Päivitystä...
Ei mies sitten tappanut itseään eilen. Päivä ja ilta meni kuten ennenkin näissä tapauksissa. Mies huusi, itki ja raivosi mulle puhelimitse, kaikki oli mun syytäni. Soitin hänen isälleen, että menee tarkistamaan mitä miehelle kuuluu (mies oli meidän vanhassa asunnossa). Olin myös soittaa jo hätäkeskukseen, kun ei pahimpien uhkailujen jälkeen vastannut puhelimeen.
Aamu jatkui myös kuten aina ennenkin. Mies tuli kotiin ja halusi "keskustella" asioista. Käytännössä tämä tarkoitti, että minun pitää myöntää syyllisyyteni virheisiini. Hänen mielestään väkivalta on oire, joka johtuu huonosta parisuhteesta (ja parisuhde on huono tietenkin minun takia, koska pihtaan ja nalkutan). Totesin, että hän on oikeassa sen suhteen, että kummankin täytyy tehdä töitä, eikä asiat ole koskaan vain toisen syy. Väkivalta on kuitenkin vain ja ainoastaan hänestä riippuvainen asia ja vain hän voi siihen puuttua hakemalla kyseiseen asiaan perehtyneistä vertaistukiryhmistä apua.
Lopputulos oli, että koska minä en suostunut hänen ehtoihin ja hän ei suostunut minun ehtoihin, pakkasi mies tavaransa ja lähti. Uhosi lapsille lähtiessä, että hakee yksinhuoltajuutta ja lasten ei tarvitse enää koskaan kärsiä typerästä äidistään.
Mikäli vanhat tavat jatkuvat, alkaa mies jossain vaiheessa katumaan ja madelleen pyytelemään anteeksi. Silloin luvataan taas maat ja taivaat. Tai sitten tällä kertaa on ero todellinen hänen puoleltaan. Itse en jaksa enää uskoa mihinkään, eikä ole paljoa voimiakaan jäljellä. Lasten takia unelmoin edelleen miehen menosta niihin keskusteluryhmiin ja siitä, että agressiivisuus lähtisi hänestä.
