Raskaus ja parisuhde

[Venla]

Sain vasta tietää olevani raskaana. Yllätys oli melkoinen, koska emme olleet harkinneet vauvan tekoa vasta kuin parin vuoden päästä, sitten kun oltaisiin naimisissa. Olemme päättäneet, että vauva saa tulla, ja keskustelleet jo aikoinaan, että jos tulen raskaaksi niin sitten niin - aborttia en harkitsisi kuin siinä tilanteessa, että lapsi olisi todella vakavasti sairas.

Tunteet ovat olleet yhtä myrskyä, en oikein osaa käsitellä asiaa. Kellekään läheiselle en ole kertonut, mutta varmaan sitten kun olen pidemmällä, ja olemme yhdessä niin päättäneet. Elämäntilanteemme on kieltämättä aika haastava, sillä olen valmistunut muutama kuukausi sitten, enkä ole vielä löytänyt koulutusta vastaavaa työtä. Mieheni opiskelee, on tosin kesän töissä (ja ilmeisesti jatkaa osa-aikaisena syksyllä). Lapsen hoidon kannalta on tietenkin helpompaa (ajallisesti, ei rahallisesti), jos kumpikaan ei ole vakituisesti töissä, mutta taloudellinen puoli pelottaa. Ilmeisesti saan jotakin tukea, mutta en ole vielä ihmeemmin niihin tutustunut.

Jotenkin tuntuu niin ironiselta, että minä olen tullut raskaaksi, kun toiset painiskelevat lapsettomuuden kanssa ja yrittävät tosissaan pienokaista. Näin kävi vaikka olemme yrittäneet olla huolellisia ehkäisyn kanssa. Lopetin pillerit koska sain migreenikohtauksia, ja sen jälkeen käytimme kondomia.
Toisaalta olen onnellinen, koska tiedän, että minulla on rakastamani mies rinnallani ja voimme yhdessä keskustella kaikesta asiaan liittyvässä. Lisäksi uskon, että hän on mahtava isä, niin hyvin hän tulee toimeen sisarustensa lapsien kanssa ja tykkää peuhata heidän mukanaan.

Hiukan silti pelottaa tulevaisuus, ja parisuhteen muuttuminen: se, että meitä tuleekin olemaan kolme. Olemme niin tottuneet huolettomaan elämään, viini-illallisiin, kavereiden kanssa bailaamiseen. Seksielämämme on ollut melko tiivistä, ja jotenkin kaikki on tuntunut hyvältä. Mutta miten käy nyt? Yhtäkkiä pitää luopua niin monesta asiasta.

 

[Sinkkumies]

Tyhmä?

 

[Toinen sinkkumies]

Ei, kun nainen!

 

[hmm]

""Lisäksi uskon, että hän on mahtava isä, niin hyvin hän tulee toimeen sisarustensa lapsien kanssa ja tykkää peuhata heidän mukanaan.""

Saisinpa euron joka kerrasta kun olen kuullut tän lauseen... Se, että tykkää peuhata lasten kanssa, ei kerro vielä mitään siitä kuinka osaa ottaa vastuun omasta lapsestaan, koska se ei ole pelkkää peuhaamista vaan kovaa TYÖTÄ, kriisin paikka parisuhteelle ja, kuten itsekin totesit, monesta asiasta luopumista

 

[2"" äiti]

tervehdys!

Itse sain ensimmäisen lapseni 27- vuotiaana. Koin oikeastaan silloin vasta itseni"" kypsäksi lastentekoon. Mutta siis asiaan. Ensinnäkin onnittelut tulevasta vauvasta ja toivottavasti kaikki menee hyvin. Todellakin olet oikeassa monet painiskelevat lapsen saannin kanssa, olet siis niiden onnellisten joukossa jotka saavat suuren ihmeen oman pienokaisen. se nyt on näin että äidiksi ja isäksi ei kasveta yhdessä yössä, vaan siihen kypsytään raskauden edetessä ja sitten lapsen syntyessä pikkuhiljaa.


