raskausajan raivoa/tunnemyrskyä? kertokaa!

Tämä on ensimmäinen raskausaika eli tulee isukki . Minkälaisia kokemuksia teillä on? Itse olen onnellinen kuin kui käpynsä saanut orava tästä suodusta ajasta! Kuten kihlattuni on kanssa. Mutta tää odotus aika miehelle on suhteellisen ristiriitaista tai ainakin itselläni on välillä. Rakastan naistani enemmän kuin olen ikinä mitään rakastanut ja hän sanoo ainakin että rakastaa mutta mielipide tuntuu vaihtuvan aika useasti, En tiedä onko tämä hormooneista johtuva vai onkohan kyse minusta ja käytöksestäni? Yritän osoittaa rakkauteni pienillä teolla mikä on uusi juttu että näytän sen suhteessa mutta sanoilla yritän ilmaista enemmän! Luen ja mietin joitain sanoja monta kertaa mitkä kirjoitan ja lähetän koska hermostuminen on herkässä. Sitten se sanoihin uskominen jotka ennen raskautta uskottiin niin nykyää ei vaikka en tiedä kauniimpaa naista!!! Paitsi jos joku muu sanoo kauniiksi niin sen uskotaan mutta itseni suusta ei. Nykyään huomaan olevani varautunut ja stressaantunut mikä ei todellakaan ole ollut luonteelleni ominaista. Sanotaan että tää aika on parhainta mutta pitääkö tämä paikkansa vai onko se väritetty totuus? Kuulisin miehiltä mieluusti kommentteja koska miehet nyt tietää omat ajatuksensa ja muistaa miltä tuntui silloin taikka nyt. Ps. En juo juurikaan, tupakointi on todella vähäistä, en käytä väkivaltaa henkistä enkä fyysista. Voisin kuvailla sellaiseksi normi suomalaiseksi joka on hetkittäin todella onnellinen.

 

mutta vastaan kuitenkin viimeisillään raskaana olevana naisena Raskaus voi olla niin erilaista eri ihmisillä. Omassa ystäväpiirissä toiset ovat olleet alkuraskaudesta lähtien loppuun asti voimakkaissa tunnemyrskyissä. Pienikin, typerä asia voi itkettää tai suututtaa. Hormoonit voivat vaikuttaa niin paljon. Myös synnytyksen jälkeen voi olla luvassa turbulenssia. Sille ei oikeastaan voi mitään.

Sitten on meitä, joilla on tilanne päinvastoin. Itsekin odotin muuttuvani todelliseksi monsteriksi, koska olen aina ollut herkkä hormonaalisille tunnetiloille. Mutta minulla hermot tasaantuivat raskaaksi tultuani. Olen pystynyt nauttimaan raskaudesta loppuun asti hyvillä mielin. Riitoja ei kotona ole ollut yhtään - toisin kuin aiemmin. Olen lähes koko ajan hyvällä tuulella ja elämä tuntuu helpolta. Saa nähdä miten käy synnytyksen jälkeen

Tarkoitan vain, ettet oikeastaan voi todennäköisesti tehdä tilanteelle mitään. Olla vaan henkisenä tukena, kuunnella ja välillä kehua ja helliä. Aina ei tarvita välttämättä sanojakaan. Voi hemmotella muutoin, hieroa, halata tms. Ja yrittää ymmärtää.