Rinnat imetyksen jälkeen-masentaa

["hmm"]

Tottakai tiesin että kroppa muuttuu raskauden ja imetyksen myötä, mutta miksi oi miksi mun tisseistä piti tulla näin kamalat!
arpia tuli jonkin verran, eikä ne haittaa mua yhtään, mut nää tissit,voi itku: eli maidon nousun myötä kasvoivat aa-kupista e-kuppiin, arvaahan sen mitä jäljelle jää kun imetys loppuu: venähtäneet, arpiset tyhjät läpsyttimet. Toinen on vieläpä ainakin yhtä kokoa isompi kuin toinen.
Tää ahdistaa hirveästi, miehelleni en tissejäni enää suostu näyttämään,kun en niitä itsekään pysty katsomaan.
Ja mua ei yhtään lohduta että nää rinnat miehelle edelleen kelpaa, kun ne ei kelpaa Mulle, silikonit taitaa olla ainoa vaihtoehto olla taas sinut itseni kanssa.
Onko muita,jolle tekee tiukkaa hyväksyä muutokset kropassa, ja mitä olette asialle tehneet?

 

["miikkulainen"]

Koska lopetit imetyksen? Älä murehdi, mulla palautu rinnat lopullisesti muotoihinsa noin. 6-8kk imetyksen jälkeen. Itseasiassa ekan lapsen jälkeen meni vieläkin kauemmin. Kolmannen lapsen jälkeen meni "vaan" 6kk Ei ne tietenkään siltä näytä kun ennen, mutta kyllä ne arpiset läpsyttimet hiukan muotoa itteensä saa, kunhan saavat palautua. Ja usein se rintojen epäsuhtakin tasoittuu. Niin mullekin kävi.
Kyllä niistä oppii tykkäämään, älä murehdi

Näytä vaan rohkeasti miehelles. Usein tilanne on meistä naisista paljon pahempi...

 

["miikkulainen"]

Huomasin viestistäsi vasta nyt, että vaikka miehelles kelpaisi, niin sulle ei.
Mä olen rehellisesti sitä mieltä, että jos oikeesti itsetunto kärsii todella pahasti, niin silloin ei auta jos joku sanoo, että hyvät ne on. Ne tarvii itsestä tuntua täydellisiltä. Jos päätät silikonit ottaa, niin anna ensin niitten rintojen palautua sen vuoden verran. Näet sitten miltä näyttää Ja jos ei näytä, niin sitten tiedät mitä tehdä.

 

[arpi rinta]

Mulla meni noin kuukausi asian hyväksymiseen imetyksen lopetettua,tajusin kuinka pieni asia se loppujen lopuksi onkaan. Hetken teki kovinkin kipeää. Itselläni myös a-kuppi ennen raskautta, pahimmillaan maidon nousun aikaan rinnat oli ehkä c-kuppikoko. Mietin mitkä arvot itselleni tärkeimpiä... rinnat ei tosiaankaan ollu lähelläkään kärjessä siinä vaiheessa.

 

["hmm"]

niin miehelle kelpais, mutta ite en pysty tätä hyväksymään. ja kun tää epäsuhta näkyy paitojenkin läpi, eli ei edes rintsikoilla tasaannu,nyt sitte kävelen säkeissä imetys on loppunut kyllä vasta kk sitten, eli toivotaan että se vielä sitten tästä tasoittuu.

 

[voe tokkiisa]

[QUOTE="miikkulainen";25569721]Huomasin viestistäsi vasta nyt, että vaikka miehelles kelpaisi, niin sulle ei.
Mä olen rehellisesti sitä mieltä, että jos oikeesti itsetunto kärsii todella pahasti, niin silloin ei auta jos joku sanoo, että hyvät ne on. Ne tarvii itsestä tuntua täydellisiltä. Jos päätät silikonit ottaa, niin anna ensin niitten rintojen palautua sen vuoden verran. Näet sitten miltä näyttää Ja jos ei näytä, niin sitten tiedät mitä tehdä. [/QUOTE]

Miten mikään ihmisessä vois tuntua täydelliseltä? Ja miksi pitäisi? Eikös tuossa ajatuksessa nyt ole joku aika selkeä vika?