Mutta kaikki kuvaamasi tuntemukset ovat sinulle "" sallittuja"", niin tunsin minäkin aikoinani. Tunteet vaihtelivat laidasta laitaan, välillä itsekin pelkäsin äidiksi tuloa, mietin pystynkö kasvattamaan lapsen täysipainoiseksi aikuiseksi, löytyykö minullakaan siihen voimavaroja. kerroit että keskustelette paljon miehesi kanssa, hyvä niin .Jatkakaa samaan malliin, se luo hyvän pohjan jo teidän suhteelle ja siinä teidän suhteessa vauvakin tulee kasvamaan. Eikä sen taloudellisen tilanteen tarvitse niin hirmu hyvä olla. Jos töitä nyt saat, niin kerkeät olla töissä vielä ennenkuin jäät mammalomalle, ja miehesi voi olla töissä, jos hän töitä löytää. kelalta voitte hakea wnsinnäkin asumistukea, saat äitiyspakkauslaatikon( vauvalle vaatteita jne)sieltä he osaavat enemmän teitä neuvoa käytännön asioissa. Vaunuja ei välttämättä tarviste ostaa uusina, ja mll. saa vuokrata esim. vauvalle ensikaukalon.Eikä maksa kuin noin 7 euroa kuussa. Pieni vauva ei suurempia hankintoja heti tarvitse. Kuin sängyn( äitiyspakkauslaatikkokin käy), turvakaukalon, vaatteita ja ammeen.

Kyllähän se parisuhteen hoitaminen voi jäädä vähän takaalalle vauvan syntyessä. Mutta onhan teillä tässä vielä aikaa 9 kk enneunkuin vauveli syntyy, käykää välillä nyt kavereiden kanssa ulkona, nauttikaa hyvästä ruuasta, matkustelkaa. Melkeimpä kaikkia näitä asoita voitte sittenkin harrastaa kun vauva on syntynyt, ei tietenkään heti, mutta sitten ajan kanssa. Sopikaa jo nyt, että välillä hoidatte vuorotellen vauvaa. Näit saat sinäkin sitten omaa aikaa ja pyytäkää sitten sukulaisia apuun aina tarvittaessa. Nämä ehkä ovat vielä kauaskantoisia juttuja, mutta hyvä onkin miettiä etukäteen.

Itselläni on siis kaksi lasta, molemmat vilkkaita tyttöja. Vanhin on 3,5 ja nuorin 1 vuoden verran. Tohinaa ja touhua siis riittää aamusta iltaan, muttanäitä päiviä heidän kanssaan en vaihtaisi mihinkään. Omat lapset on kalleinta maailmassa. Eikä mikään muu ole ihanampaa, kuin saada pikkusilta suukkoja ja haleja päivittäin. Tietysti välillä väsyttää, mutta muistan ottaa välillä aikaa itsellenikin ja sille parisuhteen hoitamiselle. Nyt on kesä essä ja on mukavaa lähteä lasten kanssa kirmailemaan kesäiseen luontoon piknikille tai tehdä yhdessä muuta kivaa.

Mutta voimia teille ja nauttikaa kesästä ja odotuksesta. Asioita ei kannate murehtia liikaa etukäteen kyl se arki sitten opettaa tulevaisuudessa miten tulette vauvan kanssa jaksamaan. Toivottavasti tästä tekstistäni oli jotain apua teille. Sillä monet muut pariskunnat punnitsevat ihan samoja asoita kuin tekin. Kukaan ei voi sanoa miten teille sitten käy, mutta tekstistäsi päätellen olette fiksuja ja tasapainoisia aikuisia ihmisiä, hyvin te tulette pärjäämään. Tsemppiä jatkoon.

 

[2"" äiti]

älä välitä noista edellisistä hörhöistä. Se kumma että jos on huono päovä, niin pitää tulla tänne valittamaan. Otaksun että ap. haluaa asiallisia neuvoja itselleen. älkööt te siis vaivautuko, jotka ette osaa kuin irvailla täällä. Ei nyt mentäs pilaamaan tätäkin keskustelua lapsellisella marmatuksella.

