Raskaus ja mielialahäiriöt eli "kilahtelu"?

[Sivusta seuraava]

Onko Elleillä kokemuksia joko omista tai muiden raskauksista, jotka ovat aiheuttaneet mielenterveydellisiä ongelmia? En siis tarkoita (välttämättä) esim. synnytysmasennusta, vaan muunlaisia mielenterveyden ongelmia jotka ilmenevät jo raskauden alkuvaiheillakin? Nainenhan on raskaana ollesaan melkoisessa hormonitykityksessä joten ei ole ihme jos mieliala vähän vaihtelee. Nyt kuitenkin lähipiirissä on nainen, joka on alkanut käyttäytyä mielestäni hieman liian ailahtelevaisesti. Miehelle/kotiin pistetään älyttömiä sääntöjä joiden rikkomisesta seuraa avioerolla uhkailua ym., itku- ja raivokohtauksia on jne. Ja välillä on sitten ihan normaalia ja tasapainoista elämää. Kyseessä muuten tasapainoinen henkilö, aiemmissa raskauksissa ei tällaista ja ei aiempia mielenterveydellisiä ongelmia. Pitääkö tällainen pistää vain raskauden ja hormonien piikkiin? Kuinka pahasti raskaus voi mielenterveyttä järkyttää ilman, että kyseessä on mikään vakavampi asia? Kaipaisin kommentteja ja kokemuksia niiltä jotka ovat tällaista nähneet/kokeneet, kun alan olla vähän huolissani.

 

[älä puutu]

..muiden asioihin. jos kerran ei aiemmin ole mielenterveydenongelmia ollut, eikä aiemmissa raskauksissa vastaavaa, niin eiköhän täm ongelma ole täysin selvä: vika on miehessä. ilmeisesti miehen käytös jotain todella typerää jos nyt täytyy hermot menettää.

 

[Ap. kirjoittaja]

Mielestäni pitää puuttua tai ainakin yrittää jotenkin auttaa, jos alkaa näyttää siltä että kyse on vakavammasta ongelmasta eikä mies enää pärjää sekavan äidin kanssa. Googlettelin raskauden ajan masennusta, joka on yleisempää kuin synnytyksen jälkeinen masennus. Tämä etenkin pisti silmään:

"Vauvan odottamiseen ja synnytykseen liittyvä masennus eli "babyblues" johtuu suuresta hormonivaihtelusta. Levottomuus ja pelko ovat vaiheen ohimeneviä, normaaleja tuntemuksia. Jos oireet kuitenkin jatkuvat ja johtavat sekavuuteen, pakkomielteisiin sekä vihan ja syyllisyyden tunteisiin, ongelma on vakavampi ja vaatii ammattimaista apua. Syvästi masentunut äiti voi olla vaaraksi itselleen ja lapselleen."

 

[rv38]

Omakohtaisena kokemuksena voin sanoa (mieskin vahvistaa), ettei raskaus ole minun kohdallani muuttanut käytöstä. Ihan samanlainen "vaativa" persoonallisuus ja temperementtinen olen ei-raskaanakin. En ole myöskään koskaan kärsinyt PMS-oireista. Myöskään mitään ruokahalullisia mielitekoja tyyliin mies yönselkään hakemaan kiskalta silliä ja mansikkahilloa ei ole ilmennyt. Ehkä pikkuisen herkemmin herkistyn elokuvia tms. katsoessa, mutta normioloissakin esim. urheilukisoissa vollotan eli ei siinäkään kummempaa muutosta. Sen olen lähipiiristä huomannut, että joistakin naisista tulee raskaana ollessa huomionhakuisia ja lapsellisesti kiukuttelevia, ehkä olosuhteet oikuttelulle ovat raskauden aikana suotuisammat miehen ja lähipiirin pompottelulle ja itselle annetaan lupa oikutella. Mutta kyllähän vakavasti puhuen raskaus on iso asia ja mikäpä ettei suurempiakin psyykemuutoksia aiheuttava, kun yhdistyy sekä esim. ulkopuolinen stressi että raskaushormonit ja raskauden fyysiset ja psyykkiset vaivat.

 

[myöskin rv38]

Minulla menossa toinen raskaus. Ensimmäisessä olin aivan kilari! Ainakin alkuraskauden ajan kilahdin ihan tajuttomista asioista, paiskoin tavaroita, raivosin. Olin varma, että suhde loppuu ennen kuin vauva edes syntyy, että se vaan olisi väistämättä edessä. Mieskin oli aivan epätoivoinen, ei tarttenu kuin yksikin väärä ilme, että piru pääsi valloilleen. Jossain vaiheessa raskautta tilanne tasoittui. Synnytyksen jälkeen oli kans hetki pahempaa aikaa, ilmeisesti jokun sortin "babyblues", vaikkei mikään masennus siis ollut. Muutamassa viikossa palattiin normaaleihin kuvioihin.
Tässä raskaudessa ei mitään vastaavaa kilarointia ole ollut. Eri raskaudet siis voivat tämänkin suhteen olla erilaiset.
Mä uskon siis, että hormonit voi saada aikaan ihan mitä vaan!

 

[omalla kohdallani]

täytyy sanoa että en olisi ollut raskausaikana sen erilaisempi kuin ei-raskaana, mutta miehen käytös sai raivon partaalle. miksi ennen ei-menevä mies muuttui meneväksi kun vauvaa alkoi odottaa? ennen hoiti osansa kotitöistä, raskauden aikana jätti kaiken tekemättä. ei ollut odotuksessa mukana, vaan keskittyi liian paljon vain omiin asioihin.
kyllä, ei tuollaista jaksanut katsella ilman etteikö olisi pinna palanut.
itse naisena siinä koki paljon uutta koska olihan raskaus ensimmäinen, miehen tuki olisi ollut korvaamaton. olihan hän ollut minua varten ennen raskauttakin. raskaana ollessa alkoikin menojalkaa vipattaa ja minä jäin tilanteen ja tunteideni kanssa yksin. vihasin sitä.

 

[Twiggy]

Ihan pakko kommentoida nicin Älä puutu kirjoitukseen. Ei kai se vika aina ole miehessä!!?? Ja toinenkin kirjoittaja kommentoi, että "ennenkin mies oli ollut minua varten" tmv. Siis mitä ihmettä??? Millaisia ihme pikkuprinsessoja te oikein olette? mies on teitä varten ja jos joku asia ärsyttää, niin vikahan on tietysti miehessä...


Mun mielestä suhteessa on kaksi tasa-arvoista ja täysivaltaista osapuolta. Jos kohtelette miehiänne kuin lapsia tai palvelijoita, niin turha tulla vinkumaan, jos liitossa on jotain ongelmia esim. Romantiikan saralla. Miehetkin mun kokemuksen mukaan kaipaa arvostusta siinä missä naisetkin ja kyllä mä olen sellaisia oikuttelevia pirttihirmujakin tavannut, että ei voi aina sanoa että miehessä on vikaa, jos naiset kilahtelee. Ja jotkut naiset kuvittelee oikeasti, että raskaus oikeuttaa lähes tyrannimaiseen käytökseen ja muiden pompotteluun.

Parhaiten saa osakseen huomiota ja hyvää Kohtelua, kun muistaa harjoittaa sitä myös itse. Jos miehellä on erilainen suhtautuminen asioihin tai eri tapa tehdä asioita, ei se tarkoita että se on väärä, se on vain ERILAINEN.


Raskaus on iso juttu myös miehelle, mutta se helposti unohtuu, kun kaikki raskauteen liittyvät asiat pyörivät vain naisen ympärillä. Siinä voi helposti tuntea itsensä vähän ulkopuoliseksi.

Muistetaan siis muistaa niitä ihania miehiäkin välillä, eikä vain tuijottaa omaa paisuvaa napaa

 

[menikö pointti ohi?]

hei twiggy, etkö nyt oikeasti ymmärtänyt? minä - prinsessa joksi mua kutsuit - vaihdoin raskaana ollessa autoon renkaatkin kun tämä mun mieheni "jota en ymmärtänyt raskausaikana" juoksenteli menojaan.
siis sun mielestä on oikein että miehelle iskee odotusaikana tämä "apua nyt en enää koskaan ikinä pääse minnekään kun tulee vauva, pakko mennä ja juosta nyt ihan kokoajan"-kammo?
kyllä mun mielestä odotusaikakin kuuluu yhtä paljon miehelle kun naisellekin kun sitä vauvaa ollaan yhdessä haluttu.
en odottanut mieheni passaavan minua, mutta mulle ei aikaa riittänyt odotusaikana kun miehelle iski paniikki... sitä sanon erittäin lapselliseksi aikuiselta mieheltä, ja kyllä, sai hermot kireälle! ei sitä nyt ihan kaikkea pidä mieheltä sietää sentään.

 

[edellisille]

Aina noita miesten puolustelijoita riittää. "Miehet on miehiä, niitä pitää ymmärtää...", "niiden biologiaan kuuluu tommonen käytös..." ja muuta bullshittiä. Naisen aina oletetaan olevan se vastuunkantaja heti alusta asti. Nainen ei saa saada paniikkikohtauksia tai hän on huono äiti.

No joo, kohtuus tietenkin kaikessa. Ei tietenkään mieheltäkään voi kaikkea odottaa ja naisenkin pitää osata edes jotenkuten käyttäytyä liitossa. Mutta kyllä se minunkin mielestäni on niin, että jos lasta on yhdessä hankittu niin sitä myös yhdessä odotetaan ja myöhemmin hoidetaan ja kasvatetaan.

 

[humps]

hei twiggy, etkö nyt oikeasti ymmärtänyt? minä - prinsessa joksi mua kutsuit - vaihdoin raskaana ollessa autoon renkaatkin kun tämä mun mieheni "jota en ymmärtänyt raskausaikana" juoksenteli menojaan.
siis sun mielestä on oikein että miehelle iskee odotusaikana tämä "apua nyt en enää koskaan ikinä pääse minnekään kun tulee vauva, pakko mennä ja juosta nyt ihan kokoajan"-kammo?
kyllä mun mielestä odotusaikakin kuuluu yhtä paljon miehelle kun naisellekin kun sitä vauvaa ollaan yhdessä haluttu.
en odottanut mieheni passaavan minua, mutta mulle ei aikaa riittänyt odotusaikana kun miehelle iski paniikki... sitä sanon erittäin lapselliseksi aikuiselta mieheltä, ja kyllä, sai hermot kireälle! ei sitä nyt ihan kaikkea pidä mieheltä sietää sentään.

Olen tismalleen samaa mieltä ja ymmärrän kantasi hyvin. Twiggy ei ymmärtänyt pointtia. Meillä oli vastaava tilanne...

 

[Twiggy]

huonoa käytöstä ei pidä sietää ja tottakai miehen pitää olla mukana odotuksessa ja tukena, sitähän juuri tarkoitin, että ei jätetä niitä miehiä assistentin rooliin, jotka vain on toteuttamassa raskaana olevan puolison mielitekoja.

Kommentoin lähinnä tuota ajattelutapaa, että "mies on liitossa minua varten", se on itselleni hyvin vieras. Mutta liittoja on yhtä monenlaisia kuin on ihmisiäkin ja jos se teillä toimii niin eihän siinä mitään. En halua mitenkään vähätellä sun tilannetta, joka varmasti on raskas.

Jotenkin näillä naisvoittoisilla palstoilla tuntuu välillä unohtuvan, että vikaa vois josku olla myös naisissa. Tai ainakaan sitä ei saa ääneen sanoa...voin itse myöntää, että "raskauspäissäni" olen joskus kilahtanut miehelleni täysin ilman syytä, ja onneksi muistanut pyytää myös anteeksi. Aiheenahan oli käsittääkseni juurikin tämä kilahtelu, johon joku aika mustavalkoisesti kommentoi, että asiahan on ihan selvä, miehessä on vikaa, jos sille pitää huutaa.

 

[venus ja mars]

huonoa käytöstä ei pidä sietää

Niinpä, ja näillä palstoilla joskus unohtuu ettei huonoa käytöstä pidä sietää naiseltakaan. Mies on itse kerjännyt naisen raivoa, mutta kun nainen on RASKAANA tai ÄITI, hän saisi käyttäytyä ihan miten tahansa ja sitä pitäisi loputtomiin vaan sietää ja ymmärtää...

Parisuhde, ihan kuten kaikki muutkin ihmissuhteet, ei ole yksisuuntainen kaista. Ymmärrystä pitää tulla molemmista suunnista.
(Ja huom, ennen kuin sovinistisyytökset alkaa lentää: olen siis itse nainen.)