Riitoihin suhtautuminen

Onko kenelläkään hyviä vinkkejä tilanteeseeni, joka koskee riitoja/riitelyä? Ongelmani on tämä. Itse varsinkin PMS-oireiden aikaa muutun hyvin kärttyisäksi, joskus muulloinkin, kun elämä potkii päähän. Valitan siitä tulevalle miehelleni, joka taas ei ollenkaan kestä sitä, ihmettelee vaan, kun minä nostan metelin ns. pienistä asioista. Kaikki valitukseni aiheet eivät edes liity häneen, vaan yleensäkin omaan tylsyyteen jne.

Miehellä on hyvä säännöllinen työ ja vapaa-ajan vietteitä, itsellä on osa-aikatyö, joka on hyvin epäsäännöllinen, esim. ensi viikolla yhteensä viisi tuntia. Harrastuksia ei ole, koska kerrostalossa on vaikea keksiä mieluista puuhaa. No tykkään tanssimisesta ja olekin vaatinut miestäni lähtemään tansseihin kanssani useammin ja silleen omaehtoisesti, ettei aina vain ""pakon edessä"". No mies valittaa, ettei jaksa (ymmärränkin toisaalta sen), mutta olen niin huono tekemään yksinään yleensä mitään. Jos on harrastevinkkejä, niin otan niitäkin vastaan...

Suurin ongelma on se, että mies uhkaa, ettei häitä tule tms, jos vielä jatkan kiukuttelua. Minä olen lapsuuden kodeissa tottunut purkamaan pahaa oloa kiukuttelulla, kun miehen kodissa taas ei ole riidelty, se kun on tyhmää ja lapsellista. Olekin monesti miettinyt, että varmaan oma käytökseni tuntuisi huvittavlta katsoa esim viedeolta. Kun suutun, rupean räyhäämään, polen jalkaa, heittäydyn lattialle, ja inisen kuin pikkulapsi. Rupean itse huutmaan, itkemään ja vaatimaan kanssaihmisiltä itselleni tekemistä tai seuraa, ja syyllistän heitä siitä, etteivät ole tarpaaksi minun kanssani jne. Ja vaikka miehenikin on ehdottanut kävelyä, hiihtämistä tms, olen kuitenkin niin saamaton, etten lähde mihinkään.

Yleensä huono tuuleni menee oho itsekseen, eikä mene yleensä kauankaan, kun olen jo unohtanut pahan oloni. Miten saan miehen ymmärtämään, ettei huono tuuleni aina johdu hänestä, ja etteivät riidat ole pahasta? Ja miten saan asiani paremmin perille esim. jos haluaisin mennä tanssimaan, että juuri se on tärkeää, että mies tulee joskus mukaan muutenkin kuin väkisin (sillä en halua kuitenkaan pakottaa häntä, siinä menee omatkin ilot).

Joskus tuntuu, että miehelle on vain tärkeää minun ruoanlaitto yms. Mitään ei jaksa nähdä vaivaa minun onneni eteen. Mutta jos olisin itsekin töissä, tuskin jaksaisin lähteä viikonloppuna vielä tanssimaan, ymmärrän sen. Ongelma on siis se, että mies kokee ongelmaksi kaiken, mikä liittyy kotoa pois lähtemiseen, tai minun aktiviteetteihini. Miten saisin miehen ymmärtämään, ettei tämän ole pakko, mutta kuitenkin se olisi minulle tärkeää. Ja niin, että minä en kuitenkaan liikaa määräisi, sillä joskus hän kokee asian niin, että minä määrään ja säätelen aikataulut hänellekin, ja hänen pitäisi vielä jaksaa ola töissäkin. Mutta jos hän saa liikaa päättää yhteisistä tekemisistä, ne eivät koskaan ole minun mieleen...