 

[ANNA123]

Näin siinä taitaa vaan käydä. Mulla oli omasta mielestäni enne lapsia ihan kivat pienet b-kupin
rinnat. Kahden lapsen imetyksen jälkeen jäljellä on arpiset pienet tyhjät nahkakukkarot, joilla ei täytä edes a-kuppia Tuskailin asian kanssa vuosia. Sitten äitini sai jostain ylimääräistä rahaa ja ehdotti,
että ostaa mulle ne tissit. Siis silikonit, joita olin haaveillut. Tästä tulikin mulle ajatus, että
mitä helvettiä. Ehkä mä en haluakaan tissejä. Siitä on kasvanu jotenkin osa mun identiteettiä.
Että olen tissitön. Hassultahan tämä kuulostaa, mutta sen jälkeen en enää asiaa ole tuskaillut.
Se on tietysti ihanaa, että ne kelpaavat miehellesi edelleen, mutta olen myös sitä mieltä, että on tärkeää, että ne kelpaavat sinulle, eivätkä roiku leuan alla vaan tuodakseen mielipahaa. Eli anna ajan kulua ja jos ei ala mieli asian suhteen kohenemaan, niin tottakai, kumitissit kehiin.

 

["xXx"]

Mulla meni noin kuukausi asian hyväksymiseen imetyksen lopetettua,tajusin kuinka pieni asia se loppujen lopuksi onkaan. Hetken teki kovinkin kipeää. Itselläni myös a-kuppi ennen raskautta, pahimmillaan maidon nousun aikaan rinnat oli ehkä c-kuppikoko. Mietin mitkä arvot itselleni tärkeimpiä... rinnat ei tosiaankaan ollu lähelläkään kärjessä siinä vaiheessa.

Että pahimmillaan oikein C. Wau.

En usko että tollainen kuppikoon heittely tekee yhtä isoa tuhoa kuin se että menee b-kupista h/i-kuppiin, vai mitä olet mieltä? Itselläni oli näin, ja jonkun kivan rullaverhon systeeminhän noihin lärpäkkeisiin voisi kehittää, että ne saa edes pysymään rintaliiveissään. Koko on sopiva mutta varmaan loppuelämä pidettävä urheilurintsikoita että pysyy nahkapussit menossa mukana.

Mua ihan oikeasti suututtaa nämä "lapsi on tärkein, viis tisseistä"- kommentit. Se että on äiti ja rakastaa lastaan yli kaiken, ei tietääkseni sulje sitä tosiseikkaa pois että haluaa edelleen näyttää suhteellisen siedettävälle. Varmasti jokainen äiti valintatilanteessa valitsee sen lapsen kuin ne tissit, mutta eikö voisi saada kumpaakin??

Aloittajalle sympat, täällä painitaan samojen asioiden kera. Meille tulossa jossain vaiheessa vielä toinen lapsi, joten vielä ei tisseille voi mitään tehdä. Meilläkään miestä ei haittaa, rakastaa niitä kosketella ym, mutta MULLE ne on paha juttu. Pelkät nahkakuoret, arpiset sellaiset ja imetyksestä nyt yli vuosi aikaa, että eipä taida paljoa rasvakudos palautua enää. Ei tissileikkauksessa ole mitään pahaa, itse ole suunnittelut jonkinäköistä kohotusta ja mahdollisesti koon pienennystä, nyt on D ja tosiaan pelkkää nahkaa sellaista. Mutta katsellaan nyt, kun on lapset "tehty"

 

["viola"]

[QUOTE="xXx";25569931]Että pahimmillaan oikein C. Wau.

