Ratsastus

Hei!

Kaikki ratsastusta harrastavat: kuinka pitkälle raskautta olette ratsastaneet? Itse ratsastan ja pohdiskelen tässä että voiko ratsastuksella olla haittavaikutuksia, mm. pomppivalla liikkeellä jne. Putoamisvaarahan aina on mutta noita muita haittavaikutuksia kaipailisin...

Kiitti!!

 

En itse ratsasta,mutta luin juuri uusimmasta Odotus-lehdestä tai olisko ollut vauva-lehti, että vk24 jälkeen ei sais enää ratsastaa pomppivan liikkeen vuoksi. Se voi kai aiheuttaa istukan irtoamisen.
Itse olin viikonlppuna veneilemässä ja tulikin kova tuuli ja vene pomppi kovasti, niin että kohdunsuu on auennut ja supistuksia tulee vaikka olen vasta vk 28. En tietysti pysty sanomaan aiheuttiko pomppiminen tämän mutta muuten tähän asti kaikki mennyt hyvin. Nyt pari viikkoa lepäilen kotona ettei vaan tulisi ennenaikaisesti ulos... Kannattaa ehkä välttää, suosittelen

 

Olen kuullut että ratsastajilla synnytys saattaa olla vaikeampi koska juuri ne tietyt lihakset ovat ""tiukemmat"" - tämä kätilön suusta. Varmaan riippuu myös siitä, miten paljon ja miten kauan on ratsastanut ennen synnytystä? Itse en enää saa ajaa edes pyörällä istukan repeämis/irtoamisvaarasta johtuen. Rv 21+6. Vielä parisen viikkoa sitten pyöräilin huoletta, mutta verenvuoto ja lääkärin määräys maata vähintään pari viikkoa saivat minutkin varpailleni... ratsastus tai veneily tuntuisi ainakin minun kohdallani aika utopistiselta...

 

Ratsastin normaalisti viikolle 12 saakka, ei kuitenkaan esteitä. Noin 25 viikolle asti kävin vielä valmennuksessa, mutta mentiin lähinnä vain käyntiä, käynnissäkin voi tehdä yllättävän paljon Sen jälkeen vain köpöttelyä vanhalla hepalla, viimeksi kävin hevosen selässä noin kolme viikkoa sitten, enkä enää menekkään. Nyt on viikkoja reilut 37.

Mielestäni se että ratsastaa, edellyttää normaalia raskautta, että ei mitään lisääntyneitä riskejä ole, kannattaa varmistaa lääkäriltä. Ja titysti pitää miettiä riskit tapaus/hevoskohtaisesti. Kaikista vaikeinta on kyllä hevosen selästä alas tulo loppuraskaudesta. Siinä tarvitaan todella rauhallinen hevonen, kun sieltä könyää alas, sekä ainakin yksi avustaja. Tällaisia kokemuksia itselläni on asiasta. Niin, ja viikon 12 jälkeen en mennyt harjoitusravia ollenkaan, vain kevennettyä. Nämä kaikki tasaiset liikkeet omaavilla suomenhevosilla.

 

Ratsastan edelleen normaalisti, nyt viikkoja 20+. Esikoisen kanssa jatkoin viikolle 30+, mutta sen jälkeen alastulo alkoi vaatia liikaa akrobatiaa(=.
Jos raskaus on ollut normaali, ei ratsastuksesta pitäisi olla haittaa. Näin ainakin minulle sanottiin esikoisen kanssa (4 eri lääkäriä, joista yksi appiukko, eli ""oma lehmä ojassa"")
Jokainen tietysti harkitsee mitä riskejä haluaa ottaa.

Synnytyksestä sen verran, että ratsastajilla on usein hankalat synnytykset (samoin kuin tanssijoilla) koska lantion lihakset ovat liian timmissä kunnossa. Mutta jos on esim. koko ikänsä ratsastanut, ei auta vaikka ei enää plussaamisen jälkeen ratsastaisi, eivät ne lishakset kumminkaan ehdi löystyä.
Itse sain III-IV asteen repeämät, toinen synty sectiolla.

 

Nyt alkoi kyllä hieman pelottaa tuo synnytys, kun tässä alkaa olla viikkoja 37+, ja ratsastettu viimeiset 16 vuotta. Olen kyllä öljynnyt ja hieronut välilihaa muutamien päivien ajan, ja ajattelin jatkaa synnytykseen asti. Mutta onkohan sitten mitään hyötyä, jos tiedossa on todennäköiseti repeäminen ""päästä varpaisiin"". Mitenkä nuo isot repeämät ovat parantuneet? Eipä taida sitten synnytyksen jälkeen olla asiaa hevosen selkään piiiiitkääään aikaan

 

Täällä myös yksi ratsastaja. Oma hevonen mulla on ollut viimeiset viisi vuotta ja sitä ennen tuntiratsastelua ihan pikkutytöstä saakka, joten taitaa olla lantiolihakset timmissä kunnossa. Tarkoitus on ratsastaa niin pitkään kuin mahdollista ja nousta hepan selkään takaisin synnytyksen jälkeen mahdollisimman pian, mutta tämän ketjun lukemisen jälkeen nämä ajatukset täytynee vaihtaa uusiin.

Eikö kellään ratsastajalla ole hyviä kokemuksia synnytyksestä?

Marja

 

Hmm... Mun tietämyksen mukaan kaikki paljon ratsastavat saavat automaattisesti sektion, eikä heidän edes mielellään anneta synnyttää kun yleensä se on todella hankalaa niitten lantionlihasten takia. Näin meidän neuvolassa on tehty selväksi yhdelle ystävälleni ja yhdelle hänen kaverilleen. Tietysti pitää varmaan itse sitten sanoa että harrastaa lajia. Kai se on parempi tehdä sektio kuin saada sitten jotkut neljännen asteen repeämisvauriot!

 

Olen kyllä neuvolassa kertonut harrastavani ratsastusta ja se lukee neuvolakortissakin. Ei ole sektiosta ollut mitään puhetta. Viimeksi lääkäri oli sitä mieltä että vauva mahtuu syntymään, eikä puhunut mistää lihaksista tai ratsastuksesta mitään. Apua...

 

Ei se sectio ole mikään automaatio vaikka kuinka harrastaisi ja mitä, ainakaan pääkaupunkiseudulla.
Asun myös kunnassa jossa hevosia on melkoisesti ja odottaja joka ratsastaa ei ole mikään kummajainen. Kuitenkaan läheskään kaikki eivät saa repeämiä, myös oma kudostyyppi vaikuttaa asiaan.

 

oli hauskaa lukea synnytyksestä,jos harrastat ratsastusta.itse ratsastin viikolle 36 päivittäin(käyntiä silloin)ja poika syntyi viikolla 37.synnytys sujui norm.ja ponnistus vaihe kesti 8min.kätilö oli sitä mieltä ,että jaksoin ponnistaa hyvien lihasten ansiosta.repeämiä ei tullut.nyt rv35,mutta ratsastus sai jäädä jo viikolla 32,kun vauva painoi niin paljon virtsarakkoa ja supistluja oli liikaa.

 

Kiitos A ja Satu! Kertokaahan muutkin ratsastajat kokemuksia ratsastuksesta raskauden aikana ja sen vaikutuksia synnytykseen.

Hevosenomistajat! Miten olette järjestäneet hevosen hoidon sen jälkeen kun itse ette ole enää liikuttamaan kyenneet?

 

Moi,

oon nyt rv 13+6 ja ridaillut vielä pari kertaa viikossa sillee "rauhallisesti", eli lähinnä kävellyt, kevyttä ravia ja vähän laukkaakin kevyessä istunnassa. Ens viikosta lähtien meinasin vaan kävellä, kun se pomppiminen on alkanut ajatuksena tuntua epämukavalta. Mun heppa on 23v. ja tosi kiltti, joten kävely on suht turvallista. Oon aatellu jatkaa kävelyä ainakin tän kesän ajan.

En käy nytkään itse joka päivä, vaan mulla on pari vuokraajaa/hevosenhoitajaa, jotka käy säännöllisesti. Yritän löytää vielä yhden korvaamaan omat ratsastukseni. Luotettavia vaan voi olla vaikea löytää. Huoleton on hevoseton poika, niin kuin sanonta kuuluu

Iines

 

Olen yrittänyt etsiä ratsastajaa hevoselleni, mutten ainakaan vielä ole löytänyt, eli ei ole paljon vaihtoehtoja, itse on liikutettava. Talvikaudeksi ajattelin jättää seisomaan, jos en mistään ketään sopivaa ratsastajaa löydä. Toisaalta, meillä ei ole myöskään maneesia, joten aika köpöttelyä on tuosta marraskuun alusta helmikuulle asti.
Ja sen jälkeenhän voi jo taas aloittaakin!

Mutta kyllä ajattelin taaskin yrittää jatkaa niin pitkälle, kun vaan hevosen selästä alas omin avuin pääsen...

 

Ainoa pelko ratsastaessa raskaana on putoaminen. Istukka voi revetä irti ja lapsi tai äiti voi saada (sisäisiä) vammoja. Itse lopetin kun sain kuulla olevani raskaana koska aloin jännittää putoamista ja hevonenkin sen huomaa. Jos vain takamus antaa periksi, aion kiivetä takaisin karistamaan näitä kiloja vähemmäksi heti kun muksu on syntynyt! ;-)

 

Raskaudesta ja ratsastuksesta liikkuu monia eri huhuja ja ohjeita. Toiset lopettavat ratsastuksen jo varhaisilla viikoilla mutta esim. Malin Baryard hyppäsi maailmancupia vielä raskauden kuudennella kuukaudella.

Ehkä jotakin parempaa ohjeistusta saadaan kun Munchenin yliopiston naistenklinikan tutkimus valmistuu. Kyselytutkimuksessa on mukana sekä gynekologeja että ratsastavia naisia. Tulokset tulevat projetin nettisivulle, mutta luulisin että kiinnostusta olisi julkaista tuloksia myös alan lehdissä. Saapa nähdä.
www.schwanger-reiten.de

 

Esikoista odottaessani ratsastin hepallani raskauden puoliväliin asti. Synnytys meni hienosti, joten ainakaan kohdallani ei ollut ratsastushistoriasta haittaa. Ponnistusvaihe kesti tunnin, mutta voi se kestää ensisynnyttäjällä muutenkin tuon verran. Uskon että palautuminen lantionpohjan alueella on nopeampaa kun lihaksisto on hyvässä kunnossa. Lihasten tiukkuuteen vaikuttaa varmaan paljonkin se, ratsastaako tiukkaa koulutreeniä 5 kertaa viikossa vaiko kerran viikossa ja muuten jolkottelee maastossa.
Tässä raskaudessa lopetin ridauksen jo viikolla 12. Alkoi vaan tuntua siltä etten halunnut ottaa sitä riskiä josko pensaasta pomppaakin lintu ja tupsahdan yleensä maastovarman hevoseni selästä alas. Nyt yhden lapsen äitinä tiedän mitä menettäisin, jos jotain tapahtuisi. Riskinotto ei ole mielestäni sen arvoista. Kyllä sitä ehtii sitten ratsastamaan koko loppuikänsä. Mutta jokainen tehköön omat ratkaisunsa. Maastakäsinkin voi tehdä yllättävän paljon, juoksuttaa, säkittää, irtojuoksuttaa, käydä maastokävelyllä riimun kanssa jne. Eihän se hevonen mihinkään kehity mutta saapahan jotain liikuntaa niin että pysyy järki päässä.
Itse olen saanut järkättyä valmetajan ratsastamaan muutaman kerran viikossa tämään oheistouhun lisäksi. Esikoista odottaessa olin tallilla touhuamassa vielä synnytystä edeltävänä päivänä. Mutta synnytyksen jälkeen tuli kyllä parin kuukauden tauko tallilla käyntiin.

 

Kirjoittelin tuolla joskus aikaisemmin tähän ketjuun. Nyt on synnytys takana. Kätilö sanoi synnytyksen jälkeen (onneksi vasta jälkikäteen) että kyllä se vaikeus taisi siitä ratsastuksesta johtua. Ponnistusvaihe kesti yli tunnin, ja sitten imukupilla vauva autettiin. Myös repeämiä tuli, ja varsin syvälle. Nyt on yli kaksi viikkoa synnytyksestä, ja paikat on niin kipeänä että toivottavasti pääsisi parin kuukauden päästä hevon selkään. Mutta tosiaankaan kaikilla ei ole näin, ja jälkikäteen ajateltuna synnytys ei ollut niinkään se vaikein paikka, vaan tämä synnytyksen jälkeinen kipu alkaa käydä jo voimille. Tarkoitus ei ollut nyt pelotella, kyllä tästä selviää Mutta lohduteltiin että ensi kerralla on sitten jo helpompaa...

 

No HUH HUH taas teidän juttuja joo että "timmit"lihakset hah kyllä se kuule värkki venyy kun supistukset alkaa,ei ratsastajille tehdä yhtään mitään erikoisempaa kuin muillekkaan synnyttäjille,kyllä se horo aukee kun ponnistaa!
Ratsastakaa miehellänne niin ei tartte ajaetlla ongelmia

 

Hei, vanha keskustelu mutta haluan tämän nostaa mikäli joku vielä näitä samoja asioita miettii.
Olen ratsastanut lapsesta asti todella paljon, omia hevosia ollut aina ja valmennuksissa mennyt aktiivisesti.
Vaikka kroppa onkin kunnossa lantionpohjan lihaksia myöten ei se tee synnytyksestä automaattisesti hankalaa tai ole varma merkki siitä että repeämiä tulee, ne on täysin yksilöllisiä asioita
Esikoista odottaessa ratsastin vielä vkolla 38 (pieni maha, ei ollut este ja omat tutut hevoset).
Normaali alatiesynnytys, ei repeämiä. Avautuminen kesti mutta se on normaalia ensisynnyttäjille.

Toista odottaessa ratsastin valmennuksissa myös esteitä vkolle 28(?) mikäli oikein muistan ja sen jälkeen muutamia kertoja maastossa.
Synnytys normaali ja helvetin nopea alateitse, ei repeämiä.

Jokainen on omanlaisensa eikä näitä palstojen kauhukertomuksia kannata uskoa.

Takaisin satulaan palasin esikouselta 3vkoa synnytyksestä, heti normaaliin treeniin ja toisesta jo 13pvän päästä. Molemmista olo oli heti synnärillä semmoinen että olisi voinut lähteä ratsastamaan. Kehoitan siis kaikkia KUUNTELEMAAN OMAA OLOA JA MILTÄ KROPASSA TUNTUU. varovaisesti aloittaa ja mikäli hyvältä tuntuu niin ei muuta kun jatkaa vaan