Riitelimme miehen kanssa illalla :/

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "surumieli"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

"surumieli"

Vieras
Mies oli ottanut pari saunaolutta, valitti kuinka väsynyt on ja raivosi lapsille kuin ne meni nukkumaan. Huusin siinä sitten pari valittua sanaa sille ettei tartte lapsille raivota, niin sanoi vaan ettei minuakaan enää jaksa kattoa.
Ei siinä mitään, ennenki kuullu tuon, mutta pahiten sydämeen sattui se kun lapsi (3,5 v) huusi sängystä, että lopettakaa tuo. Menin sinne niin lapsella oli itku silmässä ja kysyi minulta että ettekö te ole enää parhaita ystäviä ja että tuli paha mieli. :(
Tekis mieli heivata kokonaan ukko pellolle. Me pärjättäis lasten kanssa paljon paremmin ilman sitä. Mutta toisaalta se olis väärin lapsia kohtaan. Pitää vaan olla riitelemättä niiden nähden, mutta tuo ukko ei sitä tajua. Miten mie saan sen tajuamaan??
 
Tiedätkö kuinka hiton paljon pientä lasta on pitänyt pelottaa että on uskaltanut puuttua tuohon tilanteeseen? Tiedätkö kuinka kauan lapsesi näkee painajaisia tuollaisesta tapahtumasta?
 
Tiedän Anne! Omasta lapsuudesta on kokemuksia jossa isäni humalassa kaatuili kotona ja olin todella peloissani, vaikka siihen ei liittynyt mitään riitelyä. Miehellä on vielä huonompia kokemuksia ja on kertonut että hänen vanhempansa riitelivät usein ja ihan väkivaltaisestikkin. Siksi en haluaisi että lapseni joutuvat kuuntelemaan tällaista. Kertokaa miten saan miehelleni ilmaistua että riitelyn kuuntelu ei ole hyväksi lapselle?
 
Sanot että tässä torpassa ei enää huudeta eikä tapella kun lapsia on paikalla. Jos alkaa tulla semmoinen olo niin ovi on tuossa, ole hyvä ja poistu. Takaisin saa tulla kun asiat voi esittää ja selvittää ilman huutoa ja räyhää. Vanhempien parisuhde antaa mallia myös lapsen tulevalle parisuhteelle. Lapsi saa esikuvan miten riidat ratkotaan ja mimmoisessa parisuhteessa pitää elää valittamatta huonoimmassa tapauksessa.
 
Tiedän miltä vanhemmasta tuntuu kun lapsi pyytää olemaan riitelemättä.
Vanhempien on järkiinnyttävä, molempien, ja rauhoituttava normaaliin perhe-elämään. Jos se ei onnistu, niin jätä miehesi. Se rasittaa lapsia kumminkin vähempi kuin ainainen riitely ja huuto. Jos riitely jatkuu ja jatkuu ja lapset siinä sivussa varttuvat, huomaat miten nopeasti menetät heidät. He pakenevat ulos toisten kotia karttavien luo, ja siitä ei hyvä seuraa.
 
Kummankin, minun ja mieheni, vanhemmat ovat kuitenkin ollut naimisissa keskenään jo 30 vuotta. Ja oma lapsuuteni on ainakin ollut ihan onnellinen. Jotenkin tästä ainakin olen saanut sen vakuuden että helposti ei kannata erota, ja appiukkokin kerran sanoi että on heillä ollut riitoja mutta aina niistä on selvitty.
 
[QUOTE="surumieli";25138556]Kummankin, minun ja mieheni, vanhemmat ovat kuitenkin ollut naimisissa keskenään jo 30 vuotta. Ja oma lapsuuteni on ainakin ollut ihan onnellinen. Jotenkin tästä ainakin olen saanut sen vakuuden että helposti ei kannata erota, ja appiukkokin kerran sanoi että on heillä ollut riitoja mutta aina niistä on selvitty.[/QUOTE]

Totta kai riidoista selviää jos haluaa. Se että laukoo törkeyksiä toiselle ei ole riitelyä. Se että huutaa ja mesoaa, ei ole riitelyä. Riitely on sitä että ollaan eri mieltä ja setvitään asiaa. Riidellä voi puheäänellä järkevästikin.
 
[QUOTE="surumieli";25138521]Tiedän Anne! Omasta lapsuudesta on kokemuksia jossa isäni humalassa kaatuili kotona ja olin todella peloissani, vaikka siihen ei liittynyt mitään riitelyä. Miehellä on vielä huonompia kokemuksia ja on kertonut että hänen vanhempansa riitelivät usein ja ihan väkivaltaisestikkin. Siksi en haluaisi että lapseni joutuvat kuuntelemaan tällaista. Kertokaa miten saan miehelleni ilmaistua että riitelyn kuuntelu ei ole hyväksi lapselle?[/QUOTE]

Pahan kierre pitää katkaista! Molemmat tiedostatte sen, miten pahaa teille ovat ne omien vanhempienne riidat ja toilailut tehneet, joten nyt olisi vakavan keskustelun paikka. Kun miehelläsi ei ole kaljapulloa kädessä, juttelette vakavasti ja kysyt häneltä, haluaako hän samaa lapsillesi kuin itse on joutunut kokemaan. Tuskin tajuaa, mutta hänen pitää pysähtyä ja katsoa asioita sellaisina kuin ne ovat ja nähdä oma käytöksensä.
 
Pahan kierre pitää katkaista! Molemmat tiedostatte sen, miten pahaa teille ovat ne omien vanhempienne riidat ja toilailut tehneet, joten nyt olisi vakavan keskustelun paikka. Kun miehelläsi ei ole kaljapulloa kädessä, juttelette vakavasti ja kysyt häneltä, haluaako hän samaa lapsillesi kuin itse on joutunut kokemaan. Tuskin tajuaa, mutta hänen pitää pysähtyä ja katsoa asioita sellaisina kuin ne ovat ja nähdä oma käytöksensä.

Anteeksi, piti siis kirjoittaa "tuskin HALUAA".. eikä "tajuaa"..
 
Miks miehes on niin väsynyt että kiukkuilee? Eikös järkevintä olis lähtee hoitamaan asiaa sieltä mistä se on lähtöisin eikä vaan yrittää paikata sanoin: Ei riidellä lapsien aikaan tai älä tiuski lapsille
 
Miks miehes on niin väsynyt että kiukkuilee? Eikös järkevintä olis lähtee hoitamaan asiaa sieltä mistä se on lähtöisin eikä vaan yrittää paikata sanoin: Ei riidellä lapsien aikaan tai älä tiuski lapsille

Peesi tälle. Sen sijaan että lähdetään ensimmäisenä linjalle ero, voisi olla aiheellista miettiä mikä väsymystä aiheuttaa joka sitten taas aiheuttaa turhia riitoja.
 
Olen kysyny että miksi on väsynyt, niin on sanonut että ei tiedä, sitten kuiten sillä stressaa raha yms. Olen ehdottanut että alkaa syömään d-vitamiinia, että jos tämä pimeys masentaa sitä
 
Seuraavalla kerralla etene näin:

Mies oli ottanut pari saunaolutta, valitti kuinka väsynyt on.
- Sano miehellesi että voit vaikka hieroa hänen hartioitaan ja annat käydä saunassa rauhassa.

Raivosi lapsille kuin ne meni nukkumaan.
- Sano miehellesi että sinä laitat lapset nukkumaan, mene sinä lepäämään.

Ja sitten keskustelkaa siitä miksi miehesi on niin väsynyt. Tilannetta vain pahentaa syytökset ja "nalkuttaminen" siitä kuinka miehesi EI saisi käyttäytyä.
 
Mies oli ottanut pari saunaolutta, valitti kuinka väsynyt on.
- Sano miehellesi että voit vaikka hieroa hänen hartioitaan ja annat käydä saunassa rauhassa.

Raivosi lapsille kuin ne meni nukkumaan.
- Sano miehellesi että sinä laitat lapset nukkumaan, mene sinä lepäämään.

Ja sitten keskustelkaa siitä miksi miehesi on niin väsynyt. Tilannetta vain pahentaa syytökset ja "nalkuttaminen" siitä kuinka miehesi EI saisi käyttäytyä.

Tässä hyvin pätevät ohjeet. Ap:n kuvaamat turhat riidat on erittäin helppo välttää jos nainen vain työntää oman ärsytyksen sivuun edes hetkeksi.
 
Itse en päässyt silloin juuri laittaan lapsia sänkyyn kun olin puhelimessa. Hävetti sekin että vaikka mies tiesi että olen puhelimessa niin huusi täysiä silti lapsille.
 
Seuraavalla kerralla etene näin:

Mies oli ottanut pari saunaolutta, valitti kuinka väsynyt on.
- Sano miehellesi että voit vaikka hieroa hänen hartioitaan ja annat käydä saunassa rauhassa.

Raivosi lapsille kuin ne meni nukkumaan.
- Sano miehellesi että sinä laitat lapset nukkumaan, mene sinä lepäämään.

Ja sitten keskustelkaa siitä miksi miehesi on niin väsynyt. Tilannetta vain pahentaa syytökset ja "nalkuttaminen" siitä kuinka miehesi EI saisi käyttäytyä.

No hellanlettas sentään. Kannattaa aloittajankin suunnata useimmin miehensä kanssa makuuhuoneeseen.
 
[QUOTE="surumieli";25138827]Itse en päässyt silloin juuri laittaan lapsia sänkyyn kun olin puhelimessa. Hävetti sekin että vaikka mies tiesi että olen puhelimessa niin huusi täysiä silti lapsille.[/QUOTE]

No mitäpä sitä peittelemään, tuo se todellisuus on. Se on sun elämää.
 
No hellanlettas sentään. Kannattaa aloittajankin suunnata useimmin miehensä kanssa makuuhuoneeseen.

Mä olen myös ollut aiemmassa suhteessa vaimona 13 vuotta ja silloin olisin todennäköisesti todennut tätä jotain samansuuntaista kuin sinä, "15 v. vaimona". Meille siis tuli ero ja mielestäni suurin syy siihen oli se, että kummallakaan ei ollut aitoa halua yrittää ymmärtää toista. Silloin olisin varmaan todennut toisen väsymyksen valitteluun esimerkiksi kertomalla, että olen minäkin väsynyt ja juurikin moittimalla vaikkapa lapsille kiukuttelusta. Nyt olen uudessa ihmissuhteessa ihmisen kanssa, jonka kanssa meidän on helppoa ymmärtää toinen toistamme. Ei tarvitse kuin hetki miettiä omaa itseään, niin huomaa, että noinhan minäkin koen ja tunnen usein. Se ei kuitenkaan meillä johda keskinäiseen kilpailuun esim. siitä, kumpi on väsyneempi tai kuka mitäkin enemmän, vaan haluun ymmärtää toinen toisiamme. Siitä seuraa juurikin tällaista, jota edellä ehdotettiin eli kun puolin tai toisin huomaamme, että toisella alkaa kaatua seinät päälle ja tarvitsee omaa aikaa tai lepoa, pyrimme sitä toinen toisillemme myös järjestämään. Syyttely tai moittiminen huonontaa minunkin mielestäni tilannetta, kyllä ainakin meillä kumpikin itsekin tajuaa hävetä ja pyytää lapsilta aina tarvittaessa myös anteeksi, kun saa itse ymmärrystä osakseen. Tämä tietenkin perustuu siihen, että homma on molemminpuolista. En minäkään jaksaisi edelleenkään toista huomioida, jos tuntuisi, ettei hänkään minua. Meillä kaikkein tärkeintä on halu ymmärtää ja huomioida toinen toistamme ja toimia perheessä veturina vuoron perään. Kun toinen on heikoilla, niin toinen ottaa enemmän vastuuta ja toisella hetkellä homma menee sitten päionvastoin. Ja oikeanlaisen ihmisen kanssa toisen huomioiminen todella ruokkii sitä, että saa myös itse kokea tulevansa huomioiduksi. Näin ainakin minä koen omassa suhteessani.
 
Miks miehes on niin väsynyt että kiukkuilee? Eikös järkevintä olis lähtee hoitamaan asiaa sieltä mistä se on lähtöisin eikä vaan yrittää paikata sanoin: Ei riidellä lapsien aikaan tai älä tiuski lapsille
Nyt sä ajattelet ihan liian loogisesti ja se kannattaa unohtaa tällä palstalla kokonaan. Palstaämmien kuolematon kiveen kirjoitettu periaate on se että kaikki on aina miehen syytä ja naisen kertoma yksipuolinen totuus asioista on aina se ainoa totuus.
 
Pahan kierre pitää katkaista! Molemmat tiedostatte sen, miten pahaa teille ovat ne omien vanhempienne riidat ja toilailut tehneet, joten nyt olisi vakavan keskustelun paikka. Kun miehelläsi ei ole kaljapulloa kädessä, juttelette vakavasti ja kysyt häneltä, haluaako hän samaa lapsillesi kuin itse on joutunut kokemaan. Tuskin tajuaa, mutta hänen pitää pysähtyä ja katsoa asioita sellaisina kuin ne ovat ja nähdä oma käytöksensä.
Tässä vain yksi esimerkki edelliseen kommenttiini.
 
Mua niin ärsyttää jos mies vaan puhuu puhelimessa muina miehinä vaikka pitäis syöttää lapsia tai laittaa ne nukkumaan. Minä tappelen lasten kanssa ja se tekee mitä haluaa. Ärsyttävää.

Teidän tapauksesta sanoisin, että tehkää sovinto ja kertokaa siitä lapsellekin. Että sen ei tarvi olla huolissaan. Se olisi niinkuin mun pikaensiapuohje tähän riitaan.
 
Tiedän miltä vanhemmasta tuntuu kun lapsi pyytää olemaan riitelemättä.
Vanhempien on järkiinnyttävä, molempien, ja rauhoituttava normaaliin perhe-elämään. Jos se ei onnistu, niin jätä miehesi. Se rasittaa lapsia kumminkin vähempi kuin ainainen riitely ja huuto. Jos riitely jatkuu ja jatkuu ja lapset siinä sivussa varttuvat, huomaat miten nopeasti menetät heidät. He pakenevat ulos toisten kotia karttavien luo, ja siitä ei hyvä seuraa.

Näin se on. Kipeää teki, mutta auttoi. Ja uusi varaisä lapsilla, jotka ovat jo kasvaneet onnellisesti lähes aikuisiksi.
 

Yhteistyössä