Hae Anna.fi-sivustolta

Runoja varttuneille naisille?

Viestiketju osiossa '50+' , käynnistäjänä intomieli5, 17.06.2007.

  1. intomieli5 Vierailija

    ”Kun mummot kuolevat,
    heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää,
    ja joistakin mummoista tulee puita,
    ja he humisevat lastenlastensa yllä,
    suojaavat heitä sateelta ja tuulelta,
    ja levittävät talvella oksansa lumimajaksi heidän ylleen.
    Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.”


    Tämä Eeva Kilven runo kolahti minulle.
    Onko muita vastaavia?
     
  2. jakamisesta Vierailija

    Solveig von Schultz

    Joku jonka kanssa muistaa

    Ei voi sanoa, että mies suri.
    Tuskin muisti minkänäköinen
    vaimo oli ollut
    niin kauan hän oli siinä puuhaillut
    enimmäkseen ollut kuin
    reikä ilmassa.
    Vaikea kumminkin oli antaa anteeksi
    että toinen oli vienyt
    mennessään viisikymmentä vuotta
    viisikymmentä vuotta
    ja enemmänkin hänen elämästään
    niin ettei ollut enää ketään
    jota nykäistä
    ja sanoa Muistatkos?

    Aila Meriluoto

    Minä kävelen kumarassa
    horjahdellen.
    Äsken vielä käveltiin käsikoukkua
    toinen toistamme tukien
    ehkä horjahdellen mutta lähekkäin
    yhdessä
    yhtenä.

    Nostan pääni.
    Oikaisen hartiani.
    Minä kävelen yksin.
    Minä kävelen.
     
  3. jakamisesta Vierailija

    Solveig von Schultz

    Joku jonka kanssa muistaa

    Ei voi sanoa, että mies suri.
    Tuskin muisti minkänäköinen
    vaimo oli ollut
    niin kauan hän oli siinä puuhaillut
    enimmäkseen ollut kuin
    reikä ilmassa.
    Vaikea kumminkin oli antaa anteeksi
    että toinen oli vienyt
    mennessään viisikymmentä vuotta
    viisikymmentä vuotta
    ja enemmänkin hänen elämästään
    niin ettei ollut enää ketään
    jota nykäistä
    ja sanoa Muistatkos?

    Aila Meriluoto

    Minä kävelen kumarassa
    horjahdellen.
    Äsken vielä käveltiin käsikoukkua
    toinen toistamme tukien
    ehkä horjahdellen mutta lähekkäin
    yhdessä
    yhtenä.

    Nostan pääni.
    Oikaisen hartiani.
    Minä kävelen yksin.
    Minä kävelen.
     
  4. jakamisesta Vierailija

    Solveig von Schultz

    Joku jonka kanssa muistaa

    Ei voi sanoa, että mies suri.
    Tuskin muisti minkänäköinen
    vaimo oli ollut
    niin kauan hän oli siinä puuhaillut
    enimmäkseen ollut kuin
    reikä ilmassa.
    Vaikea kumminkin oli antaa anteeksi
    että toinen oli vienyt
    mennessään viisikymmentä vuotta
    viisikymmentä vuotta
    ja enemmänkin hänen elämästään
    niin ettei ollut enää ketään
    jota nykäistä
    ja sanoa Muistatkos?

    Aila Meriluoto

    Minä kävelen kumarassa
    horjahdellen.
    Äsken vielä käveltiin käsikoukkua
    toinen toistamme tukien
    ehkä horjahdellen mutta lähekkäin
    yhdessä
    yhtenä.

    Nostan pääni.
    Oikaisen hartiani.
    Minä kävelen yksin.
    Minä kävelen.
     
  5. jakamisesta Vierailija

    Solveig von Schultz

    Joku jonka kanssa muistaa

    Ei voi sanoa, että mies suri.
    Tuskin muisti minkänäköinen
    vaimo oli ollut
    niin kauan hän oli siinä puuhaillut
    enimmäkseen ollut kuin
    reikä ilmassa.
    Vaikea kumminkin oli antaa anteeksi
    että toinen oli vienyt
    mennessään viisikymmentä vuotta
    viisikymmentä vuotta
    ja enemmänkin hänen elämästään
    niin ettei ollut enää ketään
    jota nykäistä
    ja sanoa Muistatkos?

    Aila Meriluoto

    Minä kävelen kumarassa
    horjahdellen.
    Äsken vielä käveltiin käsikoukkua
    toinen toistamme tukien
    ehkä horjahdellen mutta lähekkäin
    yhdessä
    yhtenä.

    Nostan pääni.
    Oikaisen hartiani.
    Minä kävelen yksin.
    Minä kävelen.
     
  6. kiitokset Vierailija

    Oli sen verran upeaa tekstiä, ettei haitannut, vaikka tuli useaan kertaan. kiitos.
     
  7. edelliseen Vierailija

    Ei ollut tarkoitus mneen kertaan, masiina meni jumiin ja näin kävi,sorppa.
     
  8. kohta on vuoro Vierailija


    Ja eräänä päivänä
    me koukistumme toistemme ympärille
    ja naksahdamme lukkoon emmekä irtoa enää,
    sinun kulumavikasi minun kihtiini kietoutuneena,
    minun mahahaavani sinun sydänvikasi vieressä
    ja reumatismini sinun noidannuoltasi vasten,
    emme erkane konsana ei.
    Ja rakas, sinä unohdat rytmihäiriösi,
    hengenahdistuksesi
    ja kuolion
    joka sydämessäsi jo on
    ja minä unohdan katarrini, levottomat jalkani
    ja sen alituisen kalvamisen vasemmalla puolella
    ja tulkohon hallat ja harmit ja muut.
    Minun rintani tyhjät ja litteät
    ota käsiisi rakas
    sillä eräänä päivänä kun katsot ne riippuvat pitkinä,
    rakastatko minua silloin
    tula tuulan tuli toi?
    Herra, opeta meitä hyväksymään vanhojen rakkaus,
    nuorten rakkaus, keski–ikäisten ihmisten rakkaus,
    rumien rakkaus, lihavien rakkaus, köyhien rakkaus,
    huonosti puettujen rakkaus
    ja yksinäisten rakkaus.
    Opeta meidät hyväksymään rakkaus,
    me niin pelkäämme sitä.
    Ja sinä otat käsiisi minun rintani,
    minun venyneet litteät rintani
    ja kosketat huulillasi kurttuisia nipukoita
    ja kaihi silmissäsi sinä sairaspaikkaa odotellessasi
    hapuilet sokeana luokseni,
    tunnustelet minua käsimielin.
    Tunnustele vaa:
    kaikkien näitten ryppyjen alla se olen minä,
    tähän valepukuun elämä meidät viimein pakotti,
    mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun.
    Ja minun kyhmyni painautuvat sinun kuoppiisi,
    sinun ryppysi minun uurteisiini
    ja kärsimystesi äärellä minä rukoilen hiljaa kuolemaasi.
    On kirkkaana päivä ja ilta.

    .............
     
  9. kohta on vuoro Vierailija

    tämä on Eeva Kilven Laulu rakkaudesta,pidin tästä jo melko nuorena kun löysin tämän runon herra Google antoi tämän kohdasta Eeva Kilpi ja sain varmaan muutaman kirjoitusvirheenkin muttei haittaa kait.
     
  10. kun mummot.... Vierailija

    Kun mummot... runo on ennestään tuttu. Pidän siitä paljon.

    Joku nimitteli minua viime viikolla Elleissä "jeesusmummoksi".
    Ehkä joku joskus rustaa runon jeesusmummoille.

    Ellit on taas muuttanut ulkoasuaan. Sivu oli jumissa ja sitten aukeni uutukaisena.
    Alavalikossa on paljon uutuuksia. Nopeuttaa selvästi surffailua.

    Runoja eronneille, leskille kaipaan. Tänään minulle selvisi, että jo eläkeelle jäänyt työkaveri oli sinkku. Kuvittelin lähes 10 vuotta hänet perheelliseksi.
     
  11. Runo eronneelle Vierailija

    Sinä lahdit
    niin kuin olit lähtenyt ennenkin
    tuhannesti minut jättänyt.
    Kahvi jää
    kuppiini jäähtymään
    ja kello raksuttaa,
    niin on käynyt tuhannesti ennenkin.
    Aamupuuro lautasella
    pöytään katettuna kahdelle,
    sillä keho muistaa rutiinit
    eikä mieli taivu uskomaan
    peilikuvaa petetystä,
    jätetystä.
    Hissin ovet kolahtavat
    ja niin kuin tuhannesti ennenkin,
    jään odottamaan
    avaimen kiertymistä lukossa,
    turhaan odotan.
    Sydän ei ymmärrä
    oikeuden päätöstä,
    mitä oli se lupaus
    kunnes kuolema erottaa.
     
  12. Lähtevien laivojen satama

    Minä olen vain satama pieni
    joka laivoja rakastaa,
    jossa aina öisin palaa
    pari lyhtyä kalpeaa.
    Minun luonani laivat ei viihdy,
    olen pieni ja maineeton.
    Pois suuria purjeita aina
    meri kaunis kutsunut on.
    Minä nytkin merelle katson.
    sydän itkeä melkein vois,
    sillä syksyllä luotani lähti
    se laiva ihana pois,
    joka suurempi muita oli
    ja jota mä rakastin,
    kun saapui se korkein keuloin
    ja purjein ylpeilevin.
    Sekin laiturit harmaat jätti.
    Jäi veteen jäljet vain.
    Minä kauan ja ikävöiden
    sen jälkiä mereltä hain.
    Tuli laivoja muita kyllä
    tuli soitossa musiikin
    ja tuoksuvin hedelmälastein...
    minä niitäkin rakastin.
    Mutta niitten lähtöä koskaan
    en itkenyt niin kuin sen,
    jonka jälkiä vieläkin öisin
    sydän vavisten hyväilen,
    kun lyhtyni himmeinä palaa
    ja mereltä tulevat
    vain lokit ja tuulen leyhkät
    ja laineet sieluttomat.
    ~ Oiva Paloheimo ~
     
  13. Jälkeenpäin

    Olen polkuni päässä,
    tuhansistani erään
    - ja niitä on täynnä maa.
    On viileä ilta,
    eräs päivä on mennyt,
    on painunut metsien taa.
    - Ei mikään voi kuolla,
    ei kukat ei tuuli,
    ei rakkaus kuolla voi.
    Ohi polku vain kulkee
    ja kukat jää taakse
    ja muualla tuuli soi.
    Ja rakkaus, hetki,
    vain silmissä siirtyy
    ja mennyt taival sen vie.
    Ja puristus kätten,
    tosi eilen, tänään
    unen lailla rauennut lie. -
    Ei mikään kuollut,
    et sinä en minä,
    ei tuokio rakkauden.
    Erään polun vain kuljin,
    minä kuljin ja sinä...
    Jäi hymyily surullinen.
    ~ Aila Meriluoto ~
     
  14. Tänä yönä voin kirjoittaa...

    Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni.
    Kirjoittaa vaikkapa: "Yö on tähtikirkas
    ja sinisinä värisevät kaukaiset planeetat."
    Yötuuli kiertelee taivaalla ja laulaa.
    Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni.
    Minä rakastin häntä, ja toisinaan hänkin rakasti minua.
    Tällaisina öinä pidin häntä sylissäni.
    Niin monet kerrat suutelin häntä loputtoman taivaan alla.
    Hän rakasti minua, ja toisinaan minäkin rakastin häntä.
    Miten olla rakastamatta hänen suuria kiinteitä silmiään.
    Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni.
    Ajatella ettei minulla ole häntä. Tuntea menettäneeni hänet.
    Kuunnella valtavaa yötä, sitäkin valtavampaa ilman häntä.
    Ja runo laskeutuu sieluun kuin kaste niittyyn.
    Mitä siitä ettei rakkauteni kyennyt pidättämään häntä.
    Yö on tähtikirkas eikä hän ole luonani.
    Siinä kaikki. Kaukana joku laulaa. Kaukana.
    Minun sieluni ei tyydy jäämään ilman häntä.
    Katseeni etsii häntä kuin lähestyäkseen.
    Sydämeni etsii häntä, eikä hän ole luonani.
    Sama yö joka vaalentaa samat puut.
    Me, silloiset, emme ole samat enää.
    En rakasta häntä enää, totta kyllä, mutta kuinka rakastin.
    Minun ääneni hapuili tuulta yltääkseen hänen kuuluviinsa.
    En rakasta häntä enää, totta kyllä, mutta ehkäpä rakastan.
    Rakkaus on niin lyhyt ja unohdus niin pitkä.
    Koska tällaisina öinä pidin häntä sylissäni
    minun sieluni ei tyydy jäämään ilman häntä.
    Vaikka tämä olisi viimeinen tuska jonka hän minulle tuottaa
    ja nämä viimeiset säkeet jotka hänelle kirjoitan.
    ~ Pablo Neruda ~
     
  15. Helin ajatuksia Vierailija

    ”Mummuks tahtomine

    Tule viäl semne aamu,
    ko mää herä ilman kello oikke aikasi,
    keitän ittelän kaffet, polje Monarkin kans kaupunkil,
    ole oven taka vartomas ko L. Lehtose Leninkiliikke
    myyjäfrouva tule töihi, päästä munt sisäl,
    autta valikoittema heijä suurimma,
    vaaliampunasimma pualpunttisimma aluhousu,
    Aurjoefärisek kunnolliset tukisuka,
    ja merinovillasep polvelämmittime,
    naapurkaupast peessik kenkä
    ja paffilaatikoruskia poplari.
    Mää haise eukalyptukselt,
    viam pal tila takapenkil,
    hymyilen ko suamempystykorva,
    mut kiältäyryn kaikest,
    sano: emmää muist,
    emmää jaks,
    emmää ol ikä ennenkä,
    ko mää olen tottunu juur näi.
    Enkä meina pualtvuassatta orotta.”
    - Heli Laaksonen
     
  16. Nainen 59v Vierailija

    "Nukkumaan käydessä ajattelen:
    Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä,
    kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle,
    puhuttelen ystävällisesti ja ihailen, kehun:
    Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun."
    - Eeva Kilpi
     
  17. Lempirunoilijani Vierailija

    "Jos mää lähren täält enne,
    sin misä juttuje mukka o
    viherkäisel niityl levitet filtti mul valmiiks
    ja tuattu fatilline vett vilvotteluks,
    piräissin kaffen kuuman
    sunt varrotes."
    - Heli Laaksonen
     
  18. Rakkain runoni Vierailija

    ”Olen saanut jo monenlaista onnea, sen kaikkia palasia,
    suuria ja pieniä, yhteensopivia ja toisiaan hylkiviä.
    Kertaakaan en ole vielä ehtinyt koota noista palasista ruukkua,
    en kerätä siihen toisiinsa sekoittuen kyyneleitä ja sadevettä,
    katsella siitä omaa kuvaani.
    Sanotaan, että vain siitä kuvajaisesta voi löytää omat kasvonsa.”
    - Tommy Tabermann
     
  19. joskus rakastanut Vierailija

    Helmiketju

    "Olen vain pieni tyttö
    sinun kuumien silmiesi edessä,
    joiden katse on kaikkia hyväilyjä
    polttavampi.
    Vain surullinen sydämeni
    on minulla annettavana,
    mutta varjoni liukuu huumaantuneena
    sinun jalkojesi yli.

    Hiljaisena rakkaudesta
    katselen kasvojasi,
    oi minun musta jumalani
    ja punaisen lippaan lailla
    kätkee sydämeni helmiketjua,
    päiviä ja öitä,
    jotka olet minulle antanut.
    Mutta jos sinä minuun väsyneenä
    suljet silmäsi,
    olen katoava hiljaisemmin
    kuin aamutaivaalta tähdet."
     
  20. joskus....... Vierailija

    Helmiketju on Katri Valan runoista yksi rakas.
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti