Raskaus keskenmenon jälkeen

["Pelkuri"]

Hei!

On ihanaa lukea erilaisilta palstoilta ihania odotusatarinoita ja kuinka tulevat äidit valmistautuvat tulevaan. Olen yrittänyt useasti liittyä näihin keskusteluihin siihen kuitenkaan pystymättä. Haluaisin kuitenkin jakaa herättä yhden keskustelun aiheesta miten suhtautua uuteen raskauteen kun pelko edellisestä keskenmenosta painaa taka-alalla jatkuvasti.

Itselläni meni raskaus noin vuosi sitten kesken raskausviikolla 18. Olen nyt raskaana viikolla 17, enkä ole uskaltanut kertoa raskaudesta juuri kenellekään. En uskalla suunnitella tulevaa juuri tätä päivää pidemmälle enkä oikeastaan nauttia tästä raskaudesta mitenkään.

Onko kellään samanlaisia tunteita/ miten olette päässeet niistä yli alkaneet uskoa raskauteen uudestaan?

Comments?

 

[Kohtalotoveri]

Itselläni on ollut neljä perättäistä keskenmenoa rv 10 mennessä. Niiden jälkeen pystyin rentoutumaan vasta rakenneultran rv 20 jälkeen. Nyt odotan toistani ja np-ultran jälkeen olo jo helpotti.

Voimia sinulle! Keskenmeno ei unohdu koskaan, mutta varmasti pääset vielä nautiskelemaan raskaudestasi. Tuo rakenneultra auttaa varmasti!!

 

[ei kiitti keskareita- enää]

Itse sain keskenmenon syyskuussa viikolla 12+ ja vuodenvaihteessa vko 6+. Nyt menossa rv9 ja tunnelma on "kolmatta keskaria odotellessa". Pelko jäytää koko ajan ja olenkin juossut ultrassa kahden viikon välien omalla gynelläni ja tulen vastaisuudessakin juoksemaan. Muuten en jaksa...

Tästä raskaudesta en ole puhunut kuin parille todella hyvälle ystävälleni ja äidilleni - miehen lisäksi tietenkin. Pelottaa pettyä taas kerran. Ikääkin alkaa kohta olla (36v) ja esikoinen täytti juuri 5v, joten tämä on meidän viimeinen yritys.

Keskenmeno ei unohdu koskaan ja aina se pelotta. Toivoisin, että jossain vaiheessa saisin rauhan tämän raskauden osalta ja pystyisin nauttia raskaudesa. Esikoista odottaessa en pystynyt muista syistä, joten senkin takia tähän raskauteen kohdistuu suuria odotuksia. Toivoa sopii, että kaikki menee hyvin!

Uskoisin, että olo alkaa helpottua kun vauvan liikkeet alkaa tuntua. Itse olen gyneni kanssa puhunut, että saan mennä tarkistuttamaan tilanteen vaikka joka päivä jos siltä tuntuu. Kannattaa puhua pelosta vaikka neuvolan terkan kanssa, niin voi päästä kuuntelemaan sydänääniä aina heikkona hetkenä. Tai hankkia dopplerin kotiin, kuten kohtalontoveri ystäväni ;-)

Toivon meille kaikille voimia ja kärsivällisttyyä, niitä me tarvitsemme!