raskausajan masennus

[vierailija]

Olo synkkenee pelottavasti taas, aivan pakko kirjoittaa edes tänne jos sillä saisi tolkkua ajatuksiin tai vertaistukea. Olen 12 vkolla raskaana, toinen lapsi tulossa. Tämä on hyvin toivottu raskaus uuden puolison kanssa. Mutta.
Olotilani pahenee koko ajan, mielen siis. Mieli ns.mustuu, en osaa sitä oikein kuvailla. En ole ennen tälläistä kokenut ja tätä on kestänyt nyt useita viikkoja, seassa hyviä ja huonoja päiviä. Hulluuskohtauksia tulee erilaisia, alkuun ilmeni lähinnä mustasukkaisuutena, täysin aiheettomana kiukutteluna/mielen ailahteluna tms. Jokseenkin varmaan normaalina raskausajan hormonijuttuina...mutta viime aikoina ja koko ajan enemmän huomaan "sekoavani" kokonaan, vaivun kamalaan mustaan ja itseinhoon. Siis täysin syyttä. Edelleen pahimpinakin hetkinä tajuan tämän olevan järjetätöntä, mutta silti en pysty lopettamaan. Tämäkin päivä on tullut itkeskeltyä jokseenki aamusta alkaen. Jos en itke olen poissaoleva muuten. En iloinen oma itseni lainkaan.
Olen kauhuissani. Pelkään tulevaa, eihän kukaan voi kestää tälläistä täysin syyttä sekoilevaa?! Mieheni on ihana, on jaksanut tukea kaikkien kamalien kiukkupuuskien ja naurettavan mustasukkaisuuden keskellä. Huomioi minua, kehuu, rakastaa, antaa minun levätä..on vaan aivan täydellinen. Ja minä olen tälläinen, aivan kuin en mitään arvostaisi,vaikka kyse ei todellakaan ole siitä!en vain kertakaikkisesti hallitse itseäni ja tunteita! Tänäänkin mies on useampaan kertaan kysynyt onko kaikki hyvin, miten voin, mutta en uskalla/pysty/osaa kertoa miten mustalta kaikki tuntuu, joten vastaan vain että kaikki hyvin.
Minulla on kaikki hyvin, sain lopulta kaiken mistä koskaan haaveilin ja vielä enemmän! Miksi olen tälläinen??!!!

Esikoisen odotusaika oli seesteinen ja onnellinen vaikka tuolloin muu elämäntilanne ei välttämättä sellaista ollut. Niin miksi nyt näin?! Haluaisin niin kovasti nauttia raskaudesta ja jakaa sen onnen mieheni kanssa, mutta nyt sekoan :,(

 

[vierailija]

Raskaudenaikaisesta masennuksesta ei ehkä tiedetä neuvolassa tarpeeksi eikä ehkä osata ohjata perheitä siinä. Sitä on olemassa. Googlailin juuri eilen asiaa sivuten. Hakusanoilla "förlossning depression" tuli artikkeli jossa Uppsalan yliopiston? joku tutkija oli hormoneita ja synnytyksenjälkeistä masennusta tutkinut. Vannomaan en mene, mutta olin ymmärtäväni, että
- toissynnyttäjillä todennäköisempää masennus (olikohan se näin)
- poikalasta odottaville todennäköisempää masennus
- pms oireista ennen raskauksia kärsineelle todennäköisempää masennus.

Hyvin pitkälti voi olla "normaalista raskauden aiheuttamasta" kyse, mutta heti kun itsestä tuntuu ettei ole kivaa tai on huolissaan, yritä jotain jaksaa tehdä asialle=hakea tietoa, arkipäivän koittaessa ottaa palveluihin yhteys.
ÄIMÄ ry:n sivu on erityisen hyvä tiedon ja omien oireiden tunnistamisen saamiseksi "en olekaan yksin". Heillä on myös vertaistukipuhelin. Soita sinne. Ja vertaistukipuhelin ja vertaistukichat.
Hae myös apua tunteiden ja olojen purkamiseen, esim neuvolapsykologi, aikuospsykologi TK:ssa, perheneuvola jne. Tärkeää puhua, omassa päässä asiat entisestään pahenee ja syyllisyys kasvaa. Ja ehkä miehesi vastaanottaisi avautumisesi jos uskalla kertoa ja jakaa tunteet. Sun olotila ja tunteet ei ole yhtä kuin epäonnistuminen tai että olisit huono! Varmaan monia lääkkeitä kun voi käyttää raskausaikana jos tilanne niin vaatii mutta olen käsittänyt, että psykoterapiaa tai keskusteluja suositeltaisiin ensisijaisena auttamiskeinona raskauden aikana. Apua on vaikea hakea ja ottaa vastaan, yritä kaikkesi, jotta vointia saataisiin jollain keinolla paremmaksi, tulossa on kuitenkin monta viikkoa vielä kasvavan vatsan kanssa ja siihen perään vauvavalvomiset ym. haasteet.
Et ole huono. Hormonit, kemia jne vaikuttaa kussakin ihmisessä eri tavoin ja eri voimakkuudella. Kun on äärirajoilla, voi saada "hulluuskohtauksia". Voiko sitä verrata karkeasti niinkin että kun on tosi paljon univelkaa takana niin räjähtää helpommin ja liian kovaa kuin jos joskus on hyvin levännyt niin pinna kestää paremmin haasteissakin.

Niin, ja pyydä miestäsi lukemaan Äimän sivut myös, se voi auttaa ymmärtämään ja edelleen tukemaan.

Voimia!!!