Ratsastus ja muut harrastukset odotusaikana

[iines80]

Mitä mieltä olette odottavan äidin harrastuksista raskausaikana ja pian synnytyksen jälkeen? Mitä itse harrastatte? Onko harrastaminen muuttunut raskausaikana ja miten harrastukseenne on suhtauduttu? Haen tässä lähinnä liikuntaharrastuksia, joihin raskaus vaikuttaa.

Itse ratsastan ja aion jatkaa harrastustani 4-5 kk, koska hankin kalliin kortin, jota en mielelläni heittäisi hukkaan. En koe, että vaarantaisin lapsen turvallisuutta, koska olen kokenut ratsastaja ja olen ottanut raskauden huomioon mm. vaihtamalla estetunnit kouluun ja kertomalla raskaudesta opettajalleni. Olemme sopineet etten laukkaa ja saan ratsukseni vain rauhallisimmat pollet. Raskauteni ei näy vielä, joten mitään kommentointia en ole saanut myöskään (vielä).

Toinen harrastukseni on kuntosali. Käytän yleensä vapaita painoja ja treenaan 3-4 kertaa viikossa. Aiheesta olen jutellut muitten enemmän punttista harrastavien naisten kanssa ja luulen, että jatkan saleilua vaikka hamaan loppuun ellei mitään esteitä tule. Vähennän painoja jossain vaiheessa tietenkin. Olen kuitenkin saanut jo joskus kuulla tästä harrastuksestani. Lähinnä ne naiset, jotka eivät harrasta saleilua, ovat kauhistelleet miten mm. vatsalihaksilleni käy, kun tulen raskaaksi. Itse olen lähinnä ollut huvittunut, kun minua on yritetty pelotella kuinka vatsalihakseni repeävät liitoksistaan mahan kasvaessa Toisaalta olen saanut paljon negatiivisia kommentteja muutenkin saliharrastuksestani, joten pelottaa, että kaikenmaailman moralistit alkavat haukkua minua, kun vatsa alkaa näkyä Lääkärin mukaan liikunta on vain hyväksi, jos muistaa kuunnella omaa kehoaan.

 

[Rollepa]

Moi,
mä harrastan kanssa ratsastusta, esikoista odottaessani ratsastin muistaakseni viikolle 26 saakka. Olin sopinut itseni kanssa että jatkan niin kauan kun ratsastushousut menevät päälle. Mä kanssa sanoin asiasta opettajalle, ja sain aina rauhallisen ja turvallisen hevosen alleni. Mä kyllä laukkasin, mutta esteitä en hypännyt. Nyt kun toista odottelen ihan alkumetreillä, en vielä ole päättänyt mitä teen asian kanssa sillä olen juuri muutenkin vaihtamassa tallia ja minulla ei ole nyt "maksettuja tunteja".
Voit varautua siihen että täällä moni moralisoi ratsastusharrastustasi - minä ainakin sain pari vuotta sitten kuulla olevani edesvastuuton ja ties mitä... mutta musta on tärkeää että äiti voi tehdä niitä asioita joista tulee hyvä mieli ja jotka tuntuu hyviltä.
Mun kanssa samassa Bodypump-ryhmässä kävi nainen jolla oli synnytykseen enää pari viikkoa. Hän teki niitä liikkeitä missä vatsa ei ollut tiellä. Siispä uskoisin että sinäkin voit hyvillä mielin ratsastaa ja käydä salilla niin kauan kun se sinusta itsestäsi tuntuu hyvältä!

 

[jvm]

Joo, kyllä minäkin harrastaisin niin kauan kuin uskaltaa ja tuntuu hyvältä. Tietenkin kannattaa ottaa huomioon joitain ohjeistuksia.

Body Pumpissa kävin tosiaan minäkin ihan loppuun asti. Suoria vatsalihaksia ei tosin saa tehdä ihan loppuraskaudessa, mutta vinoja saa kyllä.

En usko sen olevan mitään pelottelua, että "vatsalihakset repeävät liitoksistaan". No siis eihän ne nyt suoranaisesti varmaan repeä, mutta raskauden aikana ne erkanevat toisistaan kylläkin. Näin vain sattuu tapahtumaan, jotta olisi tilaa vauvalle. Ei siitä oikein pääse yli eikä ympäri.

Itsellä oli paljon helpompi tehdä vatsoja vielä raskauden aikanakin, kuin sen jälkeen. Vaikkei saanut, niin vatsoja olisin voinut tehdä ihan lopussakin, mutta synnytyksen jälkeen vatsa ei tuntunutkaan enää niin vahvalta, että olisin pystynyt tekemään niitä kuukausiin. En tiedä onko muilla näin, muttä minulla oli.

