisuhdetta! Se pistää sen entistä kovemmalle. Jos sinulla ei miehen kanssa ole nytkään hellyytä, rakkautta tai yhteistä aikaa ei asiat siitä lapsen myötä helpotukkaan. Unettomat yöt pistävät hermot entistä tiukemmalle. Sinä hoidat lasta yksin. Se olet sinä kuka lapselle herää öisin antamaan tissiä, ja jossa se on parintunnin välein kiinni ympäri vuorokauden. Mies on töissä ja sinä vietät päivät lapsen kanssa, yksin. Lapsen valveillaolo aikaan miehesi tuskin montaa tuntia on kotona. Eli olet käytännössä yksin huoltaja, joka elää onnettomassa kulissi suhteessa.

Jos oikeasti ryhtyisit yksin huoltajaksi tulee sinulla olla hyvä tuki verkko, jolle voi puhua, ja josta saada hoito apua. Elämä voi tuntua rankalta kun on 24/7 kiinni toisessa, mutta ne lapsen tuomat hyvät hetket tuntuu todella hienolta kaiken paskan jälkeen. Ja aina on isovanhemmat ja kummit joille voi soittaa ja jakaa hieno hetki. itsekkäälle ihmiselle ei yksinhuoltajuus sovi. Taloudellisesti on toki tiukempaa, mutta minulle se on pieni hinta onnesta. Välillä tulee kyllä olo että vietänkö nyt loppu elämääni yksin, ja mistä minä miehen elämääni löydän, kerta lapsi on kokoajan kiinni minussa, mutta uskon että asiat aina järjestyy.

Jos päätät pitää lapsen, muista että miehesi voi vaikka viikkoa ennen laskettua aikaa sanoa että haluaa erota, ja häipyä.(itse koin tämän, viime kesänä). Silloin sinusta tulee yksin huoltaja, tahdoit tai et. Olen siis sitä mieltä jos lapsen tekee on oltava valmis myös yksinhuoltajuuteen, ikinä ei tiedä mitä voi käydä.

abortti on taas toinen iso päätös. Olen itse 15 vuotiaanatehnyt. Näen yhä asiasta painajaisia. Omalla tavalla katuu asiaa, kun kattoo puolivuotiasta esikoistani. Hänellä voisi olla sisar. Minkäköhän lainen hän olisi? olisinko kyennyt olemaan millainen äiti?

abortti on pelottava asia, mutta m ielestäni parempi vaihtoehto kun lapsen heitteille jättö, tai pois anto.

Älä kuuntele mitä muut sanoo. Tee niinkuin sinusta parhaalta tuntuu!
 
Mieti mitä haluat ja oletko nyt onnellinen.

Minä olin jättänyt miesystäväni kaksi päivää ennen kuin sain tietää olevani raskaana.
Hormonien huumassa "otin" hänet takaisin ja niin perustettiin "onnellinen pikku perhe".

Todellisuus on tarua ihmeellisempää ja nyt 5 vuotta myöhemmin kärsittyäni monin tavoin olen vihdoin pääsemässä tuosta miehestä eroon.

Lapsi ei pelasta parisuhdetta. Yksinhuoltajuus; vaikeaa , mutta ei ylipääsemätöntä.

Abortti; vaikeaa, mutta ei välttämättä ylipääsemätöntä. Elämässään voi katua monia asioita, mutta omien päätöstensä takana kannattaa seisoa. Jos tähän päädyt, niin olet ainakin pohtinut tilannetta ja ratkaisu on ollut paras juuri tällä hetkellä.

Kuten onnellinen yh-äiti kirjoitti, kuuntele itseäsi.
 
Itse tekisin varmaan abortin tuossa tilanteessa. Se voi olla kyllä raskas paikka, tai sitten ei. Pelottelulle elinikäisillä painajaisilla tai syyllistämiselle ei kannata korvaansa lotkauttaa. Toisaalta, jos pidät lapsen, sekin tulee varmasti olemaan raskasta. Luultavasti raskaampaa kuin abortti. Riippuu omista ajatuksistasi. Tukiverkkoja on hyvä olla olemassa jos pidät lapsen. Suhteenne vaikuttaa kyllä karmealta, sillä tuskin on tulevaisuutta.

Mutta jos et halua olla yh, niin sitten abortti.
 
Samankaltaisessa tilanteessa en tehnyt aborttia, aika oli kyllä varattuna. En ole katunut. Mies lähti, mutta on ollut jonkinverran lapsen elämässä mukana. Yh:na pärjää kyllä, mutta itse sinun pitää valintasi tehdä ja kyetä seisomaan sen takana.
 
Kiitos kommenteistanne! Minulla on jo yksi lapsi, jolle olen ollut yksinhuoltaja jonkun aikaa. Kokemuksesta tiedän, että ilman tukiverkostoa se on raskasta. Ajatus kahden lapsen yksinhuoltajuudesta pelottaa ja tiedänkin melkein, ettei minusta ole siihen. Ei ainakaan täällä, missä nyt asun, sillä lähellä ei ole oikein ketään, joka voisi auttaa. Kävin jo lääkärissä ja nyt vain odottelen ensi viikkoon, että milloin pääsen itse raskauden keskeytykseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kiitos kommenteistanne! Minulla on jo yksi lapsi, jolle olen ollut yksinhuoltaja jonkun aikaa. Kokemuksesta tiedän, että ilman tukiverkostoa se on raskasta. Ajatus kahden lapsen yksinhuoltajuudesta pelottaa ja tiedänkin melkein, ettei minusta ole siihen. Ei ainakaan täällä, missä nyt asun, sillä lähellä ei ole oikein ketään, joka voisi auttaa. Kävin jo lääkärissä ja nyt vain odottelen ensi viikkoon, että milloin pääsen itse raskauden keskeytykseen.

Surullista, jos sinä olet jo äiti, niin olisit varmasti hyvä äiti kahdelle pienelle. Ei tässä maassa ketään jätetä heitteille ja voithan sinä vaihtaa paikkakunnalle, jossa sulla on verkostoja. Anteeksi vain, mutta minusta nuo ovat huonoja ja anteeksiantamattomia syitä pienen hengen riistämiselle:( Kyllä sitä pärjää jos tahtoo, niin se vain on.

Katsohan huviksesi ylen dokkari "Pietarin teiniabortit" ja mieti sitten uudelleen, haluatko viedä elämän mahdollisuuden tulossa olevalta pieneltä. Voi avartaa hieman.
 

Yhteistyössä