rintasyövästä

  • Viestiketjun aloittaja annukka
  • Ensimmäinen viesti
annukka
Sain tänään kuulla sairastavani rintasyöpää. Ensi viikolla menen keskustelemaan lääkärin kanssa leikkauksesta yms, ja lokakuun toisella viikolla tehdään varjoainekuvaus ja leikkaus.

Löytyykö ihmisiä kertomaan kokemuksiaan?

Olen todella peloissani ja jännittynyt ja etsin koko ajan netistä eri järjestöjen sivuilta infoa.
En edes tiedä miten varjoainekuvaus tehdään, laitetaanko aine suoneen kuten pään magneettikuvauksessa minulle on tehty, vai millainen toimenpide on kyseessä? Ja miten leikkauksen jälkeen, pystyykö tekemään mitään vähään aikaan?

Tuntuu että haluaisin tietää ihan kaikki yksityiskohdat just heti nyt, enkä vasta ensi viikolla.

Kasvaimeni ei kuulemma ole kovin suuri, mutta sitä onko se levinnyt kainalon imusolmukkeisiin ei siis tiedetä ennen varjoainekuvausta. Mietin myös joudunko syömään lääkkeitä leikkauksen jälkeen tai saamaan muita hoitoja, ja miten elämä tästä eteenpäin.

Pelottaa vaan niin kovasti.
 
toinen saman kokenut
Harmi, että olet tämän riesan itsellesi saanut.

Itse sain dg:n viime marraskuussa ja olihan tuo shokki. Alkuun etsi tietoa ja oli tuhannen hukassa. Parhaiten saat vastauksia rintasyöpäyhdistyksen ja cancer.fi sivustojen kautta. Käyppä siellä kurkkaamassa. Vertaistuki on ollut tällä matkalla erittäin tärkeä.

Valittaviin hoitolinjoihin vaikuttaa ikäsi, kasvaimen aggressiivisuus ja monet muut asiat. Tuo alun epätietoisuus vaan vie miltein järjen.

Leikkauksen jälkeen olet kuin junassa. Juna pysähtyy välillä asemille, hoidot. n.½ v kuluttua ihmettelet, joko se on ohi? Matka on ikävä ja samalla suurin kasvunpaikka mitä kohdalle saattaa osua. Usko pois, kaikki menee hyvin :)

ps. Varoitus, huumori saattaa muuttua melkoisen mustaksi :)


Sain tänään kuulla sairastavani rintasyöpää. Ensi viikolla menen keskustelemaan lääkärin kanssa leikkauksesta yms, ja lokakuun toisella viikolla tehdään varjoainekuvaus ja leikkaus.

Löytyykö ihmisiä kertomaan kokemuksiaan?

Olen todella peloissani ja jännittynyt ja etsin koko ajan netistä eri järjestöjen sivuilta infoa.
En edes tiedä miten varjoainekuvaus tehdään, laitetaanko aine suoneen kuten pään magneettikuvauksessa minulle on tehty, vai millainen toimenpide on kyseessä? Ja miten leikkauksen jälkeen, pystyykö tekemään mitään vähään aikaan?

Tuntuu että haluaisin tietää ihan kaikki yksityiskohdat just heti nyt, enkä vasta ensi viikolla.

Kasvaimeni ei kuulemma ole kovin suuri, mutta sitä onko se levinnyt kainalon imusolmukkeisiin ei siis tiedetä ennen varjoainekuvausta. Mietin myös joudunko syömään lääkkeitä leikkauksen jälkeen tai saamaan muita hoitoja, ja miten elämä tästä eteenpäin.

Pelottaa vaan niin kovasti.
 
Viimeksi muokattu:
Et ole yksin
Sain tänään kuulla sairastavani rintasyöpää. Ensi viikolla menen keskustelemaan lääkärin kanssa leikkauksesta yms, ja lokakuun toisella viikolla tehdään varjoainekuvaus ja leikkaus.

Löytyykö ihmisiä kertomaan kokemuksiaan?

Olen todella peloissani ja jännittynyt ja etsin koko ajan netistä eri järjestöjen sivuilta infoa.
En edes tiedä miten varjoainekuvaus tehdään, laitetaanko aine suoneen kuten pään magneettikuvauksessa minulle on tehty, vai millainen toimenpide on kyseessä? Ja miten leikkauksen jälkeen, pystyykö tekemään mitään vähään aikaan?