Tämä ehkä on vähän pelottelua, mutta minä olen kuullut tapauksesta, joka alkoi harjoittamaan vatsoja liian pian synnytyksen jälkeen ja siitä ilmeni kaikennäköisiä ongelmia, sillä vatsan pitäisi kuulemma antaa vetäytyä ensin vähän rauhassa. Kuitenkin, eiköhän omaa kehoa kuunnellen hyvä tule.

 

[Humppaapumppaa]

Harrastat ihan niinkuin sinusta hyvältä tuntuu, ennen synnytystä ja sen jälkeen, huomioiden tietenkin lääkärin suositukset. Toisten negatiiviset kommentit ovat kateellisten panettelua

(Kerran eräs iäkäs rouva kauhisteli bussipysäkillä, miten voin viellä liikkua kaupungilla, kun olen jo viimeisilläni! Silloin kun hän oli nuori, niin naiset viettivät viimeiset kolme kuukautta tuikasti kotioloissa...)

 

[ex-sporttihirmu]

Nuorena ajattelin että kun tulen raskaaksi niin ratsastan ja hillun niin kuin aina. Noh kävipä sitten niin etten tullut raskaaksi kun vasta melkein 40-vuotiaana. Ei tulis mieleenkään mennä bodypumppiin! Nostelin talvirenkaita ja alaselkää vihloi pahasti. 65v vanhemmat saivat nostaa loput... Kun laskettelin (oon entinen himolaskija) ja pinnistin alavatsa- ja reisilihaksia jotka kiinnittyvät nivusiin vatsaan sattui normaalia enemmän. Joten sauvakävelyyn ja mammajoogaan on nyt turvauduttava. Tosin voisin kyllä köpötellä jonkun kiltin hepan selässä

Kuuntele siis kehoa ja urheile sen mukaan.

 

[Treenielli]

Toinen harrastukseni on kuntosali. Käytän yleensä vapaita painoja ja treenaan 3-4 kertaa viikossa. Aiheesta olen jutellut muitten enemmän punttista harrastavien naisten kanssa ja luulen, että jatkan saleilua vaikka hamaan loppuun ellei mitään esteitä tule. Vähennän painoja jossain vaiheessa tietenkin. Olen kuitenkin saanut jo joskus kuulla tästä harrastuksestani. Lähinnä ne naiset, jotka eivät harrasta saleilua, ovat kauhistelleet miten mm. vatsalihaksilleni käy, kun tulen raskaaksi. Itse olen lähinnä ollut huvittunut, kun minua on yritetty pelotella kuinka vatsalihakseni repeävät liitoksistaan mahan kasvaessa

Harrastan myös kuntosalilla treenausta lähes päivittäin. Nyt on 7kk meneillään enkä ole vielä joutunut paljon muuttamaan treeniä. Painoja olen keventänyt ja lisännyt painon sijaan toistoja siksi, että oma kroppa on nyt antanut "kuulua itsestään". Osaan liikkeistä en enää "taivu" kun maha on tiellä, joten ne on pitänyt korvata muilla liikesarjoilla. Omaa kroppaa kuuntelemalla voi siis varmasti käydä salilla ihan loppuun asti.

Kuntosaliohjaajalta olen myös saanut hyviä vinkkejä liikkeistä, jotka tukevat selkää sekä kehittävät yläkroppaa, joista on iloa sekä raskauden aikana, että vauvaa nostellessa. Kannattaa kysyä omalta ohjaajalta neuvoja ja liikkeitä, siksihän he siellä ovat.

Vatsalihaksista kuitenkin sen verran: jos lihaksesi ovat kovin timmissä kunnossa, varaudu "kasvukipuihin". Ainakin itselläni vatsa ei ensimmäiseen 5kk näkynyt lainkaan, lihakset kun pitivät "paketin koossa" - mutta kun se kasvu sitten alkoi niin auts! Voi siis tulla joitakin aika tukalia päiviä vastaan, mutta itselläni kasvukivut on ainakin helpottaneet aina parin päivän "kasvuspurtin" jälkeen viikoksi, pariksi, ja sitten taas ollut pari tukalampaa päivää jolloin vatsa tuntuu ilmapallolta johon puhalletaan ilmaa räjähtämispisteeseen saakka :-D

 

[mustikki]

Ihanaa nähdä muitakin ratsastavia tulevia äitejä. Itselläni on oma hevonen, jonka kanssa olen kisaanut esteitä, mutta sen verran olen vauhtia hidastanut, että niitä en enää kisaa. Pieniä voin hyppiä vieläkin. Olen kyllä saanut kuulla harrastuksestani joka tuutista ja monen mielestä en tästä ainoasta syystä varmaan äidiksi edes ansaitsisi tulla, mutta omasta mielestäni odottavan äidin mielenterveys on vaa'assa painavampi. Jos ratsastaminen on äidille luontaista ja pitää mielen ja kehon virkeänä, niin miksi sitä ei voisi siihen asti tehdä kun se hyvältä tuntuu. En ehkä aloittaisi sitä uutena harrastuksena raskaana ollessa, mutta tottunut ratsastaja voi sitä varmasti itselle sopivaan tahtiinsa jatkaa. Kiitos vertaistuesta!