Mitä vikaa tai pöhlöä on siinä, jos hänen miehensä tykkää peuhata lasten kanssa. Kaikkeen perhanaan tekin tartutte. Minä hoidan meillä enimmkseen kotia ja lapsiamme mutta nautin siitä kun sitten mies jaksaa enemmän hassutella ja pelleilläkin lasten kanssa.Toki meillä on molemmilla kasvatus vastuu lapsista, mutta välillä sitä on niin rätti poikki , että on siis mukava kun on joku joka siis jaksaa lastenkin kanssa höpsötellä- siis itsenikin lisäksi. Niin eihän se elämä olekaan aina ruusuilla tanssimista ja lastenhoitokin on kovaa työtä. Mutta ei sitä tarviste niin vakavasti aina ottaa. Enkä ota itsekään, välillä käymme lasten kanssa syömässä jossain, hasuttelemme puolelle päivin sängyssä jne. Kukin elää tyylillään.vaihtelua kun saa elämään, niin se maistuukin paremmalta.

 

[mama]

Ei äitiyteen voikaan olla valmis, koska kukaan ei voi sitä etukäteen tietää ja kertoa miten sinun tunteei muuttuvat raskauden ja lapsen syntymän myötä.

Mutta olethan kuullut että äidinrakkaus on ainoa aito todellinen rakkaus. Tulet huomaamaan miten se pikkuinen vie sydämesi täysin. Muista silti antaa huomiota myös lapsen isälle, sillä he yleensä jäävät tai kokevat jäävänsä tuon suuren rakkauden rinnalla vähän ulkopuolisiksi. Niin ja anna vauvan hoidossa vastuuta myös isälle, valvokaa vuorotellen ja syöttäkää vuorotellen sitten kun se on mahdollista... se lähentää isää ja lasta eikä isä tulle itseään ulkopuoliseksi.

ps. Minä olin 18 v ja juuri valmistunut ja ekassa työpaikassani koeajalla kun tulin raskaaksi vastoin suunitelmiamme... En puhunut töissä ennen kuin koeaika oli ohi

Kyllä minuakain pelotti, mutta katua ei ole tarvinnut vaikkei se parisuhde lopulta kestänytkään.. Se ettei se kestänyt ei johtunut lapsesta vaan ihan kaikesta muusta, joka ei tähän liity..

 

[ap]

Kiitoksia 2"" äiti viisaista sanoista. Totta varmasti on, että ei kannata turhaan murehtia etukäteen! Satun olemaan ""suunnittelija""-ihminen, joten ei varmaan ole ihme, että pasmat meni sekaisin tästä ylläristä. Toivottu pikkuinen on, vaikkei suuunniteltu (ihan viel tulevaksi). Olisi mukava kuulla muidenkin kokemuksia vastaavanlaisista tilanteista. Sinänsä kaikki on hyvin - minulla on hyvä parisuhde, paljon sukulaisia ja kavereita auttamassa jos tarvii - ja niin ihka oikeasti varmasti hyvä isä muidenkin ominaisuuksien kuin tuon peuhaamisen perusteella! Muutokset tässä eniten pelottavat - vaikka onhan syntymään kuiten vielä melkein kahdeksan kuukautta - siis jos kaikki menee ok.

Millaisia tuntemuksia muissa odottavissa äideissä on aluksi, tiedon jälkeen herännyt? Miten miehenne ovat asiaan suhtautuneet?

 

[Sinkkumies]

""Minä olin 18 v ja juuri valmistunut ja ekassa työpaikassani koeajalla kun tulin raskaaksi vastoin suunitelmiamme... En puhunut töissä ennen kuin koeaika oli ohi

Kyllä minuakain pelotti, mutta katua ei ole tarvinnut vaikkei se parisuhde lopulta kestänytkään.. Se ettei se kestänyt ei johtunut lapsesta vaan ihan kaikesta muusta, joka ei tähän liity..""

