döda
Argh..pakko nyt avautua johonkin. (joo, hieno otsikointi)
Olen noin 20 vuotias naisen vartalossa asuva (koen olevani enemmän maskuliininen) kaveri ja alkaa pikkuhiljaa puuduttaa tämä "rumuus" jota joudun aina kaikilta peittelemään.
Itsetuntoni on kovin alhainen ja olen erittäin ahdistunut persoona. Olen käynyt usean vuoden ajan psykologilla ja nyt psykologini vaihtui, enkä osaa hänelle puhua laisinkaan yhtään mistään, mikä vain lisää ahdistusta ja huonoa oloa. (jos sanon etten pysty olemaan yleisillä paikoilla kauaa yksin kun alkaa ahdistaa niin paljon että meinaa lähteä järki. vieraat ihmiset ahdistavat minua todella paljon ja sen vuoksi olen ollut kauan työttömänä. noh, hän hymyilee vittumaiseen tapaan ja sanoo "ethän sinä ainakaan nyt ahdistuneelta vaikuta" ... tuon uuden psykologin luona minua aina ahdistaa, mutta kaiketi vedän noita "suojausroolejani" niin taitavasti että muija luulee että kusetan)
Ylipainoahan minulla on aina ollut enkä vain yksinkertaisesti saa laihdutettua mitenkään - paino ei vain tipu. No joo, mutta tämä nyt poikkeaa aiheesta, joten palataan siihen.
Rinnat. Minulla on niin tavattoman rumat rinnat. Tajusin sen todella vasta joskus 13 vuotiaana kun äitini huomautti asiasta ollessamme saunassa ("onpas siulla hassut tissit"). Tuolloin aloin kiinnittää asiaan huomiota, ja tottahan se oli. Kun olin nuorempi niin rintani alkoivat kehittyä täysin eri tavalla kuin kavereillani - minulla rinnat näytti kasvavan vain nännipihan kohalta ulospäin - ja niinhän se jatkui koko teini-ikäni ajan.
Minulla on siis rumat, tubulaariset rinnat, joita häpeän todella paljon. (en edes gynekologilla pysty antaa lääkärin tutkia rintojani kasvainten varalta, koska häpeän niitä niin paljon etten voi ottaa paitaa pois) Nämä on tällaiset kaukana toisistaan olevat putkimaiset löllöt, joissa on vähän yli kymmenen sentin nännipihat ja nännit itsessään on ihan olemattomat ja lähes aina ihan näkymättömissä.
Rintani näyttävät todella paljon näiden kuvien rinnoilta (varsinkin tuo ensimmäinen kuva on aika lähellä, mitä nyt että nännini ovat vielä enemmän "piilossa");
http://www.realself.com/files/IMG_0012---Copy-2-44592.jpg
http://www.channel4embarrassingillnesses.com/mmlib/includes/sendimage.php?path=524.a970d919&width=392&height=294
http://www.theplasticsurgerygroup.net/photo-gallery/gallery/view1307_before.jpg
Olen nyt yli vuoden seurustellut itseäni pari vuotta vanhemman, todella ihanan miehen kanssa ja hän ei oikein ymmärrä miksen voi koskaan ottaa paitaa pois touhutessa. En vain voi, häpeän niin paljon, mutta toisaalta tuntuu että rintojen piilotteleminen ja rintoihin koskemisen torjuminen jollain tavalla loukkaa miesystävääni. Hän ei vain käsitä minkä takia pidän rintojani niin vastenmielisinä. Yleensä noissa tilanteissa menen aika lukkoon ja hymyilen ja hekottelen vain todella hermostuneesti.
Muutaman kerran ollaan käyty yhdessä suihkussa, mutta tuolloinkin olen melkein koko ajan joko niin kiinni hänessä, ettei hän näe rintoihini kunnolla, tai sitten olen selin häneen päin. Harmittaa todella paljon kun en voi olla hänen kanssaan vapaasti. Olen varma ettei hän minua mitenkään tuomitsisi rumista lörppätisseistäni, mutta silti tämä oma häpeä on vain ihan älytön.
Tuntuu tosi pahalta, useasti itkettääkin tämän takia (kuten taas tänäiltana). Toisinaan olen jopa saattanut miesystäväni viereen nukkumaan käydessä pillahtaa itkuun kun mietin asioita. Ja kun tuo kysyy että mikä on niin en saa sanaakaan suustani.
En tiedä mitä tässä voisi tehdä. Miten hakeutua leikkaukseen kun häpeän edes mainita asiasta? Ja vaikka pääsisin leikkaukseen, niin kuka sen maksaisi kun ei minulla ole varaa.
Olen noin 20 vuotias naisen vartalossa asuva (koen olevani enemmän maskuliininen) kaveri ja alkaa pikkuhiljaa puuduttaa tämä "rumuus" jota joudun aina kaikilta peittelemään.
Itsetuntoni on kovin alhainen ja olen erittäin ahdistunut persoona. Olen käynyt usean vuoden ajan psykologilla ja nyt psykologini vaihtui, enkä osaa hänelle puhua laisinkaan yhtään mistään, mikä vain lisää ahdistusta ja huonoa oloa. (jos sanon etten pysty olemaan yleisillä paikoilla kauaa yksin kun alkaa ahdistaa niin paljon että meinaa lähteä järki. vieraat ihmiset ahdistavat minua todella paljon ja sen vuoksi olen ollut kauan työttömänä. noh, hän hymyilee vittumaiseen tapaan ja sanoo "ethän sinä ainakaan nyt ahdistuneelta vaikuta" ... tuon uuden psykologin luona minua aina ahdistaa, mutta kaiketi vedän noita "suojausroolejani" niin taitavasti että muija luulee että kusetan)
Ylipainoahan minulla on aina ollut enkä vain yksinkertaisesti saa laihdutettua mitenkään - paino ei vain tipu. No joo, mutta tämä nyt poikkeaa aiheesta, joten palataan siihen.
Rinnat. Minulla on niin tavattoman rumat rinnat. Tajusin sen todella vasta joskus 13 vuotiaana kun äitini huomautti asiasta ollessamme saunassa ("onpas siulla hassut tissit"). Tuolloin aloin kiinnittää asiaan huomiota, ja tottahan se oli. Kun olin nuorempi niin rintani alkoivat kehittyä täysin eri tavalla kuin kavereillani - minulla rinnat näytti kasvavan vain nännipihan kohalta ulospäin - ja niinhän se jatkui koko teini-ikäni ajan.
Minulla on siis rumat, tubulaariset rinnat, joita häpeän todella paljon. (en edes gynekologilla pysty antaa lääkärin tutkia rintojani kasvainten varalta, koska häpeän niitä niin paljon etten voi ottaa paitaa pois) Nämä on tällaiset kaukana toisistaan olevat putkimaiset löllöt, joissa on vähän yli kymmenen sentin nännipihat ja nännit itsessään on ihan olemattomat ja lähes aina ihan näkymättömissä.
Rintani näyttävät todella paljon näiden kuvien rinnoilta (varsinkin tuo ensimmäinen kuva on aika lähellä, mitä nyt että nännini ovat vielä enemmän "piilossa");
http://www.realself.com/files/IMG_0012---Copy-2-44592.jpg
http://www.channel4embarrassingillnesses.com/mmlib/includes/sendimage.php?path=524.a970d919&width=392&height=294
http://www.theplasticsurgerygroup.net/photo-gallery/gallery/view1307_before.jpg
Olen nyt yli vuoden seurustellut itseäni pari vuotta vanhemman, todella ihanan miehen kanssa ja hän ei oikein ymmärrä miksen voi koskaan ottaa paitaa pois touhutessa. En vain voi, häpeän niin paljon, mutta toisaalta tuntuu että rintojen piilotteleminen ja rintoihin koskemisen torjuminen jollain tavalla loukkaa miesystävääni. Hän ei vain käsitä minkä takia pidän rintojani niin vastenmielisinä. Yleensä noissa tilanteissa menen aika lukkoon ja hymyilen ja hekottelen vain todella hermostuneesti.
Muutaman kerran ollaan käyty yhdessä suihkussa, mutta tuolloinkin olen melkein koko ajan joko niin kiinni hänessä, ettei hän näe rintoihini kunnolla, tai sitten olen selin häneen päin. Harmittaa todella paljon kun en voi olla hänen kanssaan vapaasti. Olen varma ettei hän minua mitenkään tuomitsisi rumista lörppätisseistäni, mutta silti tämä oma häpeä on vain ihan älytön.
Tuntuu tosi pahalta, useasti itkettääkin tämän takia (kuten taas tänäiltana). Toisinaan olen jopa saattanut miesystäväni viereen nukkumaan käydessä pillahtaa itkuun kun mietin asioita. Ja kun tuo kysyy että mikä on niin en saa sanaakaan suustani.
En tiedä mitä tässä voisi tehdä. Miten hakeutua leikkaukseen kun häpeän edes mainita asiasta? Ja vaikka pääsisin leikkaukseen, niin kuka sen maksaisi kun ei minulla ole varaa.