Toggle sidebar

rukkaset

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja saanut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
S

saanut

Vieras
Kysynpä nyt neuvoa arvon Ellit tähän ikävään tilanteeseen.
Eilen illalla sängyssä puheltiin mies-ystävän kanssa kaikkesa niitä näitä. Oli hauskaa ja naurettiin.
Kysyin yhtäkkiä häneltä, että menetkö kanssani naimisiin. Hänhän tietysti löi asian leikiksi ensin. Tivasin asiaa. Mies siihen, että hän on sitä mieltä, että ei mene koskaan naimisiin. Minä siihen, niin minäkin ajattelin ennen, mutta nyt haluan naimisiin sinun kanssasi.
Se juttu jäi sitten siihen, että sain Rukkaset päin kasvoja.
Loukkaannuin kyllä hieman.
Olemme olleet yhdessä jo usean vuoden. Molemmat lähempänä viittä kuin neljääkymmentä. Asutaan omissa asunnoissa. Hän kyllä viihtyy minun luonani useammin kuin minä hänen kodissaan.
Jollain tavalla tuli olo, etten ole hänelle tärkeä. Sänkyseuraksi kyllä kelpaan mutta ei muuksi. Mitä mieltä olette asiasta. Auttakaa Elliä pulassa.
 
juttu jäi sitten siihen, että sain Rukkaset päin kasvoja.


aghhhh!etkö nyt hiuka liiottele??
Olette jo monta vuotta yhdessä ja nelikymppisiä olette molemmat jo ja viihdytte yhdessä,omat kämpätkin!
mitä sä vielä haluat? naimisiinko? ja sitten asua yhdessä jotta joku kaunis päivä sitten kyllästytte toisiinne ,niin kuin enemmistö suhteista päättyy ajankuluessa heti kun asuvat yhdessä tai menevät naimisiin!
Ole iloinen,ja nauti, että teillä menee muutenkin noin hyvin! kyllä se mies sua rakastaa vaikka ei naimisiin haluakkaan!
kuka haluaa nykyään vielä naimisiin??
En minäkään halua,asun myös erikseen ja ihanaa kun saa olla joskus yksin viettää omaa aikaa yksin!
 
Puhut kyllä asiaa. Olenkin joskus miettinyt, etten koskaan tahdo asua kenenkään miehen kanssa yhdessä. Kun on omat asunnot säilyy toisen kunnioitus ja rakkaus. Jos näkisi joka päivä miehen sohvalla kaukosäädin kädessä vaihtelemassa kanavia. Voisi pistää välillä vihaksi. Olen kyllä luonteeltani yksin viihtyvä. Kaipaan omaa rauhaa. Mutta jollakin tavoin olen alkanut tahtoa yhteistä elämää juuri tämän miehen kanssa.
Ja se, että antoi rukkaset loukkasi minua. Ehkä jos kysyjä olisi ollut mies, olisin vastannut samoin. Ei koskaan.
Kiitos sinulle mielipide
 
Fleurette:lle

En usko ollenkaan,että alkuperäisen mies käyttää häntä hyväksi! ja että sillä olisi toinen!

Ap:lle
älä usko tuollaista paskaa ap!
Kyllä sinä tiedät ja varsinkin TUNNET sen jos mies sinua rakastaa!!! ja vice versa! ethän te enää mitään teiniä ole jotka epäröivät suhdetta :-)
Nauttikaa toisistanne,teillä menee ihan hyvin näinkin ja ehkä mieskin sitten vanhempana ;)) haluaa asua yhdessä tai mennä kanssasi naimisiin muttei kannata panostaa ketään jos toinen ei halua vaikka rakastaa toista aidosti,jotkut ei vaan halua mennä naimisiin,ei siinä mitään pahaa ole takana siis niin kuin sinun suhteen. Mies viihtyy kanssasi ja tiedät sen että hän rakastaa sinua se on paljon tärkeämpää kuin pakottaa asumaan yhdessä tai naimisiin.

Onnea teille molemmille! nauttikaa toisistanne!
 