Hurraa, Hurraa! Suomen yksinhuoltajien kattojärjestö kiittää teidän panoksestanne meidän yhdistyksen jäsen määrän lisäämiseen. Pääsette näillä asioilla kategoriaan: ""Nuori, naivi ja sinisilmäinen ekan poikaystävän paksuksi pannut nainen."" Ottakaa jonotusnumero sossun luukulle.

 

[Onnea jatkossakin.]

Taidat itse olla yksinhuoltaja, katkera ja kaikenlisäksi mulkku.

 

[häh]

""Mitä vikaa tai pöhlöä on siinä, jos hänen miehensä tykkää peuhata lasten kanssa.""

Eihän siinä mitään vikaa ole! Mutta se ei todellakaan ole mikään suora indikaattori siitä, miten mies osallistuu OMAN lapsensa hoitoon. Peuhaaminen ei helpota paljon, jos äiti tekee kaiken muun.

 

[toista odottava]

ap:n tunteet ovat ihan luonnollisia ja samat asiat liikkuvat jokaisen tulevan äidin mielessä, vaikka talouskin olisi varmemmalla pohjalla. Hyviä neuvojakin olet jo saanut.

Parisuhde muuttuu lapsen tultua perheeseen ja sen näkee vasta sitten tosipaikan tullen, että onko mies valmis tilanteeseen ja osaako hän ottaa sen haltuun. Meillä esikoinen oli vähän samanlainen vahinko, mutta oltiin jo naimisissa ja puhuttu lasten hankkimisesta. Teilläkin oli ilmeisesti puhuttu asiasta, ettei sen puolesta pitäisi olla hätää.

Ja se rakkaus lapseen on ihan totaalista ja myöskin se hellyys. Miehen ja naisen rakkaus muuttuu viimeistään lapsen tultua kumppanuudeksi, mikä ei tietenkään tarkoita seksin ja hellyyden loppumista. Mutta sille pitää ottaa erikseen aikaa ja parisuhteesta pitää pitää ihan eri tavalla huolta kuin aikaisemmin. Se tahtoo unohtua joskus, vaikka kuinka välittäisi toisesta. Pitää muistaa katsoa tulevaisuuteen ja tajuta tilanteen muuttuvan koko ajan ja ymmärtää, että lapset ovat pieniä vain hetken.

 

[sinkkumiehelle]

Niin, saako se vastuuttomasti munaansa uittanut ja kasvatusvastuunsa hylännyt miehenlutjake sitten jonkin Sikakerhon kunniajäsenyyden? =)

 

[heh]

""Nuori, naivi ja sinisilmäinen ekan poikaystävän paksuksi pannut nainen.""

Melkoinen eukko saa olla joka poikaystävänsä paksuksi panee! XD

 

[elli]

Onnea Venla. Älä välitä katkerien ja kateellisten päänaukomisesta.

Kyllä elämä aina järjestyy!

 

[Toini]

En nyt aivan kaikki vastauksia jaksanut lukea. Mutta sinulle Venla toivotan paljon onnea ja puolisollesi. Jotkut asiat tapahtuvat Luojan armosta. Olet sen itsekin todennut, kun pohdit sitä, ettei lapsille kaille ole suotu. Itse tulin raskaaksi ns. vahingossa, mutta sen onnellisempaa vahinkoa minulle ei ole koskaan tapahtunut. Iloitse tulevasta täysillä.

Ymmärrän, että olet huolissasi tulevasta ja taloudesta; sehän on luonnollista. Älä suotta murehdi: ahkera ja tekevä saa kyllä asiat järjestykseen. Luota puolisoosi, äläkä mieti millainen isä hän on. Hän on aivan varmasti hyvä isä ja sinä olet hyvä äiti. Molemmat olette kokemattomia, koska lapsi on ensimmäinen. Opitte yhdessä ja kasvatte vanhemmuteen.

Ole onnellinen, nauti raskaudestasi, rakkaudestanne ja tulevasta elämästä. Asiat järjestyvät.