Rattaissa olin sula mahdottomuus (1-v., vinkkejä)

["Juju"]

Meidän 1-v. pistää vastaan ihan kaikessa. Huoh. Olisko kellään mitään vinkkejä miten saada rattaista (kaupassa kauppakärryissä) se kiva juttu? Asutaan sen verran kaukana lähimmästä kauppakeskuksesta, että bussimatkat täytyisi onnistua rattailla. Ite kaupassa ei enää kärrytkään ole kivoja. Hetken jaksaa itse kävellä (vinks! se toinen ketju ) Mutta eihän tämmöisen tenavan kantelusta enää tulee yhtään mitään, jos asiat pitää hoitaa. Tosiaan kyse ei ole kahvilassa istumisesta tai näyteikkunashoppailusta, vaan ihan arkielämän pyörittämisestä. Nyt on vaan tullu tuosta rattailla ulkoilusta ja kärryttelystä kammottavaa. Enhän mä nyt aina voi odottaa miestä töistä kotiin.

 

[..]

Valitettavasti minulla ei ole vinkkejä, mutta mielelläni lukisin niitä muilta. Samat ongelmat juuri 2v täyttäneen kanssa. Ruokakauppaan en todellakaan ota mukaan, ellei ole ihan pakko ja silloin tehdään vain pienet ostokset käyttäen joko autokärryä tai neidille itselleen pikkukärry (se siis ainoaksi, en pysty hallitsemaan sitä omien ostoskärryjen lisäksi). Kauppakeskuksessa jaksaa istua rattaissa max 15 minuuttia saapumisesta. Kaupungilla vähän paremmin.

Yleensä ei käydä missään rattailla ilman miestä, koska en saa tehtyä mitään ostoksia, kun 2v vie kaiken huomion. Lisänä vielä vauva, joka kylläkin onneksi yleensä nukkuu rattaissa.

 

[..]

Niin, siis kävelyllä saatetaan käydä rattailla joskus, tosin nuo tutut kotikulmien tiet on nekin neidille liian tylsiä ja siitäkin saattaa alkaa vinkuminen rattaista pois. Mutta kaupoille en siis lähde ilman miestä.

 

["vieras"]

Valjaat. Helevetin hyvät rattaissa. Siitä on turha kammeta ylös, kun ei pääse. Jutustele mukavia, lallattele ja hyräily, kyllä se lopettaa, kun ei muutakaan voi.

 

["vieras"]

Leluja tai kirja käteen, rusina-aski, turvavyöt kiinni. Meillä oli myös 1-vuotiaana vaiheita että ei suostunut istumaan mutta nyt taas 2-vuotiaana istuu mielellään vaikka saisi kävelläkin.

 

[Arwen Undomiel]

Tuliko teillä tää ongelma ihan yhtäkkiä, siihen 1v ikään asti sujunut ihan ongelmitta?

Jännä juttu kun meillä lapset 2v2kk ja 3,5v ja molemmat SUPER vilkkaita mutta rattaissa ja kärryissä suostuvat kiltisti istumaan ksoka vaan, tosin ovat raukat tottuneet shoppailu hullun äidin kanssa ihan vastasyntyneestä kiertämään kauppakeskuksia tuntikaupalla

Meillä oli tota ongelmaa vaan sillon kun lapset olivat vasta vauvoja ja raivostuivat vaunuissa joko makuulteen tai muuten vaan, kiukkusivat oloaan, mutta reilusti alle vuoden ikäisinä. Joten suuret sympatiat teille!!!
Muistan kyllä että itsekin aina kuljin joku rusinapurkkitaskussa kuopuksen ollessa vauva joten voi olla että olen ollut vaan niin väsynyt etten vaan muista esikoisen raivoja

 

[.. vielä]

Meillä alkoi ongelmat pian sen jälkeen kun oppi kävelemään.

Ja noille muille muka-fiksuille kommentoijille. Tottakai meillä on valjaat käytössä. Leluista ei ole ollut apua juurikaan enää edes vuoden iässä. Rusinapaketti toki toimii, mutta ei sekään montaa minuuttia kestä. Ei siinä paljon lallattelut ja laulelut auta kun toinen karjuu suoraa huutoa.

NIIN kateellisena katson niitä äitejä, jotka tosiaan pystyy kiertelemään kaupoissa shoppailemassa ihan huvin vuoksi. No, säästyypä rahat kun ei kerta kaikkiaan kaupoille tule lähdettyä kuin ihan niiden tositosi pakollisten hankintojen perässä.

 

["Jenis"]

Juu, ei meilläkään auttanu mitkään rusinat ja lallattelut. Kantorepussa ovat jaksaneet jonkun aikaa mukana (ja sieltä ei ainakaan pääse karkuun) mutta oli piiiitkä vaihe että ei vaan käyty kaupassa porukalla. Kuopus on nyt 2, ja ihmeekseni havaitsin että nykyään kaupassa käynti on ihan rentouttavaa! Ilmeisesti menee ohi siis?

 

[-ap-]

Kiitos vaan vinkeistä. Meillä on alusta asti ollut paikoillaan olo vastenmielistä. Mekin kyllä ollaan liikkeessä rattailla päivittäin. Tai ainakin yritetys on kova. Vaunut jäi käytöstä vähän reilu kolmikuisena kun makuuttelu oli turhauttavaa. Sylissä ei suostuta istumaan, jos ollaan paikoillaan. Eli ei ihan yllättäen alkanut... Niinpä tyhmänä aattelin, että rattaissa olon hauskuus keksitään kun pääsee näkemään paikkoja. Mutta ei. Pitäis vaan käsivarsilla kanniskella... Mietin sitä, että oisko rattaisiin vaihtamisesta apua, jos istuis silleen suoremmassa, kun noissa meidän brioissa jää silleen takakenoon. Toisaalta kun ei edes kauppakärryt onnistu niin tuskinpa auttaa.

Eipä kai voi muuta todeta kuin, että parempia aikoja odotellessa.