En usko että tollainen kuppikoon heittely tekee yhtä isoa tuhoa kuin se että menee b-kupista h/i-kuppiin, vai mitä olet mieltä? Itselläni oli näin, ja jonkun kivan rullaverhon systeeminhän noihin lärpäkkeisiin voisi kehittää, että ne saa edes pysymään rintaliiveissään. Koko on sopiva mutta varmaan loppuelämä pidettävä urheilurintsikoita että pysyy nahkapussit menossa mukana.

Mua ihan oikeasti suututtaa nämä "lapsi on tärkein, viis tisseistä"- kommentit. Se että on äiti ja rakastaa lastaan yli kaiken, ei tietääkseni sulje sitä tosiseikkaa pois että haluaa edelleen näyttää suhteellisen siedettävälle. Varmasti jokainen äiti valintatilanteessa valitsee sen lapsen kuin ne tissit, mutta eikö voisi saada kumpaakin??

Aloittajalle sympat, täällä painitaan samojen asioiden kera. Meille tulossa jossain vaiheessa vielä toinen lapsi, joten vielä ei tisseille voi mitään tehdä. Meilläkään miestä ei haittaa, rakastaa niitä kosketella ym, mutta MULLE ne on paha juttu. Pelkät nahkakuoret, arpiset sellaiset ja imetyksestä nyt yli vuosi aikaa, että eipä taida paljoa rasvakudos palautua enää. Ei tissileikkauksessa ole mitään pahaa, itse ole suunnittelut jonkinäköistä kohotusta ja mahdollisesti koon pienennystä, nyt on D ja tosiaan pelkkää nahkaa sellaista. Mutta katsellaan nyt, kun on lapset "tehty" [/QUOTE]

Oon ihan samaa mieltä sun kanssa. Entäs sitten kun lapsi on iso ja sulla on edelleen ne nahkapussit, vieläkö riittää että rakastat lasta? Mulle ei ainakaan, koska haluan olla myös nainen enkä "pelkkä" äiti roikkutisseineen ja mahoineen.

 

[Kansallispuvun taskut]

Mulla kasvoi rinnat maidon noustessa C-kupista H-kuppiin ja 3 vuotta sen jälkeen rinnat olivat vain nahkaläpyskät. Itseä ahdisti ja masensi, en halunnut ottaa rintsikoita pois miehen nähden. Nyt toisen lapsen jälkeen sama homma, vielä on maitoa kun imetän mutta nyt jo rinnat on aivan kamalat
Kyllähän ne sitten vuosien vuosien päästä muuttuu kun hormonitoiminta muuttuu mutta ei tuota venytettyä nahkaa saa palautettua. xXx:lle haluan sanoa että kunnon liiviliikkeistä saa kyllä todella apua näihinkin nahkarukkasiin eli kannattaa panostaa kunnon liiveihin jotka on ostettu asiantuntevasta liikkeestä, suosittelen lämpimästi! kalliita ovat mutta kuitenkin päivittäin päällä ja parantaa koko olemusta kun ryhti ja mieli on parempi!

 

[kauniit rinnat]

Olen itse imettänyt kolme lasta, joista kahta imetin lähes 2 vuotiaaksi asti. Imetys ei sinänsä pilannut rintoja, ne olivat hiukan elähtäneet, sen kanssa olisin voinut elääkin ja hyväksyä ne rinnat. Mutta laihdittaminen vei rinnat... En ole ikinä nähnyt mitään niin kuvottavaa itsessäni kuin ne rinnatlahduttamisen jälkeen. Niitä ei enää ollut. Nännit roikkuivat aivan kamalasti alaspäin. Arvostan kaikkea kaunista, enkä kelvannut enää itselleni. Tein sitten niin, että menin plast.kir. vastaanotolle, siitä meni 2 vkoa, kun olin leikkauksessa. ENKÄ OLE KATUNUT!! RInnoista tuli todella kauniit, ei mitään tyrkkyjä törkeitä tukiaisia vaan kauniit, terhakat, luonnolliset ja ennen kaikkea , nyt kelpaan itselleni. Sehän tässä on tärkeintä, mitä itse ajattelee, ja mikä itselle on tärkeintä.