Tuntuu että haluaisin tietää ihan kaikki yksityiskohdat just heti nyt, enkä vasta ensi viikolla.

Kasvaimeni ei kuulemma ole kovin suuri, mutta sitä onko se levinnyt kainalon imusolmukkeisiin ei siis tiedetä ennen varjoainekuvausta. Mietin myös joudunko syömään lääkkeitä leikkauksen jälkeen tai saamaan muita hoitoja, ja miten elämä tästä eteenpäin.

Pelottaa vaan niin kovasti.
Olin itse juuri täyttänyt 40 ja kuopus 7v. kun sain diagnoosin. Tuntui että maailma pysähtyi siihen, ja niinhän se pysähtyikin. Nyt olen kuitenkin terve 54-vuotias :)

Hoidoista päätetään yksilöllisesti riippuen kasvaimen tyypistä, koosta ja levinneisyydestä. Kuten tuossa edellinen totesi, vertaistuki on ihan parasta.

Muista että suurin osa meistä selviää ja vaikka en diagnoosin jälkeen ole varmastikaan yhtään parempi ihminen, osaan takuulla suhtautua asioihin ihan eri lailla kuin ennen.

Tietoa löytyy runsaasti netistä - mutta muista että tieto tuo tuskaa, ainakin liika tieto. Yritä suhtautua tietoon asiallisen kriittisesti - kaikki mikä on internetissä ei ole totta.

Elämä jatkuu ja jossain vaiheessa voit katsoa taaksepäin ja todeta että tulihan tuokin koettua :)
 
Viimeksi muokattu:
Pauliina
Vuosi sitten huomasin nännit vetäytyneen vasemmassa rinnassa,menin lääkäriin joka otatte magneettikuvat ultraääni sekä ohut neula näytteen, ei syytä huoleen ilmoitti lääkäri,ei löytynyt mitään, helpottuminen, mutta silti koko ajan tarkkailun itse ,keväällä menin yleiseen seulontaan mammografiassa,koska minusta tuntui että patti nänneissä kasvoi,kerroin mammografiassa,että haluan ottaa uuden kuvan, vaan eivät voineet ottaa koska edellisestä mammografiassa oli alle vuosi aikaa?? Noh ehkä se on niin, tuli kesälomat ja jatkoin töitä loman jälkeen ja kokoajanhan patti kasvoi, jolloin menin uudelleen lääkärilleni ja pyysin tutkimaan uudelleen näytteet ja syöpähän siellä , pääsin kyllä 3 viikossa leikkaukseen mutta oli sitten edennyt imusolmukkeisiin asti, nyt, olen jotenkin katkera koska hakeuduin hoitoon heti huomattuani asian, olen täysin varma että jos patti olisi leikattu heti, en istuisi täällä kotona repimässä jo kohta lähtevää tukkaani , puhumattakaan siitä että ahdistaa niin että en saa tehdyksi mitään,samoin menetin elämän haluni kokonaan, minulla kun on 8 vuoden sisällä ollut aivoinfakti ja juuri kun ehdin toipua siitä mieheni kuoli yks kaks, nyt tuntuu siltä että..se oli sitten tässä.ja vaikka olen yrittänyt kertoa lääkärille kuuntelee kyllä ,mutta ei sano mitään..joten jos vielä jaksaisi yrittää, niin kertokaa ihmeessä mistä haen apua tähän ahdistukseen..tämä henkinen tuska on suurempi kun tuo sairaus itse.
 
Romulus
Auringosta saatavan D-vitamiinin tärkeydestä ei ole puhuttu riittävästi siitä syystä, että tieto sotii aurinkorasvaa myyvän kosmetiikkateollisuuden etuja vastaan.

Uima-allas saattaa tehdä aurinkorasvasta syöpäpommin!
| Uutiset | Terveyden Tukipilarit | Terveysinfo

Auringonvalon ja d-vitamiinin puutos on kuitenkin linkitetty yli 70 syöpätyyppiin. Toki melanooman riski lisääntyy auringossa kärvistellessä, mutta samalla kuitenkin useiden muiden syöpien riski pienenee. Melanooman kuolimisen riski 75 ikävuoteen mennessä on ~0,3%, kun taas kaikkien syöpien riski on yhteensä 9,65%. Tarvitsemme auringonvalosta UVB-säteitä, joiden avulla muodostamme ihollamme d-vitamiinia.
Harva aurinkovoide täysin turvallinen - iso osa jopa lisää ihosyövän riskiä | Terve.fi

Auringonvalosta saatava D-vitamiini vähentää naisten vaaraa sairastua rintasyöpään. Tutkimukseen osallistui 3 100 naista, jotka sairastuivat rintasyöpään vuosina 2003-2004 sekä 3 500 tervettä verrokkia. Kun naisia verrattiin toisiinsa sen perusteella, kuinka paljon he viettivät aikaa auringossa, runsas aurinkoaltistus liittyi selvästi pienempään rintasyöpäriskiin.
Verrattuna alle 6 tuntia viikoittain auringossa viettäneisiin yli 21 tuntia aurinkoa viikoittain saaneiden sairastumisriski oli noin puolet pienempi. Yhteydet pysyivät ennallaan riippumatta ruokavaliosta, liikunnasta tai vaihdevuosista. Tulokset julkaistiin American Journal of Epidemiology -lehdessä.

D-vitamiinia muodostuu ihossa auringonvalon (UVB-säteilyn) vaikutuksesta. Suomessa auringonvaloa on riittävästi D-vitamiinin valmistukseen vain toukokuun alusta elokuun loppuun eli kun UV-indeksi on vähintään 3. Joskus lähes koko kesä on niin pilvinen, kylmä tai sateinen, että pelkästään auringosta on vaikea saada riittävästi D-vitamiinia. Auringosta saat D-vitamiinia, mutta vain silloin kun varjosi on lyhyempi kuin sinä itse. Siis lyhyen aikaa keskipäivällä, noin kello 10-16. Aurinkorasvat estävät lähes kokonaan D-vitamiinin muodostuksen ihossa. Aurinkoa tulisi ottaa vähintään käsivarsiin ja jalkoihin.

""Tämän vuoden 2010 heinäkuussa julkaistun meta-analyysin mukaan runsas D-vitamiinin saanti pienentää rintasyövän riskiä. Tässä kiinalaisten tekemässä meta-analyysissä eniten D-vitamiinia saaneiden naisten väestön osalla (viidennes) oli 45 % pienempi riski saada rintasyöpä kuin vähiten D-vitamiinia saaneilla.""
Rintasyöpä ja ruokavalio, onko niillä selvää yhteyttä? | PRONUTRITIONIST

""Maailmanlaajuisesti 1,3 miljoonaa naista ja noin 13 000 miestä sairastuu vuosittain rintasyöpään. Se on naisten yleisin syöpätauti. Viime vuosikymmeninä hoidon tulokset ovat parantuneet huimasti, mutta silti joka neljäs potilas kuolee tähän tautiin. Ongelmana on, että "parantuneidenkin" potilaiden elimistössä lymyää syöpäsoluja. Suosittelen kaikille syöpäpotilaille tukihoidoksi ravintolisiä, joista kerron tässä katsauksessa.""
Rintasyöpä - Itsehoidon artikkelit - Tohtori Tolonen

""D-vitamiinin puute on erittäin yleistä Suomessa. Monien kroonisten sairauksien syntymekanismissa D-vitamiinin puutteella on merkittävämpi osa kuin aiemmin on tiedetty. Lähes kaikissa elimistömme soluissa on D-vitamiinireseptoreita. Yleisimpiä syöpiä, autoimmuunitauteja, infektioita sekä sydän- ja verisuonisairauksia esiintyy enemmän niillä, joilla on D-vitamiinin puutos. On varsin ilmeistä, että näiden tautien kasautuminen ja viimeaikainen lisääntyminen Suomessa liittyy yleistyneeseen D-vitamiinin puutokseen. Voidaan myös todeta, että Suomessa ei olisi terveydenhuollon rahoituskriisiä jos D-vitamiinisuositukset mm. neuvoloissa olisivat ajanmukaiset ja elintarvikkeiden D-vitaminointi olisi riittävällä tasolla tai jos väestön yleinen tietoisuus D-vitamiinin puutteen vaikutuksista ja tarvittavasta korvaushoidosta olisi edes kolesterolitietämyksen tasoa.""
D-vitamiinista yksityiskohtaisesti

D-vitamiini ja syöpä:
Overview Cancer and vitamin D | Vitamin D Wiki

Euroopan Unionin elintarviketurvallisuuselin EFSA nosti D-vitamiinin turvallisena päiväannoksena pidetyn nuorten (11–17 v) ja aikuisten rajan 50 mikrogrammasta (µg) 100 µg:aan. Huippuvarovainen EFSA päätyi tähän tulokseen käytyään läpi uudet D-vitamiinitutkimukset. Vauvojen rajana on nyt 25 ja 1–10-vuotiaiden rajana 50 µg päivässä.
Ajankohtainen D-vitamiini - Itsehoidon artikkelit - Tohtori Tolonen

Lausunnossa mainitaan, että edes 250 µg päiväannoksella ei löydetty mitään haittavaikutuksia.
EFSA - Scientific Opinion of the NDA Panel: Tolerable Upper Intake Level of vitamin D
 
mia
Pauliina

oletko hakenut apua terapiasta, yksityiseltä puolelta tai kunnalliselta? Itse olen elämän suurissa kriiseissä sanonut omalääkärilleni että nyt en jaksa enää, pakko päästä jonnekin puhumaan, ja aina on onnistunut. Tiedän, että kaikki eivät pääse psykiatiran polille, mutta ehdottomasti kannattaa yrittää. Joistain ihmisistä terapiassa on omat stigmansa, mutta puhuminen pahasta olosta auttaa aivan varmasti.
Kuulostaa kauhealta mitä sinulle tapahtui syöpäsi kanssa. Itsekin oman sairauteni kanssa tuskailin yli puoli vuotta ennen kuin lääkärit vihdoin ottivat sairaalaan sisään tutkimuksiin ja selvittivät asian. Siinä tuntee olonsa niin yksinäiseksi kun tietää olevansa sairas mutta apua ei saa.

Tseppiä sinulle!
 
Toinen syöpäläinen
Voi kökkö, mitä elämä onkaan heittänyt tiellesi :(

Oletko ajatellut, että hetken matkaa käyttäisit mahdollisesti mielialalääkitystä? Vähän kuin kainalosauvana eteenpäin jaksaaksesi.

Itselleni syöpä dg oli myös melkoinen, odottamaton pysäytys, minullakin oli lisähaasteina jo muita menetyksiä. Ajattelin tuolloin, etten nyt jaksa surkeaa kohtaloani joka hetki porata. Ajattelin, että voisin vaikka kuolla, hyvillä mielin. Lääkitys auttoi pahimman vaiheen yli, ei juuri vi..tanut, eikä myöskään naurattanut. Oli turta. Hoitojen päätyttyä lopettelin pikkuhiljaa lääkityksen ja olen päässyt asioiden kanssa sinuiksi.

Minun kohdallani kemiallinen kainalosauva oli parempi kuin juttelemassa käyminen esim psyk sairaanhoitajan kanssa. Tuskani ei puhumalla parantunut...

Tsemppiä :)





Pauliina

oletko hakenut apua terapiasta, yksityiseltä puolelta tai kunnalliselta? Itse olen elämän suurissa kriiseissä sanonut omalääkärilleni että nyt en jaksa enää, pakko päästä jonnekin puhumaan, ja aina on onnistunut. Tiedän, että kaikki eivät pääse psykiatiran polille, mutta ehdottomasti kannattaa yrittää. Joistain ihmisistä terapiassa on omat stigmansa, mutta puhuminen pahasta olosta auttaa aivan varmasti.
Kuulostaa kauhealta mitä sinulle tapahtui syöpäsi kanssa. Itsekin oman sairauteni kanssa tuskailin yli puoli vuotta ennen kuin lääkärit vihdoin ottivat sairaalaan sisään tutkimuksiin ja selvittivät asian. Siinä tuntee olonsa niin yksinäiseksi kun tietää olevansa sairas mutta apua ei saa.

Tseppiä sinulle!
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä