A
"aapee"
Vieras
Onko kellään ollu raskauden aikana keuhkoemboliaa? Millaisia oireita? Ite mietin, että voisko olla.
Oon nyt rv35 ja viimeisen 5 päivän aikana on ollu kovaa selkäkipua, joka säteilee syväänhengittäessä keuhkoihin ja rintaan. Myös rintakipuja on ollu. Nyt tuntuu, että on alkanu ahdistaa ja syvään hengittäminen saa yskimään. Lisäksi selän puolella, keuhkojen kohdalla on jatkuva pistävä kipu. Keuhkoemboliaa on myös sukurasitteena (kahdella lähisukulaisella, joista toisella oli massiivinen, molemminpuolinen embolia).
Noin kuukausi sitten epäiltiin munuaisaltaan laajentumaa, mutta ei löytynyt mitään. Sairaalassa ja neuvolassa on epäilty näidenkin kipujen syyksi sitä tai vaihtoehtoisesti lihas-/hermojumia, kun vauva on yhtäkkiä vaihtanutkin puolta. Kukaan ei ole kuunnellu, kun oon valittanu keuhkojen kipua. Ultra-aikaa odottelen nyt alkuviikoksi, mutta en usko, että vika on munuaisissa - tälläkään kertaa.
Olin sairaalassakin yötä kipujeni kanssa ja sain Litalginia, mutta ei auttanu sitten yhtään. Lääkäri ja kätilö olivat sitä mieltä, että jos kivuille ei löydy syytä, niin käynnisteltäis synnytys rv 36-37, kun ei voida lääkitäköön muulla kuin Panadolilla/Panacodilla. Käynnistys todennäköisesti muutenkin viimeistään rv38 raskausdiabeteksen takia.
Miten tän epäilyn uskaltaa ottaa puheeksi lääkärin kanssa? Oma kokemus kun on, että omia diagnooseja ei kannata esittää. Ja kun ei kerran tähän keuhkokipuun olla reagoitu mitenkään.
Oon nyt rv35 ja viimeisen 5 päivän aikana on ollu kovaa selkäkipua, joka säteilee syväänhengittäessä keuhkoihin ja rintaan. Myös rintakipuja on ollu. Nyt tuntuu, että on alkanu ahdistaa ja syvään hengittäminen saa yskimään. Lisäksi selän puolella, keuhkojen kohdalla on jatkuva pistävä kipu. Keuhkoemboliaa on myös sukurasitteena (kahdella lähisukulaisella, joista toisella oli massiivinen, molemminpuolinen embolia).
Noin kuukausi sitten epäiltiin munuaisaltaan laajentumaa, mutta ei löytynyt mitään. Sairaalassa ja neuvolassa on epäilty näidenkin kipujen syyksi sitä tai vaihtoehtoisesti lihas-/hermojumia, kun vauva on yhtäkkiä vaihtanutkin puolta. Kukaan ei ole kuunnellu, kun oon valittanu keuhkojen kipua. Ultra-aikaa odottelen nyt alkuviikoksi, mutta en usko, että vika on munuaisissa - tälläkään kertaa.
Olin sairaalassakin yötä kipujeni kanssa ja sain Litalginia, mutta ei auttanu sitten yhtään. Lääkäri ja kätilö olivat sitä mieltä, että jos kivuille ei löydy syytä, niin käynnisteltäis synnytys rv 36-37, kun ei voida lääkitäköön muulla kuin Panadolilla/Panacodilla. Käynnistys todennäköisesti muutenkin viimeistään rv38 raskausdiabeteksen takia.
Miten tän epäilyn uskaltaa ottaa puheeksi lääkärin kanssa? Oma kokemus kun on, että omia diagnooseja ei kannata esittää. Ja kun ei kerran tähän keuhkokipuun olla reagoitu mitenkään.
