Tulipa tuossa mieleen ku iski taas ahistus kun isäntä ilmotti et menee vielä pari tuntia, et oonko mä ainoa joka yrittää pitää kiinni kynsin ja hampain siitä et ruoka syötäis yhdessä?
Toki lapsiperheissä homma ei nyt ihan välttis toimi niin, mut kuitenkin.
Mä oon aina ollu sitä mieltä et ruokahetki on se ainoa hetki päivästä kun on aikaa olla keskenään ja koen sen jotenkin ihan sikatärkeenä juttuna, sit mä saan täällä raivareita kun isäntä ilmottaa et venyy ja mä en pääse vieläkää tekee ruokaa jne jne...
Toki lapsiperheissä homma ei nyt ihan välttis toimi niin, mut kuitenkin.
Mä oon aina ollu sitä mieltä et ruokahetki on se ainoa hetki päivästä kun on aikaa olla keskenään ja koen sen jotenkin ihan sikatärkeenä juttuna, sit mä saan täällä raivareita kun isäntä ilmottaa et venyy ja mä en pääse vieläkää tekee ruokaa jne jne...