 

Valitettavasti en ehdi kovin paljoa kirjoittaa, mutta muutamia ajatuksia haluan avuksesi (toivottavasti) heittää.
Tunnistan tekstistä paljon itseäni joitakin vuosia sitten.. Miehelläni on paljon harrastuksia ja minä viihtyisin mielelläni vain hänen seurassaan. Minua auttoi kun ""ryhdistäydyin"" ja ryhdyin tekemään itsenäisiä ajanviete päätöksiä. Käyn jumpalla, tapaan kahvilassa ystäviä, kyläilen omien kavereiden luona, teen sellaiset kotityöt hänen poissaollessaan, joiden tiedän häntä ärsyttävän. Hän kyllä puolestaan tekee samoin - ja tekee kaikkia kotitöitä sekä kaikki autoon ja kiinteistöhuoltoon liittyvät hommat. Siis suosittelen sinulle itsenäistymistä! Väitän, että miehesi huomaa sinua enemmän kun et ole aina ""tyrkyllä"" ja itsekin saat siinä paljon. Toki mieheltä voi vaatia ymmärrystä ja odottaa lohdutusta. Tuo huutaminen ja reuhaaminen on vaan niin ikävä tapa osoittaa pahaa mieltä (tiedän ihan henkilökohtaisesta kokemuksesta).. Onko mitään mahdollisuutta, että kun alkaa kiukuttaa (eikä syy ole miehessäsi) lähdet lenkille, peset vessan perusteellisesti, mieti samalla mikä oikeastaan kiukuttaa! Itsehillinnän oppiminen oli kova paikka minullekin, mutta nykyisin kun en reuhaa turhasta, mieheni on oppinut riitelemään silloin kun aihetta on - ja kyllä sitä välillä on! Nyt kun olet tiedostanut heikot kohtasi olet jo hyvällä alulla oman kehityksesi suhteen.. Mieti millaiselta sinusta tuntuisi jos olisit miehesi asemasta - samoin voit joskus pyytää häntä asettumaan asemaasi.

 

DrPhilissä oli samanlainen akka, inisi ja kirkui jos ei saanut tahtoaan läpi. Mies oli ymmärrettävästi jo hermoromahduksen partaalla. Oletko kenties ottanut provosi aiheen sieltä, vai oletko oikeasti sellainen?

Sinuna miettisin vähän, kuinka paljon kehtaat inistä ja vikistä rakkaimmallesi. Oikeasti voi käydä niin, että lähtee ennenpitkää läiskimään koko siippa.

Ja koita tajuta, että jos miestä ei kiinnosta tanssi niin ei silloin kiinnosta.
Jos et osaa yksin olla ja tehdä, niin mieti että miksi. Hommaa joku muu peesaaja rientoihisi. Kenties joku samanhenkinen vikisijäakka, joka ei myöskään osaa olla yksin.

Mietipä jos mies sinua pakottaisi harastuksiinsa, joutuisit katsomaan joka jääkiekko-ottelun ja autonromunkorjaamisen alusta loppuun, kiinnosti tai ei.
Suosittelen ammattiapua sinulle.

 

Voiko tää olla edes totta? Lueppa itse tuo juttusi, niin varmasti ymmärrät kuinka lapsi vielä olet. Pahan olon purkaminen kiukuttelemalla on eri asia kuin riiteleminen. Kiukuttelu on lasten puuhaa, aikuiset selvittelee asiansa toisella tavalla. Ehkäpä miehesi pelkää lähteä ulos kotoa kanssasi? Vaikutat niin räjähdysherkältä, että tulee mieleen uhmaikäinen lapsi.

 

Voin kuvitella miltä susta tuntuu. Mullakin on mies, jolla on paljon harrastuksia ja muita menoja ja oon välillä tosi kiukuttelevainen. Itselläni on vain vähän harrastuksia, joten sen takia tuntuu välillä ikävältä kun toinen on aina menossa, ei oikein pysy paikoillaan ollenkaan ja itse tykkäisin yhdessä puuhailla kaikenlaista. Siinä alkaa helposti pikkuasiatkin kiukuttaan.

Aion kuitenkin opetella oleen onnellinen ja antaa miehelle tilaa olla... Ei kenenkään muun voi odottaa huolehtivan omasta onnellisuudesta.

Kannattaa tehdä asioita, joista nauttii ja joita haluaa tehdä. Myös sellaisia, mihin miestä ei tarvitse mukaan. Vapaa-ajan viettoa ystävien kanssa, lenkkeilyä, koiran hoitoa ja kouluttamista... Ehkä lisää töitä..

Voisit sanoa joskus miehellesi kiukuttelematta, että olisi sinulle tärkeää lähteä joskus yhdessä tanssimaan. Ja sovitte valmiiksi jonkun sopivan päivän, jota voitte sitten odottaa.

