A
Aamulehti
Vieras
Ylänurkka: Mutta kuka auttaisi pientä Ruuta?
07.03. - 21:41 (Luotu: 21:13)
Pieni Ruu on kaksivuotias pellavapää. Iloisen näköinen lapsi.
Hänellä on raitainen paita ja hellyttävä hymy. Silti hänessä on jotain aivan erityistä.
Ruulla on äiti ja isä - mutta ei ole kuitenkaan. Äiti ja isä nimittäin eivät halua profiloitua perinteisten roolien mukaan. Siksi myös perinteiset nimitykset on unohdettu. Kun Ruu kutsuu vanhempiaan hän kutsuu joko Kettua tai Sutta.
Kettu ja Susi toki rakastavat Ruuta, hoitavat ja ruokkivat lapsensa ilmeisen hyvin. Siitä huolimatta, että he asuvat eri pesissä, eri osoitteissa.
Ruun he ovat päättäneet kasvattaa sukupuolineutraalisti. Sukulaisille ei ole kerrottu, onko pienissä vaipoissa pimppi vai pippeli.
Mummot sen tietävät, sillä he ovat joskus avustaneet vaipanvaihdossa. Mummot on kuitenkin vannotettu pitämään salaisuus. Kaikille muille Ruu on vain "lapsi", ei tyttö tai poika. Jos joku asiaa tiedustelee, sitä ei pyynnöstä huolimatta kerrota.
Kettu ja Susi ovat sitä mieltä, ettei Ruunkaan tarvitse tietää, onko hän tyttö vai poika. Asia ei ole heistä tärkeä. Tärkeintä on kasvaa sukupuolivapaasti.
Ruun arkeen ei siis myöskään kuulu prinsessoja tai ritareita. Eikä edes hiekkalaatikkoleikkejä, koska Kettu ja Susi eivät ole hiekkalinnanrakennuksesta kiinnostuneita. Jos he joskus kiinnostuvat, pääsee Ruukin ehkä rakennuspuuhiin.
Tämä tarina on tosi. Ruun elämästä kertoo tuore Perhe-lehti.
Ensin naurattaa, sitten itkettää, lopulta raivostuttaa. Mikä aikuisiin on oikein mennyt?
Saman tunneskaalan käy läpi lastenpsykiatri, joka kuulee Ruun tarinan. Nyt ollaan hakoteillä ja reilusti.
On ihan suositeltavaa ostaa pikkulikalle autoja tai työkaluja. Samoin poikaviikarille on hyvä antaa nukke ja pari my little ponya. Monenlaiset lelut tekevät hyvää ja kasvattavat. Jokaisen lapsen pitää itse saada valita, mitä ja millä leikkii.
Poika voi pukeutua punaiseen ja tyttö saa tykätä sinisestä. Tämä lienee kaikille selvää.
Senkin voi ymmärtää, jos jossain perheessä käytetään etunimiä äiti tai isä -nimityksen asemesta. Mutta että Kettu tai Susi. Lausuma "Kettu, tuu pyyhkimään" voi ensin hymyilyttää. Mutta tässä tapauksessa se ainoastaan surettaa.
Lapsen kehitykselle on oleellista tietää se, onko hän tyttö vai poika. Asia on perustavanlaatuinen osa jokaisen ihmisen identiteettiä, sekä lapsuudessa että aikuisuudessa. Kukaan ei voi olla sukupuoleltaan neutraali.
Ruukaan ei ole tyhmä. Hän on varmasti huomannut, etteivät Kettu ja Susi näytä saunassa samalta. Lapsen pitää saada puhua näistä asioista: miksi toisilla on pippeli, mistä vauvat tulevat. Kysymykset askarruttavat jo parivuotiaita.
Lapselle on opetettava, että tytöt ja pojat ovat yhtä tärkeitä ja että jokainen on arvokas. Sukupuolisuus on myönteinen, iloinen asia. Ei sitä ole mitään syytä salata sen enempää hiekkalaatikkokavereilta kuin sukulaisiltakaan.
Ladulla luotu: Erityisen raskauttavana oppositio pitää sitä, että pääministeri Matti Vanhanen sai ajatuksen eläkeiän nostamisesta hiihtolenkillä.
Minna Rajala
07.03. - 21:41 (Luotu: 21:13)
Pieni Ruu on kaksivuotias pellavapää. Iloisen näköinen lapsi.
Hänellä on raitainen paita ja hellyttävä hymy. Silti hänessä on jotain aivan erityistä.
Ruulla on äiti ja isä - mutta ei ole kuitenkaan. Äiti ja isä nimittäin eivät halua profiloitua perinteisten roolien mukaan. Siksi myös perinteiset nimitykset on unohdettu. Kun Ruu kutsuu vanhempiaan hän kutsuu joko Kettua tai Sutta.
Kettu ja Susi toki rakastavat Ruuta, hoitavat ja ruokkivat lapsensa ilmeisen hyvin. Siitä huolimatta, että he asuvat eri pesissä, eri osoitteissa.
Ruun he ovat päättäneet kasvattaa sukupuolineutraalisti. Sukulaisille ei ole kerrottu, onko pienissä vaipoissa pimppi vai pippeli.
Mummot sen tietävät, sillä he ovat joskus avustaneet vaipanvaihdossa. Mummot on kuitenkin vannotettu pitämään salaisuus. Kaikille muille Ruu on vain "lapsi", ei tyttö tai poika. Jos joku asiaa tiedustelee, sitä ei pyynnöstä huolimatta kerrota.
Kettu ja Susi ovat sitä mieltä, ettei Ruunkaan tarvitse tietää, onko hän tyttö vai poika. Asia ei ole heistä tärkeä. Tärkeintä on kasvaa sukupuolivapaasti.
Ruun arkeen ei siis myöskään kuulu prinsessoja tai ritareita. Eikä edes hiekkalaatikkoleikkejä, koska Kettu ja Susi eivät ole hiekkalinnanrakennuksesta kiinnostuneita. Jos he joskus kiinnostuvat, pääsee Ruukin ehkä rakennuspuuhiin.
Tämä tarina on tosi. Ruun elämästä kertoo tuore Perhe-lehti.
Ensin naurattaa, sitten itkettää, lopulta raivostuttaa. Mikä aikuisiin on oikein mennyt?
Saman tunneskaalan käy läpi lastenpsykiatri, joka kuulee Ruun tarinan. Nyt ollaan hakoteillä ja reilusti.
On ihan suositeltavaa ostaa pikkulikalle autoja tai työkaluja. Samoin poikaviikarille on hyvä antaa nukke ja pari my little ponya. Monenlaiset lelut tekevät hyvää ja kasvattavat. Jokaisen lapsen pitää itse saada valita, mitä ja millä leikkii.
Poika voi pukeutua punaiseen ja tyttö saa tykätä sinisestä. Tämä lienee kaikille selvää.
Senkin voi ymmärtää, jos jossain perheessä käytetään etunimiä äiti tai isä -nimityksen asemesta. Mutta että Kettu tai Susi. Lausuma "Kettu, tuu pyyhkimään" voi ensin hymyilyttää. Mutta tässä tapauksessa se ainoastaan surettaa.
Lapsen kehitykselle on oleellista tietää se, onko hän tyttö vai poika. Asia on perustavanlaatuinen osa jokaisen ihmisen identiteettiä, sekä lapsuudessa että aikuisuudessa. Kukaan ei voi olla sukupuoleltaan neutraali.
Ruukaan ei ole tyhmä. Hän on varmasti huomannut, etteivät Kettu ja Susi näytä saunassa samalta. Lapsen pitää saada puhua näistä asioista: miksi toisilla on pippeli, mistä vauvat tulevat. Kysymykset askarruttavat jo parivuotiaita.
Lapselle on opetettava, että tytöt ja pojat ovat yhtä tärkeitä ja että jokainen on arvokas. Sukupuolisuus on myönteinen, iloinen asia. Ei sitä ole mitään syytä salata sen enempää hiekkalaatikkokavereilta kuin sukulaisiltakaan.
Ladulla luotu: Erityisen raskauttavana oppositio pitää sitä, että pääministeri Matti Vanhanen sai ajatuksen eläkeiän nostamisesta hiihtolenkillä.
Minna Rajala