Rectocele

Te, joilla on tuo vaiva todettu, kuinka hyvin olette onnistuneet sen hoidossa ilman leikkausta?

Itselläni tuo todettiin jokin aika sitten ja olisin saanut lähetteen leikkausarviointiin keskussairaalaan, mutta en leikkaukseen halua mennä, sillä vaikka leikkaus on pieni, se on kuitenkin leikkaus eikä koskaan voi tietää, mitä tapahtuu. Lisäksi, kun aletaan leikkuulla korjata, sieltähän pikkuhiljaa valuu enemmän ja enemmän tavaraa alaspäin. Ja sitten taas leikataan. Kunnes sitten joudutaan laittamaan tukiverkkoa.

Nyt sitten pyrin pitämään suolen sujuvasti toimivana kuidulla ja vedellä ja lisänä on lantionpohjajumppa.

 

Sitä ei kyllä mitenkään voi hoitaa ilman leikkausta. Minulle tehtiin kyseinen leikkaus kaksi vuotta sitten eikä kyllä ole valunut lisää tavaraa alaspäin. Olen leikkaukseen tosi tyytyväinen.

 

Kiitos vastauksestasi, Nallekalle.

Minä nyt ajattelin edelleen sinnitellä ilman leikkausta. Ei varmaan minulla ole niin paha tuo laskeuma, koska olen sen kanssa pärjännyt vallankin nyt, kun olen saanut vatsan pysymään pehmeänä eli ei siis ummeta ainakaan kovin usein. Lisäksi ontuo lantionpohjajumppa ohjelmassa. Gynehän silloin sanoi, että se voidaan leikata vaikka heti, mutta itse tiedän parhaisten, milloin en sen kanssa pärjää. Nyt ajoittain jopa tuntuu, että se molluska, joka alaspäin on tullut, olisi pienempi kuin vielä viimesyksynä.

Ja kyllä todella se gynekin sanoi, että ajanmittaan joudutaan korjausleikkauksia tekemään. Kai se on koko vaiva kiinni kudoksista; eihän kaikilla edes ole moista vaivaa. Itse tunnen naisen, joka oli reilun 40, kun hänelle leikkaus tehtiin.

Kiitos kuitenkin positiivisesta kommentista.

 

Hei naiset, nostan tätä aloitustani.

 

Hei!
Minulla operoitiin rectocele 2010. Viimeisimmästä synnytyksestä oli 5 vuotta, ja siitä 3 vuoden kuluttua alkoi alavatsalla olla painon tunnetta ja ulostaminen oli välillä hankalaa. Tuttuja juttuja varmaan sinulle. Itsellänikin on monta riskitekijää (suvussa laskeumaongelmia ja huonot kudostyypit, kohtu todella takana, 2 alatiesynnytystä..).
Minulle tehtiin tutkimus, jossa suoleen laitettiin "varjoainemassaa" vai mitä olikaan, ja sitten istuessa ulostetta ponnistettaessa otettiin rtg-kuvat, että venymä saatiin näkyviin kokonaisuudessaan. Leikkaushan siitä tuli, sinänsä pieni ja toipuminen oli tosi nopeaa. Mutta raskasta nostelemista piti välttää olikohan 5 viikkoa, siinä oli muistamista..!
Vasta kuluneena vuonna on vaiva alkanut oireilla taas enemmän. Alavatsakipuja, uloste hankala saada ulos, jos vatsa menee kovalle. Mutta kaikki nämä vuodet olen pärjännyt tosi hyvin, kun vaan olen muistanut juoda tarpeeksi vettä. Heti kun vatsa menee kovalle, oireilua ja ulostamisvaikeutta ilmenee.

Itselläni ongelma helpotti tosi paljon sen operaation jälkeen. Nyt harmittaa, että veden juonti aina välillä pääsee unohtumaan, koska silloin ilmenee ongelmatkin ja enenevässä määrin. Tällä hetkellä mietin, pitäisikö uusintaleikkausta kysyä, siksi tuli taas etsiydyttyä näitä lukemaan. Jos sinulla ongelmaa tästä on, niin suosittelen kyllä sitä yhtä korjausleikkausta ja sen jälkeen huolehtimista tuosta veden ja kuidun saannista. Venynyt kudos on venynyt, harvoinpa itsekseen palautuu entiselleen. Itse en halunnut verkkoa tueksi, sitäkin kysyttiin, mutta en halua elimistööni mitään ylimääräistä kuin pakon edessä. Kohtukin olisi voitu samalla poistaa, sitä en halua vieläkään, sillä sen uskon vaikuttavan sitten taas siihen, miten "napakan" näköisenä saa vatsan seudun pidettyä, vaikka kohtu ei mikään suuri olekaan. Silloin leikkauksen tehnyt kirurgi sanoi, että nämä ovat yleensä uusiutuvia ongelmia, eli osasin varautua, että leikkaus ehkä tarvitsee tehdä uudelleen. Katson miten tilanne etenee ja mietin, mihin päädyn itse.

Sen muista leikkauksesta, että itselläni takamuksen malli jotenkin muuttui hetkellisesti leikkauksen myötä - palautui sitten onneksi kuitenkin entiselleen viikkojen myötä .

Tsemppiä sinulle joka tapauksessa omaan tilanteeseesi!