 

kokemuksen perusteella, miehiä on
a- perhekeskeisiä
b-itsekeskeisiä

a-tyypit ovat suulaita, puheliaita, sosiaalisia. Ainoa vika vaan, että he näyttävät kelpaavan varattuinakin naapuriin lainaan.

b-tyyppi on oman napansa ympärillä pyöriä. Äiti puolustaa aikuista poikaa, hänen menot, hänen harrastukset. Nainen on tälle miehelle vitunkantoteline & kodinhoitaja.

Siinä sitä on valinnan varaa. Ei jääne epäselväksi, kumpaan tuli erehdyttyä.

 

Ehkä olen Hidas Hämeestä mutta kyllä jäi vähän epäselväksi. Siis kumpaan retkahdit? Vaiko kumpaankin ja se toinen päätyi sitten naapuriin?

 

Seuraavassa tekstissä provosoin vähän, jotta ajatukseni kärki tulisi paremmin esille.

Onneksi ette ole vielä naimisissa ja mies tietää sen. Hän on nyt se, joka kauhulla seuraa käytöstäsi ja funtsii todella, kannattaako ja onko järkeä sitoutua tuollaiseen hirviöön ja keskenkasvuiseen ihmiseen. Toisaalta hänessä on jo alistumisen ensimmäiset piirteet näkyvissä.

Kysymyksiä: Onko sinulla oikeutta käyttäytyä kuvaamallasi tavalla? Onko kumppanillasi velvollisuutta, edes pienintä, hyväksyä käytöksesi? Ajatteletko useimpien naisten tavoin, että kun mies on saatu vierelle, on aika päästää sisäinen paska kumppanin silmille ilman syytä, vain koska SINUA vituttaa? Pitäisikö miehesi tai toisten keksiä sinulle harrastuksia, jotta et tylsistyisi?

Kumppanisi tekee aivan oikein siinä, että hän ilmaisee tunteensa ja tahtonsa, että häitä ei tule, mikäli jatkat tuohon tyyliin. Se on hänen tahtonsa ja päätöksensä. Sitä pitää myös kunnioittaa, mitä et nyt tee. Hänen kotonaan ei ole tuolla tavalla viestitty ja sinun kotonasi on. Nyt on kaksi aivan erilaista maailmaa kohdanneet ja sinun mielestäsi vain SINUN tapasi on oikeutettu. Herää ""pahvi ja kaltaisesi"" kiukuttelevat naiset! Kasva aikuiseksi ja itsenäiseksi vastuulliseksi ihmiseksi. Vai onko nyt miehesi oltava se kiukun kohde, kun oma kotiväki ei ole enää ymmärtämässä ja puskuroimassa SINUN pahaa ja tylsistynyttä oloasi. Itse asiassa kumppanisi on vain entisen kotiväkesi korvaava loan vastaanottaja, eikä sinun arvostamasi ja rakastamasi yksilö. Vai onko rakkautta se, että joutuu olemaan tuollaisen käytöksen kohteena? Minusta kiukuttelusi ei viittaa pienimpäänkään eleeseen rakkaudesta, vaan toisen hyväksikäyttöön. Hyväksikäyttöön siinä mielessä, että mielestäsi kumppanisi pitäisi olla sinun vallankäytön kohteena ja alistua tahtomattaan sinun käyttäytymisesi mallin mukaiseen parisuhteeseen. Voi kauhistus, mikä taukki olet (ja muut kaltaisesi naiset ja myös miehet).

Jos paha olosi ja tylsyyden tunteesi jatkuu ja tulee sietämättömäksi, mene keskustelemaan asiantuntijoiden kanssa. Ei miehesi ole se, jonka pitää ottaa vastuuta SINUN mielialavaihteluistasi. Ei hänellä itsenäisenä yksilönä ole siihen pienintäkään velvollisuutta. Hänen ei tarvitse edes ymmärtää sinun mielialanvaihteluita. Jos niin olet ajatellut, olet aivan hakoteillä parisuhteen dynamiikasta.

Ymmärrän miehen jaksamattomuutta ""yhteisen kodin"" puolesta, koska kotinne ja suhteenne ei ole yhteinen. Se on sinun kotisi, jossa sinä määräät, miten viestitään, miten tehdään ja miten riidellään, vaikka mies ei haluaisikaan riidellä. Kaikki piuhat ovat vain SINUN hallussasi. Tosin miehessä on myös syytä tilaanne, onhan hän melko varmasti sellaisen kodin kasvatti, jossa päätökset on tehty hänen puolestaan, ehkä äidin toimesta. Riitelysi on vallan väline, ei ilman puhdistaja!

