Riidoissa äidin kanssa. :(

["vieras"]

Harmittaa, kun äitini pitää olla tuollainen kontrollifriikki. Minulla on ikää jo 30v ja edelleen äitini yrittää ohjailla minua. Tänään sain tarpeeksi. Kerroin äidille eräästä tekemästäni päätöksestä ja hän raivostui, koska olisi halunnut minun tekevän toisin. Kehtasi sanoa vielä, että miksen kysynyt häneltä ensin. En jaksa tällaista enää. Niinpä välimme ovat katkolla siihen saakka, kunnes äiti hyväksyy päätökseni. Olkoon näkemättä lapsenlapsiaan sitten.

 

[minäkin olen ollu]

riidois äitini kans. monestakin eri syistä.. mut joo mä yritin kans pitää omat muksut eros mummistaan mutta kun lapsi alko kyselee mummiaan en voinu pitää heit erossa koska lapsi on syytön mun ja äidin riitaan joten lapsi sai käydä mummillaan tätinsä kanssa..

 

[sama täällä]

niin minäkin ja juurikin siksi, kun kasvatan väärin lapsiani. olen kuullut olevani mm. iso paska. ja ikää minulla on jo päälle 40!

 

[vm-75]

Aivan kuin olisin lukenut oman tekstini...Mulla ja äidilläni ollut myös huonot välit koko aikuisikäni, kontrollintarpeensa takia. Joka kerta kun tavataan tai edes puhutaan puhelimessa mut valtaa sanoinkuvaamaton ahdistus, kun mua kohdellaan kuin alakoululaista

 

["ap"]

Minäkin kasvatan lapsiani väärin. Mm. jos en kiellä lasta, meillä ei ole kuria, jos taas kiellän, olen ilkeä ja huono äiti. Varmaan paras olisi jättää yhteydenpito kokonaan. Äiti saa minut aina tuntemaan itseni surkeaksi.

 

[myös kuin]

sama täällä. Yrittää määräillä miten minun pitää elää minun elämää ja sitten syyttää minua määräilystäa, kun minä yritän päättää omasta elämästäni (ja lasteni elämästä). En yritä määrätä kenenkään muun elämää toisinkuin hän.

 

[Lentokala]

En oo pysyvästi riidoissa, mutta riitaa tulee usein kun mutsi jaksaa neuvoa, ojentaa ja jaella mielipiteitään. Mä en todellakaan halua tai tarvi niitä.
Ja mä oon jo 40v

 

[Rigel]

:wave: Täälläkin yksi. Äidillä on ajatus, että meidän (hänen lastensa) kuuluisi elää hänen makunsa mukaisesti. Kaikessa on olemassa kaksi tapaa toimia: äitini ja se väärä.

Joskus tätä jaksaa enemmän, osaa antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Toisinaan taas ei lainkaan.

Aina kannttaa muistaa pitää sen verran etäisyyttä, ettei ihan syvimpiä tuntojaan ja yksityisimpiä asioitaan kerro äidille.

 

["ap"]

Juurikin tuo, että äidin tapa on ainut oikea tapa eikä hän koskaan edes kuuntele perusteluja. Tuntuu, ettei hänellä ole omaa elämää lainkaan vaan elää vain meidän lasten kautta. Varsinkin hänellä tuntuu olevan joku "etuoikeus" minun lapsiini liittyvissä asioissa. On tämä niin raskasta välillä. En haluaisi olla riidoissa, mutta tässä asiassa en anna periksi.

 

["vieras"]

Meillä on myös tuo ongelma, että äidin tapa on ainut oikea tapa. Tämän kanssa sitten on taisteltu siitä lähtien, kun sain ensimmäisen lapseni. Lapsi joutui heti synnyttyään keskolaan ja äiti sinne soitteli jatkuvasti, kun minulta "ei saanut tarpeeksi tietoa". Keskolasta jopa pyysivät, että sanoisin äidilleni ettei enää soita sinne. Toivon, että äiti joskus osaisi päästää minusta irti ja lopettaa elämääni sekaantumisen. Olisi äidin luona kivempi käydäkin, jos en jokaista mielipidettäni ja päätöstäni joutuisi puolustamaan riidan uhalla. Äitini ei siis pidä minua hyvänä äitinä ja näkee jokaikisestä asiasta vain huonot puolet. On niin raskasta välillä tämä.