Rintamaitosi ei lopu kesken! Et ainakaan voi päätellä sitä näistä:

[Aloittaja]

Näistä merkeistä ei voi päätellä, että maidontulo on loppunut:

- Rinnat tuntuvat "tyhjiltä", vaikka aiemmin olivat ihan pinkeät. (Maidontulo vain on tasaantunut alun jälkeen, ja pinkeys oli suureksi osaksi myös kudoksen turvotusta.)
- Et saa itse lypsämällä tai pumppaamalla irti paljoakaan, ehkä et yhtään. (Vauvan ja koneen imutekniikka on ihan eri luokkaa, vauva on tämän homman mestari, jota ei ole helppo haastaa. Jotkut voivat imettää kuukausitolkulla saamatta itse irti pisaraakaan.)
- Vauva on yhtäkkiä koko ajan rinnalla, rauhaton ja syöminen näyttää työläältä. (Normaali imetyksen vaihe, ns. tiheän imun kausi, joka tulee useimmiten noin 6 vk, 3 kk ja 5-6 kk iässä. Vauva tällä tavoin saa rinnat tuottamaan lisää maitoa, koska on kasvanut ja tarvitsee enemmän kuin ennen. Vauva saattaa myös pari ensimmäistä viikkoaan olla "koko ajan" rinnalla, mutta älä kuvittele, että jatko on aina samanlaista.)
- Vauva on muuten vain rauhaton rinnalla, etenkin vähän vanhempana.
- Vauva näyttää mieluummin syövän pullosta, ja korviketta saatuaan nukkuu ehkä pidempään. (Pullostahan tulee usein helpommin maitoa, mutta ei se tarkoita, että lapsi rintamaidollakaan olisi nälässä.)

Suunnilleen ainoa, mistä voi oikeasti tietää maidon vähyyden, on vauvan painon lasku tai liian hidas nousu. Jos olet huolissasi, saat käydä neuvolassa punnitsemassa vauvaa milloin tahdot, muulloinkin kuin kerran kuussa varsinaisena neuvola-aikana.

Ja uskokaa vain, että imetyksen totaalinen mahdottomuus on hyvin harvinaista, samoin maidontulon yhtäkkinen loppuminen, kun se on jo kerran lähtenyt käyntiin.

Täällä paljon rohkaisevaa ja hyvää tietoa:
www.imetystukilista.net

Vielä, en sitten tarkoita, että kaikkien täytyy imettää. Kirjoitin tämän niille, jotka haluavat imettää, ja ovat epätoivoissaan, kun luulevat maidon yhtäkkiä loppuneen. (Valitettavan yleistä nykyään.)

 

[Tai sitten loppuu]

Itse olin tosi huonossa kunnossa monta viikkoa synnytyksen jälkeen ja maitoa EI TODELLAKAAN tullut missään vaiheessa tarpeeksi. Ensimmäiset 4 kuukautta imetin lähes koko vauvan valveillaoloajan, tuntitolkulla siis ja silti korviketta oli pakko antaa. Kun sitten päätin, että nyt alan lyhentämään imetyssessioita ja annan suosiolla lisää korviketta, niin maidontulo loppui lähes seinään.
Imetystukilistan sivuilla on paljon hyviä neuvoja, mutta aina nekään eivät tepsi!
Lastenlääkäri kauhisteli, että nykyään näkee neuvolassa suorastaan nälkiintyneitä lapsia siksi, että äidit eivät uskalla antaa korviketta kun heille on vakuuteltu, että maitoa kyllä tulee tarpeeksi kun vaan imettää.

 

[kyä näi o]

Yhdyn täysin Tai sitten loppuu -nimimerkkiin. Se voi hyvinkin loppua, jos sitä ylipäätään ikinä kunnolla edes nouseekaan. Omalla kohdalla myös imetin hampaat irvessä 3 kuukautta. Vauva kitisi jatkuvasti ja oli pahantuulinen. Oli tississä kiinni aina. Tällä logiikallahan vauvan painon olisi pitänyt nousta hurjasti. Eipä noussut. Lopulta kun annoin periksi ja aloin antaa korviketta. Kitinät loppuivat kuin seinään ja paino alkoi nousta saman tien. Yöunet paranivat myös kertaheitolla.

Tämä ei ole mikään imetysvastainen kirjoitus. Mutta käyttäkää ihmiset oikeasti omaa tervettä järkeä ja vaistoa. Vaikka imetysfanaatikot ja imetystukilistojen sivut sanoisivat mitä, imettäminen ei oikeasti aina takaa sille vauvalle tarpeeksi ruokaa. Oma kokemus, ja ennenkaikkea oman ystäväpiirin kokemus tästä osoittaa, että täysimetys 6 kuukautta ei kerta kaikkiaan ole aina mahdollista. Itse asiassa se ei ole mahdollista lähellekään niin isossa määrin kuin annetaan ymmärtää.

Itse toki olisin täysimettänyt 6 kuukautta jos se olisi ollut mahdollista. Mutta nyt näin jälkeen päin oikein kauhistuttaa ja hävettää kun olen antanut olla lapseni nälässä ihan vain sen takia, että olin aivopesty tähän täysimetykseen. Ja sitä terkkari myös neuvolassa hyvin höysti... Täysimetys on hyvä juttu mutta ei läheskään aina onnistu.

 

[Toisaalta...]

Seuraavista taas VOI päätellä että maitoa ei tule riittävästi:
- syöttöpunnitus ennen ja jälkeen syötön osoittaa, että maitoa on tullut vähänlaisesti. Pienenkin vauvan kuuluisi syödä lähes LITRA maitoa vuorokaudessa.
- vauva juo pullosta vielä syöttämisen jälkeen. Kylläinen vauva ei pulloa huoli.
- Vauva itkee nälkäitkua (joka voi kuulostaa kipuitkulta)
- maito ei koskaan nouse kunnolla. Joillakin ei vain nouse. Ei, vaikka kuinka söis ja jois. Ihminen ei tahdonvoimallaan voi itse säädellä oman kehonsa hormonieritystä. Sen sanoo terve järkikin. Vauvoja on kuollut kautta aikain NÄLKÄÄN vaikka kuinka heitä ois imetetty. Luonto ei ole täydellinen! Ja imetystukilista ei ole täydellinen. Sieltä on vasta poistettu esmes "100 syytä imettää" joka oli aivan naurettava lista, ja aiheutti pahan mielen niille _tuhansille_ naisille, joilla on vaikeuksia imetyksen kanssa.

Minäkään en ole imetysvastainen. Päin vastoin. Mutta kuulun siihen joukkoon, jolla maitoa tuli parhaimmillaan 10 ml kerralla, kun sitä olisi pitänyt tulla vähintään 80 kertaa enemmän, jotta vauva olisi elänyt sillä. Neuvolassa sanottiin tuo sama, mitä joku muukin jo totesi; he näkevät vauvoja, jotka kärsivät siitä, että äidit sinnikkäästi vain imettävät, vaikka vauva on jatkuvasti nälissään, ja kärsii siitä! Neuvola on heidän kanssaan voimaton, koska jokainen vihje antaa lisäruokaa otetaan heti imetysvastaisuutena. Imetys on lasta varten, ei äitiä varten, ja tärkeintä on, että lapsi saa riittävästi ruokaa.

 

[Ap.]

Anteeksi, en tahtonut väittää että se kaikilta onnistuisi ihan soitellen... Tarkoitin siis, että noista mainitsemistani merkeistä yksistään ei voi tehdä hätäisiä johtopäätöksiä. Vauvapalstoilla on noita surullisia äitejä, jotka ovat siirtyneet korvikkeeseen, koska "kun ei maitoa tullut kuin joku 20 ml kerrallaan"... Itse pumpattuna siis. Nimimerkki "Toisaalta..." sanoi, ettei häneltäkään tullut, mutta et kai vain ihan yksinomaan sen takia lopettanut imetystä?

Oma kokemus, ja ennenkaikkea oman ystäväpiirin kokemus tästä osoittaa, että täysimetys 6 kuukautta ei kerta kaikkiaan ole aina mahdollista. Itse asiassa se ei ole mahdollista lähellekään niin isossa määrin kuin annetaan ymmärtää.

Minusta taas ennemminkin annetaan sellaista kuvaa, että se 6kk täysimetys on tosi harvinaista ja mahdotonta. Paljon väläytellään sitä tilastoa, jonka mukaan vain 1% 6kk ikäisistä on täysimetyksellä. Ei vain mainita, että se ei aina johdu maidon riittämättömyydestä, vaan siitä, että vauvan on jo siihen ikään mennessä annettu maistella hedelmäsoseita. Silloinhan ei enää olla TÄYSimetyksellä.

 

[kyä näi o]

Oma kokemus, ja ennenkaikkea oman ystäväpiirin kokemus tästä osoittaa, että täysimetys 6 kuukautta ei kerta kaikkiaan ole aina mahdollista. Itse asiassa se ei ole mahdollista lähellekään niin isossa määrin kuin annetaan ymmärtää.

Minusta taas ennemminkin annetaan sellaista kuvaa, että se 6kk täysimetys on tosi harvinaista ja mahdotonta. Paljon väläytellään sitä tilastoa, jonka mukaan vain 1% 6kk ikäisistä on täysimetyksellä. Ei vain mainita, että se ei aina johdu maidon riittämättömyydestä, vaan siitä, että vauvan on jo siihen ikään mennessä annettu maistella hedelmäsoseita. Silloinhan ei enää olla TÄYSimetyksellä.

Minusta taas annetaan sellainen kuva, että vain sen vuoksi Suomessa niin ja niin vähän on 6 kuukauteen asti täysimetyksellä, että äidit eivät tahdo tai viitsi imettää. Että hyvin pieni on se joukko, joka ei pysty. Ja minun mielestäni asia on päinvastoin. Tahtoa varmaan monella olisi syöttää rintamaidolla vaikka koko korttelin kakarat. Homma vain ei toimi joko maidon vähyyden tai muiden ylitsepääsemättömien ongelmien vuoksi. Kun siihen imetyksen onnistumiseen vaikuttaa niin moni muukin asia kuin maidon riittävyys.

Ja muutenkin tuota 6 kuukauden täysimetystä vastaan voi sotia yksinkertaisesti sekin, että jokainen vauva on yksilö. Jotkut vauvat esim. ison kokonsa vuoksi oikeasti vaativat muutakin evästä aikasemmin kuin mitä suositukset sanoo.

 

[--neito--]

Itselläni oli suuri halu täysimettää lastani tuon 6kk, mutta ei ole onnistunut... Vauva on huutanut alusta asti naamapunaisena tissillä ja häntä on vaikea saada syömään. Eikä maitokaan ole noussut kunnolla. Silloin kun vauvan on saanut syömään tissiä pidempään, niin sen jälkeen vauva on edelleen kitissyt nälkäänsä, vaikka olisi viihtynyt tissillä tunnin puolitoista, niin vauva huusi nälkäänsä edelleenkin. Pullon jälkeen uuvahti nukkumaan. Kolmen viikon harjoittelun jälkeen olen saanut vauvan viihtymään tissillä useammin ja vähemmin huudoin, mutta nälkäiseksi vauva jää valitettavasti kuitenkin joka kerran jälkeen. Eikä minulla ole aikomustakaan jättää vauvaani nälkäiseksi.

Ei ole mukavaa, kun minut tuomitaan huonoksi vain sen takia, että imetys ei onnistu kunnolla. Olisin itsekin halunnut täysimettää, mutta se ei ole vain onnistunut johtuen vauvasta sekä huonosta maidon noususta. Olen näinä kolmena viikkona itkenyt monet itkut asian takia, ja sitten vielä joku kehtaa haukkua minut...

 

[Tai sitten loppuu]

AP, itse en ainakaan loukkaantunut kirjoituksestasi, mutta "kyä näi o":n lisäksi myös minä olen ollut jälkikäteen järkyttynyt siitä, että pidin vauvaa nälässä ja siksi halusin vähän varoitella muita imetysongelmien kanssa painivia. Syöttöpunnitukset olisivat erinomainen keino selvittää paljonko vauva maitoa saa, mutta ikävä kyllä se ei tavallisella vaakalla onnistu.

 

[neuvola]

jos tuoretta äitiä mietityttää vauvan maidon saanti niin varmasti neuvolassa voisi saada syöttöpunnituksen tehdä

 

[neuvola kaukana,]

Niin ja meillä on neuvolaan matkaa 45km! Ja kuinka monta kertaa vauva imee rintaa vuorokaudessa. Saattaa olla, että maito riittää osaksi päivää, mutta hiipuu. Pitäisikö sitten rampata neuvolassa montakin syöttökertaa?

 

[Toisaalta]

Ap: ymmärsin kyllä, että olet aivan vilpittömästi liikkeellä tukeaksesi ja rohkaistaksesi muita äitejä. Toivoisin kovasti, että olisin yksi niistä, jotka itsekin voisivat jakaa neuvoja imetyksestä, mutta kun en ole, niin mulle tämä on aika arka paikka. Toivottavasti en pahoittanut sun mieltä omalla kirjoituksellani.

Minä imetin ja imetin, varsinkin yöllä en muuta tehnytkään kuin valvoin vauvan kanssa saadakseni maitoa tulemaan. Yritin kaikki keinot, mutta maitoa ei vain tullut, ja lopulta sitten vauva sai raivarit joka kerta, kun ymmärsi että yritän saada hänet imemään. Tunsin itseni tosi huonoksi äidiksi, ja joka paikassa nousi tietenkin esille imettäminen, sehän aina kaikkia kiinnostaa (ja näyttää kiinnostavan nimenomaan siksi, ettei se ole läheskään kaikilla onnistunut). En osannut alussa nauttia äitiydestä ollenkaan, kun koin että en onnistu siinä ainoassa asiassa, mitä vauva multa ensisijaisesti tarvitsee.

Ps: laitoksella vauva huusi lisämaidonkin jälkeen. Mulle sanottiin, että taitaa tulla meille koliikkivauva ja merkit siitä näkyvät jo hyvin varhain. Sitten eräs vanhempi hoitaja tuli sanomaan, että oonko varmasti varmistanut, että lapsella ei ole nälkä. No, luulin tietenkin, että lapsi on kylläinen, kun on ollut rinnalla ikuisuuden ja saanut lisämaidot päälle. Vauvalle annettiin maitoa niin paljon kuin hän jaksoi juoda, ja sitä meni 3*20 ml tuosta vaan. Ois mennyt enemmänkin, mutta uni voitti väsyneen vauvan. Paljastui, ettei multa tullut yhtään maitoa. Vauva oli huutanut jo kolme päivää nälkäänsä, vaikka lisämaitoa oli saanutkin. Siihen loppui huuto, neljänteen ja viimeiseen sairaalassaolopäivään. Meillä ei kärsitty koliikista eikä muistakaan itkuista. Ilman tuota hoitajaa olisin tyhmyyksissäni huudattanut lastani nälissään (kauheaa siis ajatellakin) sillä, että olisin imettänyt ja antanut päälle suositusten mukaan pienen määrän lisämaitoa. Ja ajatellut, että koliikkilapsihan se meille sit tuli, lapset on itkuisia...

 

[Neidolle]

Neito; oletko saanut vertaistukea pettymykseesi imetyksen hankaluudesta? Korvikemutsit- sivustolta voit lukea toisten äitien mietteitä siitä, miltä tuntuu kun imetyksessä on ollut hankaluuksia, miten ympäristö on niihin reagoinut ym. Helpottaa oloa huomata, ettei ole ainut. Palstaa lukiessa kannattaa vain muistaa, että monet on vielä keskellä surutyötä oman imetyksensä kanssa tekstejä kirjoittaessaan.
Tässä linkki:
http://www.phpbbplanet.com/forum/index.php?mforum=korvikemutsit

Onnea sinulle vauvasta, kyllä se siitä. Olet paras äiti lapsellesi yhtä kaikki!

 

[mami5]

Neito, äitiyden paremmutta ei mitata sillä kykeneekö imettämään lastaan vai ei, äitiys on paljon muutakin... koin aikoinani alemmuuden ja epäonnistumisen tunnetta, kun en voinut imettää lapsiani kuin max 3kk lääkärin suosituksesta oman terveyteni vuoksi...
Vanhennuttuani ja kasvettuani äitinäkin, iltatähden kohdalla ei tuota surua tai epäonnistumisen tunnetta enään imettämisestä tullut ja niinpä luovuin siitä hänen kohdallaan 1.5kk jälkeen, silloin tiesin mitä kaikkea vanhemmuus on ja tuo imettäminen on minimaallinen osa sitä.
Omalla kohdallani ovat arvostelijat toitottaneet, kuinka lyhyt imettäminen tulee "kostautumaan" lapsillani allergioiden ym. sairauksien muodossa... eipä nuokaan kauhukuvat ole toteutuneet viisi tervettä lasta joista vanhin lähenee 19

 

[Arkaaihe]

Nythän täällä puhutaan ihan ohi aiheen. Ap listasi merkkejä, joiden perusteella vain ei pidä lopettaa imetystä,miksi kaikki vastaukset on avautumista etten minä vain pystynyt imettämään?

 

[tällastakin]

Oma kokemus: hyvin menee. Imettäminen on helppoa ja hauskaa. Lapsi on kasvanut hyvin, sopivasti ja ollut koko ajan terve. Tuttipulloa ei ole käytetty ollenkaan, ei edes omisteta. Alussa imetys vei valtavasti aikaa, nykyään n. 5 min 3 tunnin välein.

Haluan vain kertoa, että ei aina ole ollenkaan vaikeaa. Kun jotkut pelkäävätkin turhaan, se ei ainakaan auta. Ja minuakin peloteltiin, käskettiin antamaan korviketta ja vaikka mitä, mikä olisi voinut haitata imettämistä. Onneksi uskalsin luottaa äidinvaistooni, vaikka välillä oli todella vaikea tietää ensikertalaisena ja huoli vauvan hyvinvoinnista rasitti. Onneksi neuvolassa punnittiin, hyvin kasvoi juuri silloin, kun oli hankalinta peräti parhaiten. Jopa lääkärin kommentti oli, että ehkä vauva itkee nälkäänsä. Ja entäs sukulaisten, voi hurjaa. Vauva sai kunnolla ravintoa, se mikä harmitti, oli selvästi kova halu oppia uusia taitoja ja vaikeus nukahtaa. itkuisuutta kesti pari viikkkoa, sen jälkeen ja muutenkin vauva ei ole koskaan itkenyt juuri ollenkaan! Hampaatkin tulevat kivutta. Lisämaito ei kelvannut, vaikka tarjosin, vauva söi omaan tahtiinsa säännöllisesti ja voi hyvin. Nytkin iloinen, terve 11 kuukautinen ja imetän edelleen ja aion jatkaa.

 

[Asiaa!]

Ei nämä kommentit oikeastaan mene ollenkaan ohi aiheen. Otsikko väittää, että rintamaito ei lopu kesken, ja osa täällä on siitä omien kokemuksien mukaan eri mieltä. Ihan asiallista keskustelua.

 

[ihan asiaa myös minusta]

Mun mielestä kans ihan asiallista keskustelua, sillä ei tuota aloittajan listaa kannata lukea kuin piru raamattua. Sillä rintamaito voi hyvinkin loppua jos on loppuakseen. Minusta monet edellä ovat hyvin kuuluttaneet sen terveen järjen käytön perään. Jos tuntuu, että vauva ei kertakaikkiaan saa tarpeeksi ruokaa rinnasta vaikka tuollaisten listojen mukaan se mahdotonta muka olisikin, niin ei kun pulloa vaan. Mutta sitten toisilla tuo em. lista taas pätee. Kun ei ole sitä yhtä ainoaa totuutta näissäkään asioissa. Ja molemmat puolet on hyvä tuoda esiin.

 

[imettäjä-äiti]

Ei nämä kommentit oikeastaan mene ollenkaan ohi aiheen. Otsikko väittää, että rintamaito ei lopu kesken, ja osa täällä on siitä omien kokemuksien mukaan eri mieltä. Ihan asiallista keskustelua.

Sen verran kommentoin, että tässä mun mielestä puhutaan nyt kahdesta ihan eri asiasta.
Jos imetys ei ole alun perinkään lähtenyt kunnolla käyntiin, (eli maito ei ole noussut kunnolla, tai vauva ei ole oppinut kunnolla imuotetta eli ei saa tarpeeksi ruokaa ja on saanut korviketta lisänä) niin silloinhan ei voi sanoa että maidon tulo loppuu.
Jos taas imetys on lähtenyt hyvin käyntiin ja vauva on täysimetyksellä ollut, sanotaan nyt vaikka 3 kuukautta ja on kasvanut hyvin, niin SILLOIN maidon tulo ei voi noin vain loppua! Siis ilman mitään erityistä syytä, kuten äidin sairastuminen tms.

 

[ei ole yhtä ainoaa totuutta]

Imettäjä-äidille: mutta kun se ei ole niin yksinkertaista. Minulla riitti rintamaito siihen noin kolmen kuukauden ikään asti. Sen jälkeen vauva ei saanut rinnastani tarpeeksi ruokaa. Ei vaikka kuinka imi ja pitkiä aikoja. Kysyntä ja tarjonta ei siis kohdannut vaikka teki mitä. Ei ollut kyse omasta sairastumisesta eikä mitään muutakaan syytä sille keksitty. Ja tämän listanhan mukaan se ei muka olisi mahdollista. Tämä näkyi siis siinä, että paino ei enää noussut, vauva oli kärttyinen ja kitisevä ja olisi viihtynyt rinnalla vaikka 24/7. Ja paras merkki oli se, että kun sitten pulloa tarjosi, niin puolen tunnin rinnalla olon jälkeen meni 80ml lisämaitoa niin että heilahti. Maito siis nousi minullakin normaalisti. Mutta sitä ei tarpeeksi sitten myöhemmin riittänytkään.Että ei tämä minun mielestäni ole ollenkaan eri asia.

 

[Imettäjä minäkin]

Ed. kirjoittajalle kommentti: itse huomasin, että lapseni juuri 3kk iässä alkoi syömään tiuhempaan kuin ennen. Myöskin raivoamista ja riehumista on rinnalla, mutta meillä se ei johdu maidon tulon heikkenemisestä vaan kehityksestä. Eli kun vauva on oppinut kääntymään ja on erittäin kiinnostunut maailmasta niin hän ei jaksakaan samalla tavalla aina keskittyä syömiseen. Sen huomaa mielestäni siitä, että yöllä syö hyvin intensiivisesti, kun taas päivällä (varsinkin jos on hulinaa ympärillä) niin syönti voi olla vaikeaa. Olen monesti epäillyt eikö maitoni riitäkään, mutta vauva kasvaa kuitenkin hyvin. Ja myöskin olen joskus keskenkin imetyksen "tarkistanut" puristamalla rintojani ja kun huomaan, että maitoa tulee uskallan taas luottaa siihen.

Se että vauva ottaa pullosta vielä tissinkin jälkeen ei mielestäni aina tarkoita, että tisseistä ei tule enää mitään... Tai sitten minutkin on aivopesty, sillä uskon vakaasti ettei maitoni lopu niin kauan kuin imetän lapseni tahtisesti! Mutta työtä tämä vaati alussa, että vauva oppi oikean imuotteen. Yöt ja päivät ensimmäisinä viikkoina luin kirjoja ja selasin nettiä, piirsin paperille havainnoivia kuvia eri imetysasennosita yms. Ja n 1,5 kk ikäisenä koimme molemmat "ahaa-elämyksen" ja imetys alkoi sujumaan

 

[ei ole yhtä ainoaa totuutta]

Imettäjälle tiedoksi, vauvan painonnousu hidastui. Tai suorastaan loppui. Muutama painokontrollikäynti neuvolassa reilun kahden viikon aikana osoitti, että paino ei noussut yhtään. Maitoa ei tullut siis tarpeeksi. Kyllä minäkin nämä tiheän imun kaudet ja muut tiedän hyvin mutta siitä nyt ei vain ollut kyse. Lapsentahtisesti mentiin. Rintaa tarjottiin aina kun sitä haluttiin. Imuotteet ja muut tsekattiin neuvolassa. Mutta kun ei niin ei riitä. Sori vaan, mutta se oma maito ei aina riitä vaikka kuinka haluaisitte. Ihminen kun ei ole mikään kone, joka toimii pelkällä tahdonvoimalla.

 

[vvvvvv]

Mulla ainakin kyse oli ihan fysiologisesta syystä, maitorauhasongelmasta. Osittaisimetin vauvaa kuitenkin noin puoli vuotta. Sekin onnistui, tissi kelpasi, vaikka pääasiallinen ravinnonlähde oli pullomaito. Imetystukilistan mukaanhan tämä on lähes astronomisen harvinaista. Pulloruokinta tuhoaa imetysfanaatikkojen mukaan kaiken.

 

[Olen kuullut]

Olen kuullut/lukenut, että rintamaitolapsilla olisi juuri 3kk kohdalla usein notkahdus painokäyrällä? Onkohan tämä totta?

 

[ei ole yhtä ainoaa totuutta]

Tuosta painonnotkahduksesta en tiedä kolmen kuukauden kohdilla... Meidän terveydenhoitaja ei pitänyt sitä normaalina. Ja kun lapsi kerta on selkeästi nälkäinen eli kitisee ja on kärttyinen, ei juurikaan nuku, ja kun saa lopulta lisämaitoa pullosta ja muuttuu kerta heitolla tyytyväisemmäksi, niin ei minulla ainakaan ole pokkaa pitää lastani nälkäisenä. Niin, kyllähän mekin osittaisimetyksellä mentiin 4 kuukauteen asti, jolloin vauva teki totaalilakon. Mutta korviketta tosiaan oli varmaan 80% ravinnosta.

Mutta haluan vain tuoda esille, että kuten nimimerkkini jo kertoo, näissä asioissa ei ole sitä yhtä ainoaa totuutta. Koska melko provosoivasti AP on tämän ketjun otsikoinut. Koska rintamaito voi ihan oikeasti loppua kesken. Voi olla, että se on harvinaista. Mutta sitä kuitenkin tapahtuu. Turha väittää mustaa valkoiseksi, vaikka itse niin haluaisi asian olevankin.

 

[ModestyB]

Olen kuullut/lukenut, että rintamaitolapsilla olisi juuri 3kk kohdalla usein notkahdus painokäyrällä? Onkohan tämä totta?

On totta ja perustuu ihan siihen, että lapsentahtisesti imetetyt usein kasvavat nopeasti alkukuukausina. Kasvu tasaantuu joka tapauksessa iän myötä, imetetyillä se voi tasaantua nopeammin kuin korvikeruokituilla. Kun lapsi kasvaa ainakin 500 g/kk 0-6 kk iässä, eikä putoa yli yhtä käyränväliä kuukaudessa, hän kasvaa riittävästi.

Käyrät on tehty pääasiassa korvikeruokittujen lasten kasvusta, koska 1970 - 1980-luvuilla Suomessa imetettiin vähiten historiassa. Ne eivät kovin hyvin kuvaa imetetyn lapsen normaalia kasvutahtia. "Vika" ei ole lapsessa tai imetyksessä, vaan käyrässä. Käyrä ei ole ihanne, vaan yritys kuvata normaalikasvua, jotta tiedettäisiin milloin pitää tutkia syitä mahdolliseen kasvuongelmaan.

Jos vauva on kärttyinen, hänelle voi tarjota rintaa useammin, useamman rinnan per syöttökerta tai pohtia olisiko syynä joku kehitysvaihe, joka turhauttaa, esim. kääntyminen. 3 kk on tavallinen ikä 1-2 viikon tiheän imun kaudelle ja yöhulinoiden alkamiselle, koska tunne-elämä alkaa kehittyä kovaa tahtia.

Kärttyisyyttä voi aiheuttaa muukin kuin nälkä, Vaikka pullo siihen ikäänkuin auttaisikin. Kaikki tiedämme, että kun on käynyt kunnon session seisovassa pöydässä, niin on aika raukea olo? Se on vähän kuin rauhoittavia ottaisi. Moni syö silloin reilusti enemmän kuin energiatarve on. Moni lääkitsee ikävää oloaan ruualla joka päivä ja syö yli energiatarpeensa. Se voi toimia, mutta onko se terveellistä, on eri asia.