 

[mitähän...?]

Itse en ratsasta (joskus olen ratsastanut kyllä), mutta en kyllä ymmärrä, miksei sitä voisi harrastaa? Siis putoamistako ne moittijat pelkäävät vai mitä häh? Kuulostaa oudolta. Eihän se beibi ainakaan pelkästä ratsastuksen pienestä rytyytyksestä kyydistä putoa .

Salissakaan ei pitäisi olla mitään ihmettelemistä. Kropan mukaan vaan. Ajattelin itse teettää uuden ohjelmankin raskausajalle, niin tulisi huomioitua paremmin ne lihakset, joita erityisesti kannattaa vahvistaa raskautta, synnytystä ja lapsen hoitoa varten - siis just ylävartaloa ja selkää varmaan. Eikä tulisi vahingossa ylilyöntejä.

 

[Rollepa]

Hei,

Espoon kaupungin sivuilla oli suosituksia että tiettyjen viikkojen jälkeen kannattais lopettaa ratsastus ja kontaktilajit - sitten kun äidin kroppa ei enää niin suojaa vauvelia. Olen ymmärtänyt että ratsasailta tippumisessa on istukan repeämisen riski, eli ei niinkään että sikiölle itelleen käy jotain vaan se, että istukka repeää - ja sehän on hengenvaarallista myös äidille. Mutta siis, ekat parikymmentä viikkoa on mun mieleästä ihan ok....

 

[tiedoksi vatsoista]

Itse olen entinen kilpaurheilija ja vatsalihakset olivat sen mukaiset. Lopetin niiden tekemisen täysin jo rv 10 ja silti oli kipuja kun ne siirtyivät sivuille (joskus viikosta 16-->). Lapsi syntyi sektiolla muista syistä, mutta vatsalihakset jäivät sivuille eli eivät palautuneet yhteen kuten niiden pitäisi. Missä syy, en tiedä. Siitä jo aikaa 2,5v ja hyvin erillään ovat ja vatsa myös pömpöttää. Olen jo uudelleen raskaana, joten nyt en viitsikään asialle mitään tehdä (eli syviä pitäisi tehdä, suoria vasta kun ovat taas lähellä toisiaan, jos koskaan enää ovat).

Liian kireät vatsalihakset voivat myös haitata kohdun kasvua ja vauvan tilaa, tiedän yhden esimerkin (kuuluisa kilpajuoksija, en viitsi mainita nimeä, vauva syntyi ihan jumissa ja on tarvinnut leikkauksia...). Mutta tämä on erittäin harvinaista eikä tavallinen himoreenaajakaan niin kireään kuntoon yleensä pääse vaikka yrittäisi. Vaatii vuosien helvetillisen työn.

Kuntosalilla on myös varottava joitakin liikkeitä, kyllä sen sitten huomaa. Itse jouduin aika pian luopumaan vinopenkistä ja jalkakyykystä, niissä tulee painetta alavatsalle. Kaikki sellaiset "turhat" laitehemputtelut pystyy hoiteleen loppuun asti kun painoja vaan keventelee.

Ja sykehän ei saisi kovin korkealle nousta, tiedät varmaan... Ratsastuksesta en tiedä sanoa mitään - ei kuulu lajivalikoimaani

 

[Treenielli]

Nyt kun vaavi on 2kk voin vähän lisää jakaa kokemuksia Hyvästä kunnosta ja tiukoista vatsalihaksista oli synnytyksessä huima apu - ja myös palautuminen oli todella vikkelää. Parissa viikossa olin takaisin "vanhoissa" mitoissa, tietty masun kohdalla on vielä löysää nahkaa, joka ei tosin vaatteiden alta näy. Löysyys toiv. lähtee jumpatessa

Tsemppiä liikkuville odottajille!

 

[heppatyttö.]