Minulla on vähän samanlainen tilanne nykyiseni mieheni kanssa. Rakastan häntä yli kaiken, mutta en halua naimisiin. Minusta naimisiinmeno ei muuta mitään parisuhteessa. On vain yhteiskunnan määräämä ""pakko"". Se, että suhteesta on helpompi lähteä, osoittaa rakkauden määrän. Eli tällä yritän sanoa sen, että kun ei ole ""pakko"" rakastaa, voi olla varmempi kumppanin tunteista.
 
Joo ymmärrän. Minä asuin miehen kanssa 8 vuotta ja sitten minä kosin. Jos olisin saanut rukkaset se olisi ollut kuin kylmää vettä kasvoilleni. Koko suhteemme olisi muuttunut sen ajatuksen myötä ettei hän rakasta minua niin/niinpaljon kuin minä häntä. Onneksi hän suostui hätäpäissään ja varasin heti seuraavan vapaan kirkkoajan. Kaksi viikkoa ja olimme naimisissa. Minulle se merkitsi paljon, mutta yllätyksekseni huomasin että se merkitsi hänele vielä enemmän... Hän oli vain pelännyt... jotain...
 
Kiitos niin. Siltä se minustakin tuntui, kuin kylmää vettä kasvoilleni. Ja jollakin tavalla minunkin ajatukset on muuttuneet tätä miestä kohtaan. En kelpaa hänelle. Etsiikö hän tosi tosi rakkautta, vai miksi ei halunnut naimisiin? Jollakin tavalla olen ajatellut, että hän etsii todella jotakin muuta. Ei rakasta minua niinkuin minä häntä. Tahtoo olla kaupungin tavoitelluin poikamies (vaikka onkin jo vanha mies).
Vaikea näyttää omia tunteitani sen `hylkäämisen` jälkeen. Yleensä olen mennyt ja pussannut ja halinut pitänyt häntä hyvänä. Nyt ei tunnu siltä, että tahtoisin edes olla lähellä. Mitä tämä on.
 
Voi. Sen ei tarvitsi mennä noin, jos vain hän nayttäisi rakkautensa niin kuin sinä teet. Nyt sinun täytyy vain avoimin kotein kertoa tuntemuksistasi, epäilyistäsi ja jos hän ei sitä ymmärrä ja tule vastaan, hän on ansainnut etääntymisesi.

Ehkä hänkin vain pelkää avioliiton myötä jonkin muuttuvan välillänne? Jos kerran hänestä kaikki on nyt hyvin.

Puhu hänelle, ja kerro miltä se sinusta tuntuu.
 
Onko miehesi ollut aiemmin naimisissa??Onko omaisuutta tai lapsia,jos on ollut.tämä ovat sellaisia asioita,joiden yli ei monesti pääse.
Miksi sinä haluat naimisiin.Mikä on motiivi?Miksi ei voi vain olla,jos kerran hyvin menee.Mitä avioliitto muuttaa?
 
Omaisuutta miehellä on. Ja olenkin sanonut hänelle, että tehdään avioehto, jos pelkää menettävänsä omaisuuttaan minun kanssa naimisiin mentyään. Ei ole ollut koskaan naimisissa, eikä kuulema mene.
Pitäisi tietysti puhua miehelle näistä tunteista joita sai rukkasilla aikaan. Mutta mutta, pelkään, ettei hän ymmärrä minun katsontakantaani.
 
Ajattelepas alkuperainen asiaa toisin pain. Itsekin kirjoitit, ettet aiemmin halunnun naimisiin. Jos mies olisikin kosinut, han olisi saanut ne rukkaset. Olisiko se tarkoittanut, ettet olisi rakastanutkaan miesta? Vai vain sita, etta haluat jatkaa yhdessaoloa vanhalta hyvaksi koetulta pohjalta, muttet halua naimisiin?

Kun sina nyt yhtakkia muutit mielesi, onko kohtuullista olettaa, etta miehenkin mieli olisi muuttunut samaanaikaan kuin salamaniskusta? Ymmarrarran kylla pettymyksesi, mutta etko nyt tee karpasesta harkasta?
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa