PIPPURI.FIRUOKA-ARTIKKELIT
Näkökulma: Linnanmäen ravintola kompastuu virheeseen, jota ei muualla sallittaisi
Osasimme varautua ”yllätyksiin”, mutta silti hämmästyimme, kun kohtasimme Linnanmäen Hurlumhein, kirjoittaa Iltalehden ruokatoimittaja Eeva Paljakka.
Vuoristorata ja karusellit ovat Linnanmäen ikoniset laitteet. PEKKA KARHUNEN
Eeva Paljakka
eeva.paljakka@iltalehti.fi
Tänään klo 12:20
Kävimme Linnanmäellä. Huvipuistossa kaikilla oli kivaa, eikä kukaan kahden aikuisen ja neljän lapsen seurueestamme kiukutellut.
Mutta sitten tuli nälkä ja päätimme syödä Hurlumheissä.
Hurlumheissä on tarjolla buffetpöytä (Huomio laivaristeilyllä käyneet, tämä on sitten jotain muuta, mihin olette merillä tottuneet). Ruuan punainen lanka on hampurilainen. Ja nimenomaan vaaleanpunainen tai vihreä tai oranssi lanka, sillä joku on hauskuudessaan keksinyt, että huvipuistossa syödään luonnottomaksi värjättyä ruokaa.
Värjätyn sämpylän ja aiolin vielä ymmärrän. On omaa tylsyyttäni, jos pidän enemmän tavallisen värisestä ruuasta.
Sämpyläpakki on juuri tuotu pöytään. EEVA PALJAKKA
Kunhan ruokaa riittäisi. Vaikka ravintola oli vain puolillaan, oli noutopöydän edessä koko ajan jono. Jono, joka ei edennyt mihinkään, sillä siinä odotettiin ruokaa. Ensin loppuivat vesimelonit, sitten vein takanani jonottavan lapsen edestä viimeisen sämpylän, pihvejä vielä riitti, mutta fritattujen perunoiden kohdalla matka taas tyssäsi.
Tässä välissä on pakko ihmetellä ruokien järjestystä. Miksi ensimmäisenä on burgerin väliin tulevia raaka-aineita, eikä sämpylä? Mitä riisi ja kana tekevät hampurilaistäytteiden keskellä? Noutopöytä oli vähän kaikkea, eikä kunnolla mitään.
Vasemmalla tofua, oikealla jauhelihapihvejä. EEVA PALJAKKA
Istuimme sen verran lähellä buffetpöytää, että pystyin seuraamaan tilannetta. Kukaan ei selvinnyt noutopöydästä ilman odottelua. Ruokaa kyllä tuotiin – lopulta.
En halua tietää, miltä ravintolassa näyttää ruuhka-aikaan.
Miten on mahdollista, että tarjottavat ovat koko ajan lopussa? Miksei henkilökunta ennakoi? Sen sijaan tyhjä astia viedään pois ja kestää, ennen kuin täysinäinen tuodaan tilalle. Tämä toistuu koko ajan jokaisen ruokalajin kohdalla. Jono ei liiku, mutta kasvaa.
Miksei lämpökaappiin voida laittaa kerrallaan useampaa pakkia ruokaa? Amatööri ajattelee, että ongelma olisi helposti ratkaistavissa.
Tilanteen saattaisi ymmärtää, jos paikalla olisi vain yksi tarjoilija tai jos toiminta olisi vasta-alkanutta, mutta ei.
On heinäkuun loppu ja henkilökuntaa riittää.
Helpointa olisi syyttää nuoria työntekijöitä. Mutten usko Hurlumhei-ravintolan kompastuneen kausityöntekijöihinsä. Miksi sitten pikaruokaravintoloissa homma toimii, vaikka suurin osa työntekijöistä on nuoria?
Olisiko syy ennemminkin organisoinnissa? Ohjeistuksessa? Johtamisessa?
Linnanmäen ravintoloilla on sama tilanne kuin lentokentillä: asiakas valitsee pienestä ja ylihintaisesta valikoimasta.
Väriteema jatkui kastikkeissa. EEVA PALJAKKA
Se näyttää tarkoittavan, ettei tarvitse yrittää parastaan, kun kehnokin tekee kauppansa. Tätäkö halutaan tarjota yhdessä Helsingin suosituimmista turistikohteista? Turisteja Linnanmäellä nimittäin riittää.
Ilahduin kovasti, kun huomasin, että Hurlumheissä asiakkaat eivät siivoa omia likaisia lautasiaan tarjoilukärryihin, vaan henkilökunta kerää ne pöydistä. Matkalla vessaan huomasin, että melkein kaikissa vapaissa pöydissä olivat likaiset astiat keräämättä.
Iso kiitos siitä, että henkilökunta oli ystävällistä ja hymyilevää. Ja asiakkaille, jotka olivat ystävällisiä ja hymyileviä. Ehkä Linnanmäellä on jokin taika, sillä siellä näytetään sallivan sellaista, mistä muualla valitetaan.
Kotona luin, miten Linnanmäen tiedotteessa luonnehditaan ravintolan konseptia: ”Hullunkurisessa ravintolassa moni asia on aivan heikun keikun huvipuistoherkkutarjonnasta lähtien”.
Näkökulma: Linnanmäen ravintola kompastuu virheeseen, jota ei muualla sallittaisi
Osasimme varautua ”yllätyksiin”, mutta silti hämmästyimme, kun kohtasimme Linnanmäen Hurlumhein, kirjoittaa Iltalehden ruokatoimittaja Eeva Paljakka.
Vuoristorata ja karusellit ovat Linnanmäen ikoniset laitteet. PEKKA KARHUNEN
Eeva Paljakka
eeva.paljakka@iltalehti.fi
Tänään klo 12:20
Kävimme Linnanmäellä. Huvipuistossa kaikilla oli kivaa, eikä kukaan kahden aikuisen ja neljän lapsen seurueestamme kiukutellut.
Mutta sitten tuli nälkä ja päätimme syödä Hurlumheissä.
Hurlumheissä on tarjolla buffetpöytä (Huomio laivaristeilyllä käyneet, tämä on sitten jotain muuta, mihin olette merillä tottuneet). Ruuan punainen lanka on hampurilainen. Ja nimenomaan vaaleanpunainen tai vihreä tai oranssi lanka, sillä joku on hauskuudessaan keksinyt, että huvipuistossa syödään luonnottomaksi värjättyä ruokaa.
Värjätyn sämpylän ja aiolin vielä ymmärrän. On omaa tylsyyttäni, jos pidän enemmän tavallisen värisestä ruuasta.
Sämpyläpakki on juuri tuotu pöytään. EEVA PALJAKKA
Kunhan ruokaa riittäisi. Vaikka ravintola oli vain puolillaan, oli noutopöydän edessä koko ajan jono. Jono, joka ei edennyt mihinkään, sillä siinä odotettiin ruokaa. Ensin loppuivat vesimelonit, sitten vein takanani jonottavan lapsen edestä viimeisen sämpylän, pihvejä vielä riitti, mutta fritattujen perunoiden kohdalla matka taas tyssäsi.
Tässä välissä on pakko ihmetellä ruokien järjestystä. Miksi ensimmäisenä on burgerin väliin tulevia raaka-aineita, eikä sämpylä? Mitä riisi ja kana tekevät hampurilaistäytteiden keskellä? Noutopöytä oli vähän kaikkea, eikä kunnolla mitään.
Vasemmalla tofua, oikealla jauhelihapihvejä. EEVA PALJAKKA
Istuimme sen verran lähellä buffetpöytää, että pystyin seuraamaan tilannetta. Kukaan ei selvinnyt noutopöydästä ilman odottelua. Ruokaa kyllä tuotiin – lopulta.
En halua tietää, miltä ravintolassa näyttää ruuhka-aikaan.
Miten on mahdollista, että tarjottavat ovat koko ajan lopussa? Miksei henkilökunta ennakoi? Sen sijaan tyhjä astia viedään pois ja kestää, ennen kuin täysinäinen tuodaan tilalle. Tämä toistuu koko ajan jokaisen ruokalajin kohdalla. Jono ei liiku, mutta kasvaa.
Miksei lämpökaappiin voida laittaa kerrallaan useampaa pakkia ruokaa? Amatööri ajattelee, että ongelma olisi helposti ratkaistavissa.
Tilanteen saattaisi ymmärtää, jos paikalla olisi vain yksi tarjoilija tai jos toiminta olisi vasta-alkanutta, mutta ei.
On heinäkuun loppu ja henkilökuntaa riittää.
Helpointa olisi syyttää nuoria työntekijöitä. Mutten usko Hurlumhei-ravintolan kompastuneen kausityöntekijöihinsä. Miksi sitten pikaruokaravintoloissa homma toimii, vaikka suurin osa työntekijöistä on nuoria?
Olisiko syy ennemminkin organisoinnissa? Ohjeistuksessa? Johtamisessa?
Linnanmäen ravintoloilla on sama tilanne kuin lentokentillä: asiakas valitsee pienestä ja ylihintaisesta valikoimasta.
Väriteema jatkui kastikkeissa. EEVA PALJAKKA
Se näyttää tarkoittavan, ettei tarvitse yrittää parastaan, kun kehnokin tekee kauppansa. Tätäkö halutaan tarjota yhdessä Helsingin suosituimmista turistikohteista? Turisteja Linnanmäellä nimittäin riittää.
Ilahduin kovasti, kun huomasin, että Hurlumheissä asiakkaat eivät siivoa omia likaisia lautasiaan tarjoilukärryihin, vaan henkilökunta kerää ne pöydistä. Matkalla vessaan huomasin, että melkein kaikissa vapaissa pöydissä olivat likaiset astiat keräämättä.
Iso kiitos siitä, että henkilökunta oli ystävällistä ja hymyilevää. Ja asiakkaille, jotka olivat ystävällisiä ja hymyileviä. Ehkä Linnanmäellä on jokin taika, sillä siellä näytetään sallivan sellaista, mistä muualla valitetaan.
Kotona luin, miten Linnanmäen tiedotteessa luonnehditaan ravintolan konseptia: ”Hullunkurisessa ravintolassa moni asia on aivan heikun keikun huvipuistoherkkutarjonnasta lähtien”.
