Toggle sidebar

Riittääkö lapsille normaali arki?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mitä vois tehä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

mitä vois tehä

Vieras
Tätä on tullu mietittyä, ku toiset kertoo askartelevansa, leikkivänsä ja tekevänsä kaikenlaista lasten kans. Mielikuvitus itellä hukassa, ja kun tää arki vaan menee vauhdilla eteenpäin. Lapset leikkii ulkona kavereiden kans ja sisällä on leikit tai tappelevat, mutta kärsiikö heidän luovuus ku mä en varta vasten osaa mitään hienoa keksiä??
 
Mun mielestä siihen ihan normaaliin arkeen nimenomaan kuuluu se askartelu jne. Kyllä ne lapset siinä sivussakin kasvaa mutta mun mielestä pitäisi pystyä olemaan nimenomaan lapsille läsnä ja antamaan heille aikaa eikä "aina" olla tyrkkäämässä heitä ulos tai omaan huoneeseen.
 
Älä sinä turhia huoli. Lapsen luovuutta kasvattaa ihan ne ulkoleikitkin kavereiden kanssa. sorminäppäryyttä harjoitellaan kyllä tarhassa ja koulussa. Kyllä ne taidot hioutuu vähemmälläkin.
 
Eikö askartelu ole osa arkea? En minä ainakaan ole sitä miksikään erikoiseksi toiminnaksi mieltänyt koskaan. Ensi alkuun pieni tarvitsi ohjausta siinä mukana, mutta toisaalta, eipä ne pienet jaksa keskittyä kovin kauaa, joten ajallisesti päivässä moiseen ei kauaa mennyt. Nyt askartelevat jo omillaan, katsovat lehdistä ideoita ja muuta.

Leipominenkin on käsityötä, askartelua taikinalla. Otin lapset pienenäkin mukaan kaikkeen tekemiseen, pölyjen pyyhkimistä jo pienikin voi harjoitella, jos istua osaa ja rätti pysyy kädessä. Eihän se hommaa nopeuta, eikä lapsi varsinaisesti siivoa, mutta OSALLISTUU.

Tärkeintä minusta on vastata lasten kysymyksiin, silloin kun ne esitetään ja lapsen herkistymiskautena antaa hänelle se oppi, mitä hän kaipaa. Eli jos 5v lapsi on innostunut kirjaimista, hänelle opetetaan ne, eikä jätetä tuonnemmaksi.
 
No kun tarkemmin aattelee, kyllä tuossa päivän aikana ihan puheissa tulee opetettua kaikenlaista, mutta mitään käsillä tehtävää en osaa opettaa, enkä oo kovin fiksu vaikka luontoasioita kertomaan,tuntuu että iteltä yleissivistyksessä aukkoja..
 
Minäkin mietin tätä, kun kaveri kertoi että ovat menossa Espanjaan kesälomalla. Meidän lapsen kesän kohokohta oli viime vuonna junamatka mummolaan ja tavallisessa arjessa suurta juhlaa on esim. eväsretki linja-autoasemalle linja-autoja katselemaan :)

Meillä on niin erilaisia käsityksiä siitä, mitä lapset tarvitsevat, mitä kuuluu saada ja osata. Ja lapsetkin ehkä osaavat aina vain vaatia enemmän. Onhan ne elämykset kivoja.

Meillä molemmat vanhemmat leikkivät paljon lapsen kanssa. Mutta vaikka itse olen käsityöihminen ja tykkään näperrellä ja piirrellä ja askarrella, niin kovin harvoin noita taitoja lapsen kanssa yhdessä harjoitetaan. Jos lapsi on hoidossa, niin siellä kyllä tulee pakolliset askarruskiintiöt täyteen :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
No kun tarkemmin aattelee, kyllä tuossa päivän aikana ihan puheissa tulee opetettua kaikenlaista, mutta mitään käsillä tehtävää en osaa opettaa, enkä oo kovin fiksu vaikka luontoasioita kertomaan,tuntuu että iteltä yleissivistyksessä aukkoja..
Click to expand...

No ei muuta kun joku kasvikirja kirjastosta lainaksi ja metsään samoilemaan :)
 
Kertoahan aina voi mitä vaan täällä.Tämän palstan äidit on juuri niitä jotka kaikki ulkoilevat,leipovat ja askartelevat sekä antavat lapsilleen jatkuvasti virikkeitä ja ovat aina läsnä sataprosenttisesti.
Lapset osaavat kyllä ihan itsekin keksiä kaikenlaista puuhaa,ei kaikki osaa eikä edes halua askarrella.Sitä varten on sitten kerhoja.
 
Meillä nuo askartelut,leipomiset ym. on ihan normaali arkea.
Ja kerhossa puuhailevat kaikkea kanssa.
Mut eihän läheskään kaikki lapset(tai aikuiset) ole edes tuollaisista näpertelyistä kiinnostuneita ja ihan normaaleja ja luovia heistäkin on kuitenkin isompana tullu.
 
no jos vaikka itse innostuisit luonto- /askartelu tms. asioista? Hae kirjastosta jotain kirjoja ja vähilläkin askertelutarpeilla syntyy jännää, vaikka muropaketeista, foliosta ja napeista, narusta,vessapaperirullista iso robotti. On varmasti lapsista hauskaa tehdä jotain käsillään, eikä se vaadi niin luovuutta. Ja nyt on kevät kynnyksellä, voihan sitä jonkun kasvikirjan avulla pari kukkaa yrittää tunnistaa tai jotain lintuja. Siis ajatuksella, että itsekin saatat innostua, eihän mikään pakko ole. JA leipominen on meillä aina kova juttu!
 
Arjen saa tuntumaan monipuoliselta, kun tehdään yhdessä. Lapsi tuo monesti aivan toisen näkökulman asioihin. Meillä tehdään ruokaa yhdessä, leivotaan, lapsi hakee pihalta salaattiaineksia, kattaa pöydän "mielensä mukaan", istutetaan siemeniä jne.

Käymme yhdessä kävelyllä, ja tutkimme talvisin puiden runkoja, eläinten jälkiä ym. kesäisin sitten kasveja, lintuja, syksyllä sieniä jne. Jos jotain en tiedä niin katsomme sen yhdessä netistä tai sitten kirjoista.

Luemme paljon yhdessä. Jumppailemme, pelaamme pelejä. Ulkona saatamme tehdä käpylehmiä, harjoitella viheltämään heinällä tmv. Sisällä voin hyvin rakentaa lapsen kanssa vaikka vessapaperirullista liukumäen pikkuötököille.

Lapset myös pitävät piirtämisestä ja muovailemisesta.

Pienistä arkisista asioista kasvaa suuri virta :)
 
helppis selventää, että mikään pakkohan ei ole juuri tehdä mitään. Kyllä lapsetkin itse keksivät, mutta ajatuksena vain, että joku ideakirja vaikka kirjastosta voi sekin olla vaihtelua ja tuoda lapsillekin innostusta ja uutta tekemistä. MIkään pakko ei ole!
 
Viimeistään viisivuotiaana neuvolassa katsovat lapsen kykyä leikata saksilla jne. Miksei näitä voisi kotona harjoitella? Ei sen askartelun tartte mitään origamia olla, kai jokainen osaa pahville piirtää helppoja hahmoja ja antaa lapsen leikata niitä sekä värittää. Tai leikatkoot vaikka vanhaa puhelinluetteloa lumisateeksi tms.

En minäkään tiennyt kaikkia sieniä tai Suomen lintulajeja saati dinosauruslajeja, ovat tulleet tutuiksi, kun on haettu matskua kirjastosta. Lapselle ei kannata valehdella, mutta siihen "en tiedä" -vastaukseen voi lisätä "mutta otetaan yhdessä selvää". Kirjastokäynnit ovat arkea ja lapset kannattaa varhain opettaa rakastamaan kirjoja ja tietoa ylipäänsä.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa