Alkuperäinen kirjoittaja mutsi:
suotta yleistetään, kun puhutaan vaarallisista koirista ja vedetään sitten nämä rodut aina ekana siihen.
Mutta MITEN hitsinpimpulassa sitten saa tuon tuosta kuulla näitä juttuja ja uutisia, missä NIMENOMAAN se rottis/dobermanni/saksanpaimenkoira on hyökännyt jonkun kimppuun...??
En ymmärrä, en alkuunkaan.
Mikä järki on puolustaa sitä omaa "viatonta mussukkaa" täysin turvallisena koirana, kun kaikki käytäntö puhuu lujasti sitä vastaan?!? Säälittävää.
TOKI on niitä rottiksia ja muita petoja, jotka osaavat pääsääntöisesti käyttäytyä ja olla kilttejä, MUTTA...kun se yksi pimahtaminen sitten riittääkin, eikä KUKAAN omistaja voi taata, ettei sitä koskaan tapahdu...ja niin niitä sitten taas tapahtuu ja omistajat ulvoo "mut eeeei meeeeeidän nico ainakaaaaaaan!" Kunnes taas saadaan lukea jostain uusi uutinen.
Toki muihinkin rotuihin ja varmaan KAIKKIIN rotuihin mahtuu hulluja yksilöitä, mutta niitä nyt TAATUSTI on suhteessa enemmän näiden ns. oikeasti tappajakoirien keskuudessa. Aamen.
Tarviiko sitten päästää lapsiaan joka paikkaan? Harvemmin koira ihan suuna päänä silmille tulee (toki näitäkin on), vaan yleensä lapsi on mennyt koiran luo väärin. Esimerkiksi meidän Josse (nyt jo kuollut) oli Ihasa Apso, lenkillä ollessa yksi äiti kysyi että saako silittää, äitini vastasi että tätä isompaa (Landseer, kiltti kuin mikä) saa, mutta tuota pientä ei koska se puree. Eikö lapsi siitä huolimatta lähtenyt tulemaan Jossea kohti, ja äitini joutui huudahtamaan että älä tule lähemmäs, tämä koira puree. On purrut minua, enoani, äitiäni, melkein kaikkia jotka koiran lähellä ovat olleet. Ei tuossa kyllä ole minun mielestäni koiran vika. Lapset tulisi pitää tarpeeksi kaukana isoista koirista, tai sitten aikuisen pitäisi olla mukana katsomassa että lapsi ei aiheuta sitä, että koira puolustautuu. Tuleehan kissakin silmille jos sitä pitelee tai kohtelee väärin. Tottakai enemmän vahinkoja isojen koirien keskuudessa, koska ne eivät ole seurakoiria, vaan työkoiria tai muita, joita on jalostettu olemaan ärhäkämpiä.