Hae Anna.fi-sivustolta

Riittääkö kiltti mies?

Viestiketju osiossa 'Ihmissuhteet' , käynnistäjänä vierailija, 12.01.2018.

  1. vierailija Vierailija

    Olen ollut kolmisen vuotta parisuhteessa nykyisen mieheni kanssa ja jotain puuttuu.
    Huomaan että toisen läsnäolo useimmiten lähinnä ärsyttää ja rakkaus puuttuu.
    Mies on kiltti ja fiksu ja hänen kanssaan olisi varmasti turvallista viettää loppuelämä mutta kun sydän huutaa ihastumisen ja hullaantumisen tunnetta!

    Muutin toiselle puolelle suomea pois kaikesta tutusta ja turvallisesta tämän miehen vuoksi ja nyt minua pelottaa.
    Mitä jos en enää kelpaa? Mitä jos jään kokonaan yksin? Olen vasta reilu parikymppinen mutta tämä tuntuu valtavalta esteeltä elämässäni.

    Yksi isoista mieltäni kaivertavista asioista on mieheni perhe. Minut on otettu perheenjäseneksi ja rakastan niitä ihmisiä, mutta riittääkö se perusteluksi kylmän suhteen jatkamiseksi?

    Päässäni pyörii kysymyksiä ja vaihtoehtoja mutta en pääse elämässä eteenpäin. Kaipaisin vertaistukea ja kokemuksia tällaisen suhteen lopettamisesta
     
  2. vierailija Vierailija

    Pelkkä kiltteys ei riitä avioliiton perustaksi.
    Eipä riitä pelkkä hullaantuminenkaan....:)
    Miksi pelkäät yksinelämistä? Välillä on hyvä olla yksin ja
    selvittää tunteitaan ja elämänsä tavoitteita.
     
  3. ===(O)=== Vierailija

    Se on ihan tunne-elämän kypsyydestä kiinni mitä parisuhteeltaan haluaa. Epäkypsä odottaa, että partneri täyttää kaikki tyhjät aukot elämässä, että toinen on itsen puolikas, että ei voi elää ilman toista, että parisuhteen ja partnerin tulee olla lähes täydellisiä ja vastata kaikkia odotuksia ja toiveita, intohimoa tulee olla ja sen pitää jatkua elämän läpi jne.

    Kypsille taas riittää se, että osaa ja saa olla oma itsensä ja että toinenkin on sitä. Että viihtyy yhdessä ja että arki sujuu yhdessä. Että on myös oma elämä, omat ystävät ja harrastukset eikä kaikkea jaeta. Että osaa olla yksinkin, mutta toisen kanssa on vielä antavampaa olla.
     
  4. minulle sopii Vierailija

    Olin aviossa parikymmentä vuotta miehen kanssa, johon en voinut luottaa alkua pitempään. Kun kuherruskuukausi (n. 2 kk) oli kulunut, mietin jo tosissani, miten päästä kiipelistä. Tokihan olin tuolloin vielä korviani myöten rakastunut puolisooni, mutta elämä oli jatkuvaa jännitystä siitä, malttaako hän tänäänkään viettää aikaa kanssani vai onko HÄNEN mielessään muuta mielenkiintoisempaa. Niitä muita olivat kaverit, lähes jokailtaiset pelit ja jatkoksi kaljoittelu, jano kun tuli. En kelvannut mukaan edes iltakävelyille työkaverin kanssa tai kyläreissuille, sillä ne olivat hänen tuttujaan ja kavereitaan. Toki tunsin heidät, sillä seurusteluaikana minä olin vielä mukana. "Ei siellä akkoja tarvita", hän sanoi. - Niin että jännittävää oli koko suhteen ajan! Lapset hän ehti sentään tekemään alulle.