Tulevaisuus:
Veikkaan, että kumppanisi tulee alistumaan tilanteeseen siten, että hän linnottautuu sohvan perille ja TV:n ääreen menettäen vähäisenkin mielenkiinnon yhteisiin asioihin. Nimittäin jos hän ei olisi alistunut, olisi hän jo pakannut kamppeensa ja lähtenyt. Tulet saamaan hääsi, mutta et tasapuolista kumppanuutta ja rakkautta, vaan joudut entistä syvempään aikuinen-lapsi- suhteeseen kumppanisi kanssa. Tulet itse arvioimaan miehesi taantumista lapseksi ja kuitenkin itse olet se, joka ei ole lapsuudestaan edes päässyt irti. Parisuhteenne intohimo on jo lopahtanut eikä se tule enää koskaan syttymään, jos se on koskaan niin lämmin ollutkaan. Muutama hellä hetki ei osta miehesi rakkautta, vaan kasvattaa vastenmielisyyttä sinun halujasi kohtaan.

Muutaman vuoden kuluttua huomaatte olevanne kaksi mitään yhteistä harrastamatonta, toisilleen vierasta ihmistä, jotka sattuvat asumaan yhteisessä osoitteessa. Puheenaiheet jäävät sille tasolle, että mitähän tänään syödään, tuleekohan TV:stä mitään mielenkiintoista, pitäisköhän tuo räystään ruuvi kiristää, naapurit lähti taas etelän lomalle, helkuttia kun tuo toinen naapuri aina päästää kissan meidän pihalle jne..........



Toinen mahdollisuus on, että yhtenä päivänä kotiin tullessasi kumppanisi tavaroineen on lähtenyt mitään ilmoittamatta............. Kyllästyi mitäänsanomattomaan riitelyyn! Niin kävi tuttavaperheessä, ilman ennakkovaroitusta. Mies vain sai tarpeekseen huomatessaan, että ""tämä ei ole minun juttu"".

Herää unestasi, aikuistu ja itsenäisty!
Miehesi ei voi poistaa sinun tylsistymistäsi!
Se tylsyys asuu sinun sisässäsi.

terv. mies, joka on nähnyt elämän suurena haasteena

 

Olen nelikymppinen mies, jonka vaimolla oli juuri vastaavanlaisia PMS-oireita eli silmitöntä raivoamista ja lapsellista kiukuttelua jne. KUNNES sain tarpeekseni ja tein hommasta kertalaakista lopun ja ilmoitin emännälle, että seuraavasta kohtauksesta tulisi piiskaa persuksille. Voi luoja sitä suunsoittoa, mikä siitä seurasi, joten katsoin parhaaksi toteuttaa aikeeni välittömästi. Niinpä otin raivoavan rouvani rauhallisesti polvieni päälle poikittain, vedin housut alas ja annoin lujasti avokämmenellä pyllylle. Lopetin vasta, kun hän lopetti rimpuilun ja pyysi anteeksi. Posket punaisina hän veti nolona housut jalkaansa ja åainui makuuhuoneeseen murjottamaan. Myöhemmin keskustelimme asiasta, ja yllätyksekseni hän myönsi saaneensa ansionsa mukaan.
Tähän loppui oikuttelu ja raivoaminen meidän huushollissa. Pari kertaa olen joutunut toistamaan saman ""hoidon"", ja hyvin on tepsinyt. Nykyään ei tarvitse kuin katsoa tietyllä ilmeellä tai sormeilla merkitsevästi vyön solkea, niin jo muuttuu ääni kellossa. Meille tämä on sopinut hyvin ja suhteemme voi entistä paremmin.

 

väkivallalla ja alisteisella asetelmalla parisude saadaan uuteen kukkaan... Täyttä kukkua...

Ette elä parisuhteessa, vaan sinä toimit kuin isät menneinä aikoina perheessä: kurinpitäjinä, jotka pönkittivät asemaansa fyysisellä ylivallallaan.

Hakkaamalla voit saada nöyräksi, mutta myös katkeraksi ja kostonhaluiseksi; hetkenä, jolloin et ole varuillasi saat esim. leipävietsestä kun emännän kuppi on mennyt nurin...

 

siinä sitä oli asiaa. Edelleen näille""yks päivä akka huomaa jääneensä"" ihanko te olisitte maailman napoja, joita ilman ei voisi elää. Itse rähähdän, jos uuno ei muuten tajua. Ja kyllä on enemmän, kuin usein käynyt mielessä ""voi helvata, kun ottas ja lähtis"" . Että siinähän porskutat suomi-mies. Äitiä vailla, joka piikoo, passoo ja*** jakaa auliisti, sehän on se unelmanainen.

 

Lukiessani tekstiä, päädyin siihen tulokseen, että olet todellinen kiukkupussi. Lapsi joka marisee.

Et voi todellakaan vaatia kumppania sietämään kiukunpuuskia, vaikka hänessä ei ole syytä. Hän väsyy marinaasi ja stressaantuu. Hän ei voi olla ainainen kohde johon kohdistuu huono olosi.

Olet jäänyt uhmaikä asteelle.

 

Jos piiskaamista ei katsottaisi rikokseksi, niin siinä olisi oiva keino näiden kiukuttelevien ja huomionkipeiden ilkiöiden taltuttamiseen. Että oli mies hyvällä psykologisella silmällä varustettu!! Nimimerkkiään en muista, mutta hoksottimet sillä on paikallaan!

AP: Ymmärrystä minulta ei riitä sinunlaisillesi itsekeskeisille ja itsekkäille prinsessoille. Sinä itse olet vastuussa itsestasi ja käytöksestäsi, ei kukaan muu. Jos kaverisi käy töissä joka päivä ja sinä vain joskus, niin miten sinulla on otsaa vaatia, että hän järjestää sinulle vielä elämään sisällönkin? Hanki ITSE oma elämä. Ei sitä muillekaan tarjottimella tuoda.

Jos kiukuttelu kotona menettelikin, niin siitä kiittäkööt vanhemmat itseään, mutta muiden sitä ei tarvitse sietää.

Totuuden itsestäsi olet kuullut jo useampaan kertaan.

 

Sinun ongelmasi ei ole se, miten saat miehesi ymmärtämään sinua.

Ongelma olet sinä itse. Sinun pitäisi oppia ymmärtämään, ettei moista käytöstä kukaan jaksa sietää. Kasva sieltä lattialla potkivan pikkulapsen tasolta aikuisuuteen. Säälin kaveriasi.

 

Pakko myöntää, että olen tuon Miinan kanssa samaa mieltä. Suhteemme alkuaikoina olin aika kiukkupussi ja raivosin milloin mistäkin, kiusasin miestäni vähän hemmetisti. Jossakin vaiheessa tuli raja vastaan ja sain muutaman kerran perinteisen mallin kurinpalautuksen eli mies antoi piiskaa niinku pikkumukulalle. Olihan noloa, mutta opikseni otin ja menin itseeni. Nykyään en enää turhista oikuttele, vaan elelemme sovussa. Viime kesänä sain silti kerran vähän vyöstä pyllylleni, kun liikaa juotuani innostuin oikein mellastamaan. Oli siinä kestämistä, ensin kova krapula ja iltapäivästä remmiä takapuolelle. Jälkeenpäin sillekin on vähän huvittuneena naureskeltu, mutta silloin ei kyllä naurattanut.

 

Meillä toimii myös näin. SAan aika ajoin mieheltä remmistä ja risusta jos menee ihan överiksi. Siinä on puoliksi sellaista leikkimielistä kuritusta, eikä mieheni koskaan lyö liian kovaa, mutta sopivan napakasti että turha kiukkupuuska unohtuu. Ja suoraan sanoen, tulen ihan kuumaksi kun saan piiskaa. Vaikka ei mitään SM juttuja harrastetakaan varsinaisesti.

 

Käsittääkseni PMS:ään on olemassa myös lääkitystä, mutta luulenpa, että ainakin AP:lle PMS on lähinnä tekosyy, joka oikeuttaa muuntautumaan Dr Jekyll/Mr Hyde -tyyliin taviksesta hirviöksi. Vaikka olisikin kurja olo, niin siihen voi hakea apua myös luontaishoidoista ja liikunta auttaa myös suuresti hyvin monentyyppisiin epämääräisiin kipuihin.

Miehesi tehtävänä ei ole paapoa sinua kuin pikkuvauvaa. Teidän suhteesta on tasa-arvoisuus kaukana. Toisaalta tajuat, että miehellä on hyvä olla omiakin harrastuksia, mutta kuitenkin olet kiukkuinen, jos miehen tahto ei ole samaa kuin sinun tahtosi. Luulenpa, että jos saisit alistettua miehen tahtoosi, olisit silti tyytymätön ja kiukuttelisit sitten vaikka sitä, miten miehelläsi ei ole selkärankaa.

Tekstistäsi näet joitakin juttuja tosi analyyttisesti ja tajuat itsekin, että osa kiukuttelusta on vain tekemisten puutetta. Ehkä yksi perusidea on se, että kuvittelet jostakin syystä, että sinä et voi muuttua, vaan asiat ovat ja pysyvät. Jos joutuisit autiolle saarelle, jäisitkö sielläkin odottamaan, että hedelmät itsekseen putoisivat puusta, jos sinulla on nälkä?

Harrastuksiahan on vaikka mitä. Tutustu vaikkapa kotipaikkakuntasi tarjontaan. Esimerkiksi kunnan nettisivuilla ja puhelinluettelon alkuosassa kuntaesittelyssä on yleensä mainittu tosi kattavasti eri seuratoimintaa. Hyvä alkuunpanija on myös työväenopiston (kansalaisopiston) erilaiset kurssit. Sitä vihkosta kun selaa, niin itselläni on ainakin valinnanvaikeutta!!! Itse olen kokeillut vaikka mitä kursseja varsinkin edullisempia 1-2 päivän juttuja vaikkapa ruoanlaittoon, liikuntaan, käsitöihin ja kielen preppauksiin liittyen.

Jos sinulla ei ole kavereita, hakeudu vaikkapa paikallisen naisvoimisteluseuran jumppaan tai sitten kerta kaikkiaan opettelet liikkumaan itseksesi. Osa-aikatyöntekijänä saatat saada esim. työväenopistosta työttömille tarkoitettuja seteleitä, joilla voi maksaa vaikkapa päiväaikaan tapahtuvia kielikursseja (en tiedä, onko systeemi käytössä kaikissa työväenopistoissa, mutta ainakin omassa kotikunnassani näin on).

Ilmaisia liikuntalajejakin on: vuokraa kirjastosta joku jumppavideo ja jumppaa kotona. Ulkoilu (kävely, juoksu, patikointi metsässä) ovat ilmaisia. Kotijumppa ilman videotakin on ihan ilmaista, kun vain kaivaa muistin kätköistä jumppaohjeita tai vaikka lauantaisin katsoo Ylen jumppatuokion. Liikunta auttaisi varmasti purkamaan negatiivista energiaasi järkevämmällä tavalla sen sijaan, että käytät sitä miehesi kiusaamiseen.

Ystäviisi voit myös pitää yhteyttä ilman miestäsi.

Teillä taitaa olla kommunikointiongelman lisäksi myös sellainen ongelma, että teillä on erilaiset käsitykset vapaa-ajanvietostanne. Minun mielestäni olisi hyvä, että joustaisitte puolin ja toisin. Jos mies suostuu sinun mieliksesi lähtemään tanssimaan, niin miksi ihmeessä sinä et lähde hänen mielikseen kävelylle tai hiihtämään, kuten kerroit? Kuvitteletko, että suhteenne on hyvä vain siinä tapauksessa, että miehesi tottelee sinua kaikessa ilman, että hän saa olla eri mieltä kuin sinä?

Et sinä ole tahdoton nössykkä, joka ei voi oppia mitään uutta. SInulle varmasti tekisi hyvää katsoa ENNAKKOLUULOTTOMASTI asioihin. Nyt torjut miehen tarjoaman avun, sillä jos olet valittanut, ettet pääse 4 seinän sisältä minnekään, niin miehesihän on tosiaan yrittänyt sinua viedä ulos.

Jos kerta kaikkiaan haluat tanssimaan, voit mennä sinne yksinkin. Yhteisen elämänne kannalta olisi kuitenkin mukavaa, että teillä olisi myös jotakin yhteisiä juttuja.

 

Kuka prrrrkle näitä ikivanhoja juttuja jaksaa kaivaa? Katsokaa viestien päiväyksiä. Tämänkin keskustelun 'parasta ennen'-päiväys ja 'viimeinen käyttöpäivä' ovat olleet ja menneet!

 

taas sina erehduit on meilla uhteisiä juttuja joita sinulle en kerro toivon vaan etta annat nyt juhan jo olla. sinulle ei meidan asiat kuulu millaan tavoin. juhan kanssa et naimisiin elokuussa kuitenkaan paase muista se koska juha minulle koskus lupsasi rtta me emme eroa ja. nain se jutta vaan se asia nyt menee muista se