Esikoista odottaessa multa kiellettiin ratsastus heti, sillä "ravi hölskyttää ja istukka voi irrota". Olin juuri kokenut keskenmenon, joten en uskaltanut uhmata tätä ohjetta... Salilla kävin suht normaalisti, kunnes n.3kk ennen synnytystä tuli sitkeä flunssa (~1kk) ja sen jälkeen en vaan saanut potkittua itseäni sinne . Pyöräilystä tuli kipeitä suppareita ja ainoa liikuntamuoto oli kävelylenkit.
Kakkosta odottaessa taas pystyin tekemään melkein mitä vain, loppumetreille saakka. Uinti alkoi "kiristää" rintalihaksia/kylkiä joskus yli 30 viikolla ja silloin en ratsastanut, kun asuttiin ulkomailla.
Nyt taas kolmosta odottaessa, ratsastin ihan normaalisti n. viikolle 12 asti. Silloin tuttavani heppa lähti kesälaitumille, oli siellä 5 viikkoa ja sen jälkeen en ole enää uskaltanut itse kiivetä selkään. Hepan omistaja on lääkäri ja sanoi, että niin pitkään saan ratsastaa kun haluan! Samoin jo ensimmäisessä raskaudessa kuntosaliohjaajani sanoi, että jos on koko ikänsä harrastanut ratsastusta, osaa kyllä pitää kehonsa niin, ettei vauvalle ole vaaraa... vasta kun vatsa alkaa olla niin suuri, että haittaa esim. jo selkään nousua, on parempi jättää pois.
Nyt on kolmosesta menossa viikko 21. Käyn salilla 2-3 kertaa viikko. Painoja en ole juurikaan vielä tiputtanut, mutta tahti on rauhallinen ja väliin tasoitan sykettäni, eli tauot on pidempiä kuin ennen. Pyöräilen 2-5 kertaa viikossa töihin 9km/suunta ja sekin sujuu vielä hyvin. Joskus tulee yksittäisiä suppareita ylämäissä, mutta menevät nopeaan ohi. Lisäksi käyn uimassa ja lenkitän koiraani, kävellen, kun juoksu tekee kipeitä suppareita.

Hevosen selkään olen palannut 5-8 viikkoa synnytyksestä. Jalkalihakset siinä on olleet kovilla, ja alkuun en ole kyllä juuri harjoitusravia mennyt... könötellyt jotenkin ja kasvatellut taas omaa ratsastuskuntoa ennenkuin olen aloittanut taas "oikean" ratsastuksen. Juoksemaan olen lähtenyt sitten vasta jälkitarkastuksen jälkeen, olen antanut lantionpohjan lihaksille hetken pidempään aikaa toipua... ne on kuitenkin aika kovilla juoksussa.

Niinhän se yleensä menee, että liikuntaa harrastavat naiset kyllä harrastavat loppuun asti - ja voivat hyvin. Toiset taas väittävät, että mitään ei saa tehdä, plus sitten kertovat näitä kauhutarinoita repeytyneistä vatsalihaksista yms...

Mutta mä toivotan liikunnaniloa kaikille odottaville/nyyttinsä jo saaneille!

 

[Lilli ei kirj.]

Ehdottomasti suosittelen treenaamaan, jos vain olo antaa myöden.
Itse kävin salilla + spinnissä noin kolme kertaa viikossa ennen raskaaksi tuloa.

Alkuraskaudessa kaksi kuukautta jatkunut pahoinvointi piti poissa salilta ja sen jälkeen en vaan saanut aikaiseksi. Kesällä ajattelin palata salille ja kävinkin joskus viikon 28 tienoilla. Tuntui niiiiiiin hyvältä! Sen jälkeen alkoi supistelu ja tajuton väsymys, minkä takia salilla käynti jäi.

Täytyy sanoa, että harmittaa, että olin niin saamaton, etten alkupahoinvoinnin ja supisteluje+uupumuksen välillä raahannut pyllyäni salille. Joten treenatkaa ihmeessä, mutta muistakaa kuunnella kroppaanne.

Lilli

 

[Ohdis]

Kamppailulajit jättäisin kyllä heti kun raskaus selviää..näin tein itsekin aiemmassa raskaudessa. En olisi mitenkään uskaltanut sysätä lapsen turvallisuutta treenikumppanien vastuulle. En myöskään itse olisi suostunut treenaamaan raskaana olevan kanssa. (Myöhemmin oma laji jäi kokonaan kun sama solisluu murtui kahdesti lyhyen ajan sisään ja jäi parantumatta.)

Ratsastuksen aloitin viime talvena ja nyt jouduin luopumaan siitä kun olin rv 12. Se on ihan ymmärrettävää että jos on ratsastanut pitkään, toisin kuin minä, laji sopii hyvinkin pitkälle raskauteen. Viimeisin ratsastustunti aiheutti minulle erittäin epämiellyttäviä kipuiluja kaksi päivää, se oli kyllä ihan selkeä vinkki että ei enää.

Uusi harrastus nyt hakusessa..