    Eron jälkeen pysyttelin hyvin tarkasti itsekseni, jotta en vahingossakaan ihastua rämähtäisi samantapaiseen tyyppiin uudelleen. Hissukseen siitä sitten kävin seuraelämässäkin ja muutaman vuoden kuluttua tapasin nykyisen mieheni. Olin hyvin kriittinen ja epäluuloinen miesten suhteen. Tarkkailin, testasin ja kuulostelin.
    Niin vain löysin tämän nyxäni eikä ole tarvinnut katua. Hänelle kotielämän ja puolison kanssa yhteiset asiat ovat aina olleet etusijalla. Hänestä joku voisi sanoa, että hän on liian kiltti ja vaatimaton, elämä olisi tylsää... Voin vakuuttaa, että niin ei ole. Elämämme on paljon monipuolisempaa ja värikkäämpää, kuin ekassa liitossa, sillä me teemme kaikkea yhdessä arjessa ja juhlassa, reissaamme ja harrastamme. Joku voi päältäpäin katsoen sanoa, että olemme sellainen harmaa pari, mutta eiväthän he tiedäkään, miten monia asioita meillä on elämässämme, keskinäisestä huulenheitosta puhumattakaan. Ja aina voimme luottaa, että olemme toisillemme tärkeysjärjestyksissä ensimmäinen.
     
  5. akkeliini Vierailija

    Voisiko olla, että nuorena kaipaa sitä rosokkaampaa miestä, vanhempana ymmärtää seesteisyyden merkityksen. En itsekkään nuorena olisi kilttiä miestä halunnut, nyt on sellainen ja häntä arvostan. Ei tule draamaa eikä tappelua mistään saa olla sellainen ihminen kuin on. Emmekä ole mikään paita ja peppu, kummallakin omat harrastukset ja ystävät ja hyvä niin. Elämäni paras miessuhde, toivotaan että kestää.
     
  6. vierailija Vierailija

    Olet samanlaisessa tilanteessa kuin itse kolmisen vuotta sitten. Tapasin exäni netin kautta. Mies oli kunnollinen ja kiltti eikä mikään tyhjäpää...Ongelma oli se että hän yritti miellyttää minua kaikin tavoin. Samanlainen tunne kuin sinulla että pelkkä läsnäolokin alkoi ärsyttämään. Yritin vuodenpäivät mutta lopulta totesin ettei homma tule onnistumaan koska se kuuluisa kipinä puuttui. Lopetin suhteen ja taaakka putosi harteilta. Olet vielä nuori ja ehdit löytää itsellesi kumppanin jonka kanssa voit rakentaa elämääsi. Ei kannata tyytyä epätyydyttävään suhteeseen koska siten suljet pois ne paremmat vaihtoehdot. Kaikkea hyvää!
     
  7. vierailija Vierailija

     
  8. vierailija Vierailija

    Jos olisin sinun ikäisesi ja omaisin kuvailemasi tunteet, lähtisin suhteesta. Olen käynyt itse läpi samalaisen tunneskaalan. Jäin suhteeseen ja toisinaan olen sitä kovastikin katunut. Elämä on ollut omalla tavallaan ok, mutta ellei sitä kipinää ja intohimoa ole ensimmäisten vuosien jälkeen, ei se sinne enää myöhemminkään syty. On harvinaista löytää kumppani, jonka kanssa intohimo toisiinsa sekä yhteisiin tekemisiin säilyy vuosikymmenien ajan, mutta uskon yhä sen olevan mahdollista. Joten lähde ihmeessä etsimään sitä oikea puoliskoasi vielä kun voit. Sellaisia ok tyyppejä on sinulle varmasti tarjolla uusia jatkossakin, mutta elämä on niin pirun lyhyt, että kannattaa mennä kohti umelmiaan niin kauan kuin kaikki portit ovat vielä auki. Onnea, rakkautta ja intohimoa elämääsi!
     
  9. vierailija Vierailija

     
  10. vierailija Vierailija

    Minulla oli myös kiltti, tunteensa näyttävä mies. Olimme yhdessä 10 vuotta ja sinä aikana todellakin tuli selväksi, että olen hänelle nro 1. Niin hyvässä kuin pahassa: mies palvoi minua, asiat tehtiin aina niin kuin minä halusin. Onhan se kivaa jonkin aikaa, joo, mutta itseäni alkoi ahdistaa ja hyppäsin intohimon vietäväksi ja jätin tämän kiltin miehen. Nyt olen ollut uuden miehen kanssa 10 vuotta ja pakko myöntää, että välillä kaipaan sitä kilttiä ja turvallista, luotettavaa (samalla myös tylsää?!) suhdetta, jossa jokainen nimipäiväkin oli suurta juhlaa. Sinulle antaisin vinkiksi, että anna palaa ja elä intohimosi, olet vielä niin nuori, että ehdit löytää sen turvallisuuden tunteen myöhemmin!
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti