Rypäleraskaus

mari78, meille sanottiin, että osittaisessa ja täydellisessä rypäleraskaudessa ero on ainoastaan siinä jälkihoidon pituudessa ja laadussa. Osittaisessa jälkihoito on yleensä max. puoli vuotta ja täydellisessä se voi olla jopa 2 vuotta.

 

Mikäli minä olen käsittänyt oikein, niin osittaisessa rypäleraskaudessa on hedelmöityneessä munasolussa on kolmet kromosomit eli 1 * äidiltä tulleet ja 2 * isäperäiset. Kokonaisessa rypäleraskaudessa on vain isäperäiset kromosomit. Eräs lääkäri sanoi minulle, ettei sillä oikeastaan ole väliä onko osittainen vai kokonainen mola, vaan se, että hcg-arvo laskee miinukselle kahdessa kuukaudessa määrää kuinka pitkä hoito ja vauvanyrityskielto tulevat. Mutta tästäkin varmasti ollaan montaa mieltä.

Eräs raskaimpia tähän liittyviä seikkoja onkin se, että mielipiteitä hoidosta on niin monia. Yhtään ei minuakaan lohduttanut jälkitarkastuslääkärin jälleen kerran kertoma fakta, että varsinkin Suomessa mola on hyvin harvinainen sairaus. Jos se kerran iski minuun, niin ei tieto harvinaisuudesta paljon paina. Tosin lohduttavana seikkana on tietysti se, että vielä harvemmin se iskee kahta kertaa samaan henkilöön. Ja minulle tuli aikanaan uutena tietona myös se, että sytostaateilla joudutaan joskus myös hoitamaan kohdun ulkopuolisiakin raskauksia, joten vaikka se tuntuu karmealta vaihtoehdolta, se kuitenkin puree niissäkin.

 

Lauantaiterveiset kaikille!

Kuinka kotihiiri jakselet?

Minäkin tuon korteni kekoon mari78:n esittämään kysymykseen. Kaivoin esille terveysportista saamani artikkelin "trofoblastitaudit - ryhmä harvinaisia sairauksia" (Duodecim 2001; 117(24):2539-2546), jossa kerrotaan, että
a) täydellisessä molassa trofoblasti (=alkiorakkulan uloin solukerros, josta muodostuu istukka) on liikakasvuista ja nukkalisäkkeet ovat epämääräisesti turvonneita. Tämän vuoksi kohdun sisältö näyttää rypälemäiseltä. Sikiötä ei kehity.
b) Rypäleraskauksista 3% on osittaisia ja niissä trofoblastin liikakasvuisuus on lievempää kuin taudin lievemmässä muodossa ja vain osa nukkalisäkkeistä on turvonneita. Sikiö tai ainakin tumallisia punasoluja sikiön verenkierron merkkinä voidaan havaita.

Artikkelissa kerrotaan lisäksi kromosomi-asioista, josta Inkkukin kirjoitti. En ymmärrä tekstiä täysin, koska en tiedä, mitä sana "dispermia" tarkoittaa. Kirjoitan tekstin tähän, jos teille on siitä apua, tai tiedätte, mitä tuo sana tarkoittaa.
"Täydellisessä molassa kromosomisto on kokonaan isältä peräisin, koska äidiltä tulevat kromosomit eliminoituvat munasolusta. Karyotyyppi on silti diploidinen; se muodostuu 90-95% tapauksissa siittiön DNA:n jakautumisen seurauksena, harvoin dispermian jälkeen. Osittaisessa molassa karyotyyppi on triploidinen ja ylimääräiset kromosomit ovat isältä peräisin. Osittainen mola syntyy useimmiten dispermian seurauksena. Vaihtoehtoisesti munasolun voi hedelmöittää siittiö, jossa ei ole tapahtunut normaalia kromosomien vähennysjakautumista".

Yleinen käytäntö näyttää ainakin olleen, että osittaisessa molassa raskauskarenssiaika on (kuten kotihiirikin kirjoitti) 6kk ja täydellisessä molassa vähintään vuosi. Tässä näyttää aivan viime aikoina tulleen uutta käytäntöä ja se kiinnostaa etenkin minua, koska mulla on siis täydellinen mola. Olen kuullut, että esim. Jorvin sairaalan uusin ohjeistus täydellisessä molassa on 6kk:n karenssi, mutta esim. KYS:ssä ja omassa sairaalassani aika on 12kk! Toki tähän vaikuttaa hCG:n laskunopeus. Haluaisin NIIN kovasti, että pääsisimme yrittämään vauvaa jo ennen tuota 12kk, vaikka ymmärrän, että eivät lääkärit kiusallaan tätä karenssiaikaa määrää. Tuntuu vaan niin oudolta, että samassa taudissa on monen kuukauden heitto hoidossa...

Pitää vielä yhtyä Inkun ajatukseen sytostaattien käytöstä. Itselleni tieto niiden mahdollisesti käytöstä oli täysi järkytys ja lisäsi paniikkiani kaavintapäivänä. Tosiaan myöhemmin olen saanut tietää, että niitä käytetään "monessa" muussakin asiassa kuin syövässä, esim. kohdunulkoisessa raskaudessa ja selkärankareumassa. Tämä tieto olisi helpottanut omaa ahdistustani kaavintapäivänä.

Itselläni mieliala kohenee koko ajan. Nyt vasta tajuan, miten väsynyt ja osittain masentunutkin olen ollut alkusyksystä. Onneksi tilanne on siitä mennyt jo eteenpäin. Välillä on tosin vielä itkupäiviäkin, kuten tänäänkin. Ensi viikolla tulee jo 5kk kaavinnasta - äkkiä aika menee kuitenkin vaikka eteenpäin ajateltuna karenssi tuntuu pitkältä. Teidän kaikkien tuella ja "seuralla" on ollut suuri merkitys minulle tässä toipumisprosessissa. Kiitos siitä!

Hyvää vointia kaikille ja kuulumisiin!

 

b) Rypäleraskauksista 3% on osittaisia ja niissä trofoblastin liikakasvuisuus on lievempää kuin taudin lievemmässä muodossa...quote]

Piti siis kirjoittamani, että ...trofoblastin liikakasvuisuus on lievempää kuin taudin täydellisemmässä muodossa...

Pitäisi vissiin lukea vielä vähän huolellisemmin kirjoittamansa teksti.

 

Kiitos, tänne kuuluu jo hiukan parempaa. Tänään on tasan viikko siitä, kun pieni tyttömme syntyi. Tänä aikana on aika jotenkin pysähtynyt ja tuntuu, että tuosta tytön menetyksestä on jo pitkä aika. Samoin kaikki siitä edellisen viikon tapahtumat ovat melkein kaikki pyyhkiytyneet mielestä - ilmeisesti olen ollut jonkinlaisessa henkisessä shokkitilassa.

TYKS:stä soitettiin viime viikolla ja kyseltiin vointiani ja kuulumisiamme. Tuli todella hyvä mieli, että niinkin isosta sairaalasta oikeasti joku soittaa ja kysyy, että miten voit?! Taidetaan olla aika spesiaali tapaus. Tänään tuli liput ja laput kotiin ja niissä oli diagnoosina tuo osittainen rypäleraskaus, sillä harvinaisella poikkeuksella, että kohdusta on löytynyt täysin terve sikiö.

HCG-arvoni oli 7.12.06 316000 ja keskeytyksen jälkeen 11.12.06 79900 eli hyvin oli lähtenyt laskuun. Seuraava verikoe on 4.1.07 ja 5.1.07 menen taas TYKS:iin, jossa tehdään ensin keuhkokuva, sitten ultra ja vielä normaali lääkärikäynti. Oletteko muuten muut olleet keuhkokuvassa? Minut laittoivat vielä sellaiseen, jossa selvitetään, ettei solut ole levittäytyneet sinne. Samalla kerralla kuullaan sitten patologin lausunto istukoista ja niiden soluista. Eli minulla tosiaan oli kaksi istukkaa, joten ihan alussa meille oli tulossa kaksoset...

Ja vielä tuohon Tulleron Dispermia-termiin. Se tarkoittanee sitä, että munasolu on päästänyt kaksi siittiötä sisäänsä, mitä se ei koskaan saisi tehdä. Meillä sanottiin, että tuo osittainen rypäleraskaus johtuu siitä.

 

Kotihiirelle osaanottoni, tiedän tarkalleen miltä tuntuu pitää enkelitytär sylissä. Sitä ei unohda koskaan.
Jälkiseurannat jatkuvat kerran kuussa edelleen, tulos on ollut alle 1, joten siinä mielessä kaikki OK.
Gyne laittoi kierukan kuun alussa, ei mitenkään miellyttävä tilaisuus. Ja jotenkin toivonkin että se sieltä tulisi pois... Hän vielä painotti että ymmärränkö nyt että kyse on syövän esiasteesta. Meinasin haistattaa. No katsotaan nyt. Ikä tulee valitettavasti vastaan, joten lapsettomuus on tuomio. Minkäs sille voi. Parempaa lykkyä teille toisille!

Oikein rauhaisaa joulua ja hedellmällistä uutta vuotta teille kaikille!

 

Heippa kaikille.Tänään sain 2.verikokeen tuloksen ja se oli 18 eli lasku jatkuu.Juttelin tulokset soittaneen sairaanhoitajan kanssa ja hänen mielestä rypäleraskauteni oli "täydellinen".Mutta edelleen siis näyttäisi että puolella vuodella selvittäisiin.

Kotihiiri,minä en ainakaan ole ollut keuhkokuvassa eikä siitä ole ollut puhettakaan.Täällä tosiaan nuo rypäleraskauden seurannat ovat noita verikokeita eikä kaavinnasta ollut mitään j'lkitarkastusta.Sanoivat että jos vointi on hyvä ja arvot laskussa niin ei tarvitse jälkitarkastusta.

Hyvää joulua ja onnea vuodelle 2007!

 

Hei taas!

Kotihiiri, hienoa, että arvosi ovat laskeneet! Minulta otettiin myös keuhkoröntgen jo kaavintapäivänä.

Samoin mari78 ja Anu62, onnittelut arvojen laskemisesta! Se on hieno tunne saada aina uusi, parempi arvo!

Anu62, kirjoitit, että gyne oli puhunut syövän esiasteesta. Liittyykö tämä papa-näytteeseen - aiemmin kirjoitit, että siinä oli jotain hämminkiä. Onko sinun karenssiaikaa pitkitetty tämän vuoksi? Mietin vaan, että jos karenssiaika on puoli vuotta - vuosi, niin varmaan vauvan yrittäminen olisi vielä mahdollista, jos miehen kanssa haluaisitte?

Jos en viestittele ennen viikonvaihdetta, niin toivotan teille kaikille oikein rauhallista joulua ja Inkulle ihania hetkiä "pikkutontun" kanssa!

 

Tullerolle vastaus: Ei liittynyt papakokeeseen. Siis periaatteessahan rypäleraskaudesta voi kehittyä syöpä jos sitä ei hoideta ja HCG:tä seurata. En tiiä miksi se silleen töksäytteli. Oli ollut lomalla 2 viikkoo eikä oikein tiennyt mikä oli päivä.
Onneksi on kesäkuussa vielä viimeinen syöpätarkastus. Minullahan oli imusolmukesyöpä 9 v. sitten. Silloin on magneettiröntgen joten se näyttäisi kaiken mahdollisen, jos on jotain. Toivottavasti ei ole mitään. Silloin ehkä myös voisi pyytää jos vaikka pääsisi naistenklinikalle tai tietääkö joku jonkun oikein hyvä gynen? Joka tietäisi vähän enemmän tästä rypäleraskaudesta ja karenssiajoista, Eteläsuomesta kiitos!
Flunssaa pukkaa tietty jouluksi, no ei voi muuta kun terästää glögiä...
Kaikille oikein mukavia jolunpyhiä!

 

Heippa kaikille ja hyvää viattomien lasten päivää! Mitäs kullekin kuuluu?

Anu62, onpa tosiaan gyne töksäyttänyt pahasti "syövän esiasteesta" liittyen rypäleraskauteen. Asiat voi esittää niin monella tavalla, mutta tuo ei kuulosta potilaan kannalta kovin kannustavalta. Jos teillä on vauvakuume kova, niin kannattaa toki vielä kevään / kesän aikana miettiä yrittämistä. Vielä se ikäsi puolesta näyttäisi mahdolliselta, ainakin mitä olen netistä lueskellut "iäkkäämpien" odottajien ketjuja.

Itse sain tänään uusimman hCG-tuloksen (5.5kk kaavinnasta) ja se oli taas onneksi alle 2! Jännään kovasti seuraavaa ultraa helmikuussa, mitä tietoa saan karenssiajasta.

Mukavaa ja parempaa uutta vuotta 2007!

 

Onneksi olkoon hyvästä tuloksesta Tullerolle! Ja toivottavasti saatte helmikuussa alkaa yrittämään uutta raskautta. Me ollaan vasta toipumassa tästä Viivin menetyksestä ja päivät on vuoroin ylä- ja alamäkeä. Ensi viikolla menen ensimmäistä kertaa verikokeeseen sitten Viivin syntymän ja ensi perjantaina on myös ensimmäinen kontrollikäynti, jossa ultrataan, otetaan keuhkokuva ja saadaan patologin vastaus istukoista.

 

hei ystäväiset!Ja oikein hyvää uutta vuotta kaikille!

Kotihiiri,mitenkä teillä jaksellaan?Itsellä vielä välillä tunteet myllertää ja varsinkin kun näkee nuita pikkuisia vauvoja.Kaipa tämäkin joskus helpottaa vaikka unohdu ei varmasti koskaan..Silloin kyllä itkettää kun joku kysyy että milloinka teette se toisen lapsen?juu ei niitä tehdä vaan saadaan,toivottavasti.

Huomenna olisi sitten 3.verikoe ja toivottavasti olisi jo negatiivinen.Ensi yö taas menee valvoessa ja tätä asiaa mielessä pyöritellessä.

Pitäkäähän peukkuja!

 

Heippa kaikille ja hyvää uutta vuotta minunkin puolestani! Tuokoon uusi vuosi 2007 meille kaikille mukavampia asioita kuin vanha vuosi 2006 (tosin Inkulla vuosi 2006 oli ihana pojan syntymän johdosta!).

mari78, minullakin tunteet myllertävät edelleen, vaikka kaavinnastani on jo 5.5kk. Varsinkin joulun aika oli aika vaikea ja tuli pari itkupäivääkin pidettyä. Joulu on jotenkin niin perhejuhla ja etukäteen olin jo luonut mielikuvia, miten mukavaa joulu olisi viettää äippälomalla. Ja kyllä tämä varmasti helpottaa joskus. Mitä muilta olen kuullut, niin sitten kun raskaus onnistuu, niin rypäleraskaus tuntuu olevan kauempana menneisyydessä kuin se tosiasiassa onkaan. Luotetaan siihen!

Pidän peukut ja varpaat pystyssä hCG-arvojesi puolesta. Kerro sitten, miten kävi!

 

voin laittaa näin lyhyesti kun on nukkuun kiire että jaksaa aamulla herätä!

siis mulla myös oli rypäleraskaus mikä huomattiin ja kaavittiin mulla vasta rv17 kun meidän terveysaseman sairaanhoitaja vähän töppäsi! mulla hcg arvo oli ensimmäisessä verikokeessa 317 112 ja noin 6kk meni ennen kuin arvo oli alle 5. (minä kävin myös keuhkokuvissa,mitkä oli ihan ok.)

siitä muistaakseni odoteltiin vielä noin 2 kuukatta ennen kuin saatiin ruveta yrittään ja tuloksena nukkuu makuuhuoneessa kaksi tervettä tyttöä (1v ja 3v) ja kolmatta aletaan yrittään kun pilleri laatta on tyhjä!
kokemuksesta tiedän että se on kamalaa kun joutuu odottaan pitkiä aikoja ja käymään verikokeissa. olen nyt 24v joten se oli mulla parikymppisenä ja kaikki sanoi että onhan teillä aikaa vielä kun nuoria ootte, ei se meillä ainakaan mitään lohduttanut!! ja se että kun se on niin harvinainen ja vielä harvinaisempi nuorella niin ottihan se päähän että miks just mulle kävi näin.

toivotan kovasti voimia kaikille teille ja tsemppiä että teidän arvot laskee pian ja että saatte ruveta pian yrittään uusia vauvoja!
en lukenut sitten teidän kaikkia juttuja vaan osui heti silmään tuo rypäleraskaus kun on niin harvinainen joten en tiedä kaikkea mitä olette kirjoittanut ,ajattelin vain laittaa omat juttuni kannustuksena teille... =)
ps.jos jollain on jotain kysyttävää aiheesta kuinka mikäkin kävi tms voin laittaa viestiä kun piipahdan täällä!
voimia

 

tervehdys kaikille!Sain tuon 3 verikokeen tuloksen ja se oli 5,2.Seuraava tulos onkin sitten ratkaiseva karenssiajan pituuden suhteen.Kyselin siitä ja sanoivat että jos 2 kuukaudessa saavutetaan mittaamaton arvo(tarkoittaa mitä?) niin sitten se olisi tuo puoli vuotta ja muuten vuosi.Seuraava verikoe olisi 17 päivä ja siihen asti sitten jännätään ja toivotaan parasta.Tarkoittaako tuo mittaamaton arvo sitä että sen arvon pitäisi olla se alle 5,vai?Nyt ystäväiset ovat teidän viisaat tietonne kullan arvoiset.

Eilen taas tuon puhelun jälkeen alkoi sellanen tunteitten vuoristorata,eniten suretti tuo tieto että se voi myöskin olla se vuosi.Mutta ei voi kun toivoa parasta.Kyllä tämä taas tästä helpottaa.

Hyvää viikonloppua kaikille!

 

Hyvää kuluvaa vuotta kaikille! Mekin palauduimme lomaltamme ja etukäteen jännittämäni lentomatkat menivät vauvan kanssa oikein mallikkaasti. Vauvamme on niin kiltti ja herttainen, että sekä lentoemot että matkustajat olivat haltioissaan. (Tai niin ainakin äiti luulee...) Jälleen kerran kaikki pelot koliikkivauvasta yms. ovat olleet turhia. Hyvä niin.

Ketjuun tuntuu kuuluvan pääasiassa positiivista, vaikka rankkaa varmasti monella vielä on. Ja en sano, että vaikeudet kokonaan loppuvat, mutta mitä pidemmälle aika kuluu, niin haava vähän ainakin haalistuvat. Ja niin kuin monesti olen sanonut, uusi vauva ei korvaa menetettyä, mutta tuo kuitenkin mukanaan paljon uusia juttuja mietittäväksi. Ja jos jostain syystä vauvaa ei enää tule syystä tai toisesta, niin kannattaa yrittää keskittyä uusiin harrastuksiin tms. Mutta niin kuin minä*82 ja minä vaan olemme eläviä todisteita siitä, että raskaus onnistuu kaikkien ikävien kokemusten jälkeenkin. Maltti vaan on valttia, kun raskauskieltoaikaa eletään.

Helsingin Naistenklinikalla, joka on Suomen johtava naistentautien hoitopaikka, minulle sanottiin, että kun hcg on alle 5, niin se tulkitaan negatiivikseksi. Eli Mari78:lla näyttää kaikki asiat olevan kunnossa.

Minulla muuten ei koskaan otettu keuhkokuvaa eikä siitä edes puhuttu. Tosin arvoni laskivat erittäin hyvin, mutta näin jälkeenpäin on jäänyt tämä vähän kummastuttamaan.

Erityisterkkuja Kotihiirelle, tulepa kertomaan miltä testitulokset näyttivät. Ja terkkuja tietysti kaikille muillekin ketään unohtamatta.

 

Heipsan!

Kirjoitan vain pikaisesti, kun esikko heräisi juuri. Eli tänään kävin ekaa kertaa tytön menetyksen jälkeen verikokeessa ja huomenna olen menossa TYKSiin. Siellä tehdään ultra, keuhokuva ja vielä päälle poliklinikkakäynti, jossa selviää verikokeen tulos ja patologin lausunto molemmista istukoista. Pelottaa ihan hiivatisti!

Tulen huomenna kertomaan tulokset!

 

Heips vaan! Olipas kiva lukea kuulumisia niin monelta teistä! Ja kiva minä*82, että kerroit rohkaisevan tarinasi! On sulla ollut rankkaa aikaa silloin! Saisinko vielä kysyä, jos haluat vastata, että miksi sinulla kaavinta meni vasta 17rv:lle? Kirjoititkin jo tosin tuossa, että sairaanhoitaja oli vähän töpeksinyt.

Inkku, en tiennytkään, että olitte matkoilla! Varmaan ei ole vaan sattunut silmiini tältä / muilta palstoilta. Kuulostaa ihanalta! Jokos teillä on muuten ollut ristiäiset?

mari78, ONNEA hienosta verikoetuloksesta - suunta on oikeean päin! Inkku kertoikin jo oman sairaalan periaatteet negatiivisen arvon tulkinnassa. Minulle omassa sairaalassani sanottiin, että negatiivinen arvo on 2. Eräs minua hoitanut gyne (gyne on vaihtunut joka kerta, kun olen käynyt saikulla) sanoi, että karenssiaika voi toki olla jotakin 6-12 kk:n väliltä, esim. 9kk. Mulla hCG-arvo 2 kuukauden (9 viikon) jälkeen kaavinnasta oli 6, eli aika kiikunkaakun tuon negatiivisen suhteen, olipa se sitten 5 tai 2.

Kotihiiri. Toivottelen oikein paljon onnea huomiselle ja hyviä tuloksia! Kerro sitten, miten kävi! Mutta peukut on varmasti kaikilla pystyssä puolestasi! Miten olet muuten jaksellut henkisesti? Onko vielä itkupäiviä enemmän kuin hymypäiviä?

Kuulumisianne odotellen,
T

 

Heipsan Ystävät ja ME SAATIIN HYVIä UUTISIA!

Eli kohtu ja munasarjat palautuneet normaaliksi, keuhkokuvan tulos tulee vasta parin viikon päästä. HCG-arvo oli 240, kun se 3 viikkoa sitten (heti tytön syntymän jälkeen) oli vielä n. 80 000. Eli hyvältä näyttää. Ja patologin lausunto kertoi, että toisessa istukassa oli täydellinen rypäleraskaus ja tytön istukassa osittainen, mutta että molemmissa oli vain hyvänlaatuisia soluja. Tytöstä patologi ei löytänyt mitään vikaa eli tyttö oli täysin terve.

Ja nyt käyn tuon kaksi kuukautta 2 viikon välein verikokeessa ja jos tuo HCG-arvo on kahden kuukauden jälkeen normaali, joka meilläpäin tarkoitta että alle 1, niin uutta raskautta saa yrittää puolen vuoden päästä. Muussa tapauksessa vuoden päästä.

Taitaa se elämä siis kuitenkin voittaa!

 

niin moikka vaan kaikille! toivottavasti en tunkenut nyt mitenkään teidän ketjuun..

niin eli mulla kaavinta oli vasta viikolla 17 koskä kävin kyllä ultrassa( en muista tarkaan viikkoja,olisiko ollut noi rv12) ja siellä hoitaja sanoi kaiken olevan kunnossa mutta sitten seuraavassa neuvolassa täti ihmetteli miksi sydänäänet ei vieläkään kuulu vaikka viikkoja oli niin paljon(aikaisemmalla neuvola kerralla viikkoja oli sen verran vähän että neuvola täti sanoi ettei sydän äänet välttämättä vielä kuulu) ja laittoi mut ultraan missä sitten selvisi että kohtu oli täynnä rypälettä ja hoitaja sanoi että siellä on sitä niin paljon että varmasti on täytynyt olla jo viime ultrassa ja sanoin sille että niin sitä olikin mutta enhän mä silloin tiennyt että sellaista ei kuulu olla. eli sen ensimmäisen ultran hoitaja varmaan näki mistä on kyse mutta sanoi kaiken olevan kunnossa!! ja sen toisen ultran hoitaja sanoi että sen sikiön sydänäänet ei ole ikinä voinut olla nähtävissä!

että sillai, kyllä vähän hermostuin sille hoitajalle koska sanoivat taysissa että jos se olisi huomattu aikasemmin niin ei olisi mennyt niin kauaa hcg ollessa alle 5.
no se on nyt ohi ja aika hyvältä rupeaa monella teistä myös näyttään,onneksi.

voimia teille vielä kaikille paljon ja kyllä se elämä voittaa pian teidänkin kohdalla,ihan varmasti!

 

Minä*82 - meilläkin raskaus keskeytettiin vasta viikolla 17+2, mutta meillä oli se harvinaistakin harvinaisempi tilastoharvinaisuus eli meillä oli alusta asti täysin terve sikiö masussa ja siksi meillä meni niin pitkälle. Ja se pieni terve tyttövauva on tehnyt tästä kaikesta todella vaikeeta, koska mun terveyden uhalla raskautta oli mahdoton jatkaa.

Tullero - kyllä nyt on onneksi jo noita itkupäiviä viikossa vähemmän kuin hymypäiviä. Olen kirjottanut päiväkirjaa ja se on ollut terapeuttista. Tänään kävimme taas TYKS:stä tullessa Muistolehdossa (jonne tyttömme tuhkat on viety) viemässä kynttilän ja sekin helpottaa omalta osaltaan. Että kyllä tästä selvitään!

Ihan niinkuin te kaikki täällä olette selvinneet!

 

Moi ja IHANAA Kotihiiri! Olipas päivän paras uutinen! ONNEA, ONNEA! hCG-arvot ovat laskeneet mahtavasti ja myös se on tärkeää, että synnytyselimet ovat palautuneet hyvin! Sulta on vissiin otettu aika kattava keuhkokuva, koska minä sain tulokset omasta keuhkoröntgenistäni jo noin parin tunnin kuluttua sen ottamisesta. Onneksi mielialasi alkaa kohenemaan päin. Aikaahan se vie, mutta on hyvä, että teillä on konkreettinen paikka, missä voitte muistaa pientä tyttöänne. Ja tosiaan tästä kyllä selvitään!

minä*82, et ollenkaan "tunkenut" ketjuun - päinvastoin uudet tulokkaat ovat enemmän kuin tervetulleita. Tämä mola on niin harvinainen, että on tosi tärkeää päästä vaihtamaan ajatuksia muiden samankokeneiden kanssa. Ja sinäkin olet ihana esimerkki siitä, että mola ei ole maailmanloppu, vaikka siltä se alussa tuntuukin.

Hyvää viikonloppua kaikille! Toivottavasti sataisi pian paljon lunta...

 

haluan kertoa teille oman juttuni.meillä on ennestään neljä tyttöstä ja ajattelimme tekaista sen viidennen ja viimeisen tähän nyt sitten.lokakuulla viikkoja oli 12 ja risat ja alkoi vuoto.arvasin että se on nyt sitten keskenmeno.aamulla neuvolasta käskivät mennä sairaalapäivystykseen.menin ja sitten gynepolille.lääkäri ultrasi ja sanoi ettei näy sikiötä,kyseessä olisi tuulimuna.aivan kamala järkytys.ei kevätvauvaa mitä oli pikkuhiljaa alannut rakastaa.kuin unessa toimimista..tabletti joka käynnistäisi enemmän tyhjenemistä.parin päivän päästä osastolle jossa lisää lääkettä tyhjenemiseksi.polilla annettu lääke sekä itsestään alkanut keskenmeno olivat osastolle mennessä kivuliaampaa kuin synnytys,eikä palkaksi kuin lisää samaa.aivan järkyttävää vuotoa joka osastolla loppuviimein päätettiin kaapia yöpäivystyksenä.mulla oli niin hirvee lapsen menettämisen tunne ja on edelleen.aivan järkyttävää kun yhtäkkiä ei olekaan tulossa ketään jota odotti.no lääkärit sanoivat että kun tuntuu siltä että jaksaa niin uutta yritystä vaan.sama tunne tuli itsellekkin pikkuhiljaa.kunnes tulee aika noin kuukausi kaavinnasta polille.siellä töykee käytöksinen lekuri joka ilmottaa että patologin lausunnossa viitteitä rypäleraskaudesta!vuoteen ei missään nimessä raskautta.väkisin laittaa pillerireseptin.kuittaa vaan että onhan sulla nyt lapsia ennestään kun minä itken suruani.kävin keuhkokuvassa joka ok.eka hcg alle 2 ja toinen kuukauden kuluttua alle 2.kuukautiset heti normaalit.nyt aikaa kulunut kolme kk ja olemme miehen kanssa päättäneet yrittää raskautumista nyt.pidätteko tätä tuomittavana ratkaisuna?En itse usko millään että heti alle 2 arvo lähtisi nousuun..antakaa nyt jotain tukea ja ilmottakaa heti jos jollain on heti kakkosesta noussut.itse en ole kuullut semmoista tapausta.
en tiedä jaksaako kukaan lukea pitkää sepustustani mutta toivotaan.löysin tämän juttupinon ja luin kaikki läpi.kiva kun on muitakin jotka tietää mitä mä tarkotan.mä oon tosi surullinen teidän kahden puolesta jotka olette joutuneet vielä pidemmän kaavan kautta luopua uudesta elämästä.vaikea ymmärtää miksi ihminen joutuu kaikkea semmosta kokea.itse olen huomannut että ehkä minäkin sitten tarvitsen tämmöisen kokemuksen että pystyy olla entistä parempi äiti ja arvostaa sitä mitä saa.ja ihanaa kun yksi mamma on saanut tuhisijan.ja teille muille jotka odottelette näitä arvoja joka kuukausi niin jaksamista.ei tässä paljon muuta voi sanoa.menetetyn tyypin tilalle pitäisi nyt vihdoin saada vauva.muuten tulee hulluksi...tai ainakin pitäisi olla lupa yrittää.ikinähän ei tiedä vaikkei sitä enää saisi.kova vesisade,nukkumaan vissiin pitäisi mennä.pärjäilkää,yhteishengessä etteenpäin.

 

Tervetuloa "uudet tulokkaat" ketjuun, vaikka aihe onkin kurja. Mutta onhan meitä nyt sitten jo useampikin sen kokenut ja täällä sitä voi tsempata toinen toistaan, kun masis meinaa iskeä. Ja kyllähän niitä päiviä tulee, sillä pudotus raskauden huumasta rypäleraskauden jälkeiseen pelkoon on melkoinen.

Prinsessaäidille sen verran, että me otimme aikanaan vain parin viikon varaslähdön uuteen yritykseen. Järjellä sitä tiesi, ettei sillä kahdella viikolla ole mitään merkitystä uusiutumisriskin kanssa, mutta kun raskaustesti heti näyttikin haamua, niin pelot nousivat rytinällä huippuunsa. No haamu oli haamu tai viivan paikka ja kuukautiset tulivat seuraavana päivänä. Ehdin kuitenkin sen yhden vuorokauden pelätä uutta rypäleraskautta, enkä suosittele olotilaa kenellekään. Sitten viiden kierron jälkeen raskauduin ja olin edelleen peloissani. Kävin 7. raskausviikolla ultrassa, kaikki oli kunnossa, mutta niin oli ollut rypäleraskaudessanikin. Sen jälkeen elin neuvolakäynnistä seuraavaan ja odotin kauhuissani, etten kuulekaan tällä kertaa dopplerista sykettä. Mutta ainahan ne kuuluivat ja nyt ne jyskyttävät tuolla korissa. Pointti tässä on se, että jos olisin toipumassa rypäleraskaudesta tällä tiedolla mikä minulla nyt on, pitäisin lääkärin neuvoman raskauskieltoajan pilkulleen. Se tuntuisi itselleni rauhoittavammalta. Mutta toisaalta helppoahan minun on sanoa, kun se uusi yritys onnistui näin helposti, vaikka ikää on reippaasti yli 40 v. Kauhu, jota tunsin pelätessäni uusiutumista oli hurjaa.

 

Prinsessaäiti. Itselläni ihan eka HCG-arvo heti tytön synnytyksen jälkeen oli hiukan alle 80000 ja kuukausi synnytyksen jälkeen 240. Joten tuo heti alle 2 oleva arvo kuulostaa kyllä hurjalta siinä mielessä, että on noin alhainen. Kerrottiinko sinulle, miten olivat tulleet siihen tulokseen, että oli ollut rypäleraskaus? Toi noin alhainen HCG tuntuu erikoiselta. Mä en jaksa uskoa, että se HCG sinulla enää siitä nousee. Ja toisaalta jos tuo HCG pysyy muutaman seurannan jälkeen noin alhaisena, ette varmasti joudu vuotta odottamaan.

Itselleni kaiken muun lisäksi tuskaa tuottaa juuri tuo karenssiaika, joka on meillä 6kk - 1v, sitä ei vielä tarkkaan tiedä. Ensimmäinen ajatus oli, että tästä kaikesta pääsisi helpommin yli, kun saisi heti yrittää uutta tai olisi ainakin se lupa siihen. Mutta nyt kun aikaa on hiukan kulunut, olen tajunnut, että siihen henkiseen toipumiseen tarvitaan väkisinkin sitä aikaa. Ja se henkinen toipuminen ja asioiden läpikäyminen on on tehtävä ja käytävä läpi selvitäkseen siitä menetyksestä ja voidakseen jatkaa suht eheänä eteenpäin. Ja jos sinusta nyt tuntuu siltä, että uusi vauva pitäisi saada tai tulet hulluksi. Se voisi tosiaan helpottaa tai sitten siinä voisi käydä niin, että siirtäisit kaikki pahimmat pelkosi ja surusi uuteen raskauteen ja siitä seuraisi vielä suurempi tuska ihan niinkuin Inkku64 kertoi hänelle ensin käyneen.

Mutta onhan meissä ihmisissä eroja. Toinen selviää henkisesti helpommin kuin toinen ja jokaisen on kuitenkin tehtävä asiat ja elettävä niinkuin ITSESTÄ parhaalta tuntuu. Täällä tuskin kukaan tuomitsee sinua, jos päätätte yrittää heti toista perään. Siihen liittyy varmasti riskejä, jotka on hyvä selvittää ennen lopullista päätöstä. Jos kuitenkin päätätte yrittää kaikesta huolimatta, toivotan teille vilpittömästi onnistumista!