Rypäleraskaus

Niin tosiaan, kun se istukka näyttää huonolle, mutta sikiö kuitenkin on vielä terveen oloinen. Jospa sikiöllä onkin omaa parempaa istukkaa käytössään ja jotenkin mola kasvaisi sivussa.. Tai no, ehkä lääkärit ovat tulkinneet jo tilanteen. Harmittaa kyllä teidän koko perheen puolesta. Pidän kyllä kovasti peukkuja, että pieni jatkaa hyvin kasvuaan, eikä istukka aiheuta enempää päänvaivaa.

 

Niin tosiaan, kun se istukka näyttää huonolle, mutta sikiö kuitenkin on vielä terveen oloinen. Jospa sikiöllä onkin omaa parempaa istukkaa käytössään ja jotenkin mola kasvaisi sivussa.. Tai no, ehkä lääkärit ovat tulkinneet jo tilanteen. Harmittaa kyllä teidän koko perheen puolesta. Pidän kyllä kovasti peukkuja, että pieni jatkaa hyvin kasvuaan, eikä istukka aiheuta enempää päänvaivaa.

 

Kiitos, se on täälläkin päällimäisin toive tässä elämässä juuri nyt.
Kun vointi on hyvä , elän varsin normaalia elämää.
Kun en voi tilannetta muuttaa mihinkään, niin ei se auta asiaa yhtään , että jäisin sängynpohjalle masentumaan.
Tottakai välillä itken ja pelottaa , sitten itketään
Kun touhuaa tavallisia asioita, kyläilee, pyytää vieraita, silloin kun itse jaksaa , niin sehän virkistää ja ajatukset suuntautuu muualle.
Tosi kiitollinen olen ,että asuinpaikkakunnallani on yliopistollinen sairaala.
Olen todella hyvissä käsissä.
Aivan huikeita ja ihania lääkäreitä.
Yks sanoikin" kun sä oot tämmöinen apeciaali case, me pidämme sut hyppysissämme."
Ja sain suorat numerot naistenpolille sekä naisten akuuttiin.
Kyllä me kuulutaan pieneen prosenttiin maailmassa , jotka pääsemme tämän tason hoitoon kun terveyshuolia tulee vastaan.

Hirveästi toivoa jokaiselle näiden huolien kanssa eläville

 

Tervehdys, täällä jälleen uus epäonninen joka liittyy teidän seuraan. Tosin onneks täl hetkellä vaikuttaa siltä et taistelu rypälettä vastaan on sujunu kohtalaisen helpolla eikä kaavintaa kummosempaa hoitoa tarvita

 

Tervetuloa Mutru!

Mukava kun saadaan keskustelijoita pikkuhiljaa lisää. Vertaistuki on meille rypäleläisille hirveän tärkeä.

Kannattaa lueskella ajan kanssa vaikka koko tämä keskustelu läpi. Sieltä saa paljon tietoa, jos et vielä sitä ole saanut.

Osuiko kohdallesi täydellinen vai osittainen rypäleraskaus?

Omasta tilanteesta sen verran, että erikoislääkäri lähetti tuosta meidän perinnöllisyyspolikäynnistä hoitopalautteen, jossa oli hyvin selitetty koko rypäleraskaus ja sen uusimiseen liittyvät tekijät. Onpahan nyt jatkossa hoitaville lääkäreillekin nähtävillä hyvä tiivistelmä jos ihmetyttää miten minua pitäisi hoitaa.
Tuossa tekstissä mainitaan, että kahden osittaisen rypäleraskauden jälkeen mahdollisuudet terveeseen lapseen ovat vielä 85%, mutta jos todetaan mutaatio NLRP7 tai KHDC3L-geenissä mahdollisuudet ovat verrattain pienet (7%, joittenkin tutkimusten mukaan vähemmän). Että nyt odotellaan se 2kk dna-testin tuloksia.

 

Mulla sattu täydellinen rypäleraskaus kohdalle, ei jääny juurikaan arvailujen varaan.

Oon jonkin verran selaillu näit keskusteluja ja etenkin sairaalassa ollessa silmille hyppäs kaikki "kauhu" tarinat. Mut tarkemmin lueskeltua tajus et ei tää maailman loppu oo vaik eka silt tuntukin Nyt vaan kovasti ootellaan nolla tulosta et sais karenssi ajan alkamaan

 

Mutru, pidän kovasti peukut pystyssä, että arvo laskee nopsasti nollaan.

En halua pelotella, enkä mitenkään järkyttää, mutta on hyvä muistaa myös se, että alun hyvän toipumisen jälkeen takapakkiakin voi tulla. Enkä puhu nyt vain hcg:stä, vaan myös henkisestä puolesta.
Jostain keskenmenoja käsittelevästä kirjasta luin, että on olemassa sellainen normaali tila, joka koetaan romahduksena 2-4kk menetyksen jälkeen. Siitäkin olisi ollut ihan kiva kuulla jo vaikkapa sairaalassa kotiutettaessa. Minulle tuli se molemmissa, toisessa voimakkaammin.
On hyvä tiedostaa, että se(kin) kuuluu tähän molan läpikäymiseen vaikka sikiötä ei koskaan ollutkaan. Silti se on meille suuri menetys ja järkytys .

 

Miten siellä Taivaan Pii jakselee ja muut?

 

Kiitos kysymästä
Pe oli 12 viikon ultra ja tsekattiin seulaverikokeiden kanssa.
Kaikki näyttäis olevan vauvalla ok.
Hcg laski 10 viikon paikkilla 50-60000, oli kotärkeimmillaan n.135 000..
Helpotuksen kyyneleet on virranut, että sentään voin ja osaan jo toivoakin vauvaa
Epämääräiset möllykkät edelleen näkyy. Osittaisen rypäleraskauden mahdollisuutta pitävät näillä verikokeilla ja tutkimuksilla juuri nyt epäteodennäköiseä.
Itse olen pohtinut , voiko olla myoma? Mutta vain omaa pohdintaa, tässä vaiheessa.
Seuranta jatkuu tarkkana.
Vauvatoive alkaa olla todellinen.
Vaikka ei olisikaan osit.rypäleraskaus niin voin pysyä ryhmässä, kun minulla on se osit.ryp.rask. kokemus reilun 2 vuoden takaa.
Uusille tulokkaille tsemiä ja voimia.
Alkuun luonnollisesti kauhistuttaa mutta nykyään lääkäritkin tietävät asioista jo paremmin kuin vaikka 10 vuotta sitten. Eli vanhoja keskusteluja aiheesta ei edes kannata lukea.

 

Ihania uutisia Taivaan Pii!

Mahtavaa, että nyt alkaa jo näyttää valoisammalle. Ja eihän sitä muuta voi kuin luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Liikaa ei kannata murehtia etukäteen. Nauttikaa hetkestä nyt, sitten ehtii murehtia jos jotain on oikeasti pielessä. Toivon, että kaikki etenee hyvin loppuun saakka.

Juu, aivan vanhimmat viestit alkavat varmaan olla vanhaakin tietoa. Mutta oman kokemuksen mukaan monikaan asia ei ole loppujen lopuksi muuttunut. Ainut iso muutos lienevät nämä geenitestit ja varmaankin ultrien tarkentuminen? Otetaanko Beta-hcg:täkään vielä rutiinisti? Minulta ei ole kertaakaan sitä mitattu..
Korjatkaa jos olen väärässä. Edelleen annetaan yleensä se 6kk karenssi jos arvot laskevat 2kk aikana nollaan (alle 2 tai 5 riippuen labran menetelmästä). Hoidoista hcg:n laskemiseksi en osaa sanoa mitään, kun en niihin (onneksi) joutunut.

Hyvä olisikin päivitellä tänne tietoja. Joten kertoilkaahan tuoreita tuntemuksia ja kokemuksia hoidosta.
Niistä voi olla hyötyä heille, jotka joutuvat tähän rumbaan yllättäin ja ovat vähän hukassa.

 

Tänää pohdin sitä et kuinka rypäleen kans eläminen on kirjaimellisest yhtä oottamista. Ensin ootat oottamista jonka jälkee ootat et kuulisit kaiken olevan mahassa hyvin. Sit kun matto vedetään jalkojen alta alat oottamaan varmuutta ja sitä kuinka edetään. Lopult alkaa oottaminen että saat luvan oottaa oottamista jonka jälkee taas ootat taas et kuulis kaiken olevan hyvin. Huh, olipas selostus mut tälläset mietteet tänää kuis muilla? mun puhelin ei anna enää poistaa tot jälkimmäist naamaa mut se nyt ei kuulunu siihen

 

Juuri näin. Samaa olen pohtinut. Ja tällaisena hätähousuna tämä oottaminen on ihan s*olesta..

Minä olen pohtinut omaa mielenheikkoutta. Syyskuussa, kun toinen kaavinta oli takana, vannoin ja itkin etten halua enää vähintään vuoteen yrittää jos edes koskaan enää. Olin järkyttynyt keskeytyksestä ja siitä miten huonossa kunnossa olin fyysisesti ja henkisestikkin. Nyt tuosta on kulunut 5kk ja alan olla taas valmis.. Huomaan laskevani päiviä aina seuraaviin kuukautisiin jne. Odotan huhtikuuta kuin lapsena joulua.
Mikä ihme minua vaivaa!?
Tuttavien raskaudet ja vastasyntyneet varmaan edesauttavat mielen muuttumista.
Välillä käyn lukemassa Omakantaa ihan vain muistutukseksi, että mitä kävimme läpi.
Emme kyllä aijo oikoa enää koskaan, mutta tämä odottaminen olisi helpompaa jos tämä vauvakuume ei ihan valtaisi mieltä. Pois se minusta!

 

Hei! Halusin tulla ihan varta vasten tänne tsemppaamaan, että molan jälkeen on elämää. Mulla todettiin syksyllä 2012 täydellinen mola, seerumi Hcg arvot oli yli 200 000. Silloin tuntui että eihän tästä selviä ikinä, ja mietti, miten sitä ikinä jaksaa odottaa karenssiajan. Rankalta tuntui myös se, että mola on niin harvinainen enkä tuntenut ketään, jonka kanssa olisi voinut jakaa kokemuksia (paitsi keskustelufoorumit). Vaikkei masussa ollutkaan vauvaa, tuntui silti menetys suurelta. Tuntui jopa loukkaavalta kun kaavintaan mennessä hoitaja muistutti, että "siellähän ei nyt kuitenkaan ole sikiötä". Mietin myös, miten sitä osaa enää osata nauttia raskaudesta, jos sellaisen vielä kokee.

Mutta! Nyt vähän yli neljä vuotta molan jälkeen olemme saaneet kaksi tervettä lasta lisää perheeseemme! Mola ei enää tuon jälkimmäisen raskauden aikana edes pahemmin käynyt mielessä. Toki varhaisraskauden ultrassa piti käydä molemmilla kerroilla, onneksi kaikki oli hyvin. Haluaisin antaa teille kaikille molan kanssa painiville virtuaalihalauksen ja toivottaa voimia ja kärsivällisyyttä! <3

 

Kiitos Anskuli tsempeistä!

Kyllä mekin se toinen lapsi saadaan, tavalla tai toisella. Uskon niin. Taistelen sitä pirua vastaan joka olkapäällä muuta väittää.

Tänään pitäisi soitella taas hcg-tuloksia. Ensimmäinen kerta, kun olin unohtaa koko asian.

 

Hei täällä ilmottautuu yksi rypäleraskauden uhri. Lähdin sairaalaan 19.2 runsaan verenvuodon seurauksena ja osastolle jäätiin ulran jälkeisen tutkimuksen jälkeen. 8 cm leesio löytyi ja HCG 250 000. Imu kaavinta tehtiin 20.2 ja pääsin kotiin. Maanantaina 27.2 ensimmäiset verikokeet ja arvo pudonnut jo 4352, seuraavat verikokeet 13.3 ja toivotaan että arvo jatkaa tippumistaan. Mirena kierukka laitettiin nyt ehkäisyksi,koska yhdistelmä pillerit eivät käy migreenin takia. Keuhkokuvat myös otettiin ja ne oli siistit

 

Hei Rypäle ja tervetuloa!

Otan osaa menetykseesi. Ja kovasti voimahaleja.
Puistattaa aina kun uusia sairastuneita ilmaantuu, on tämä sellainen mankeli alkuun. Lekalla lyönti jopa.

Hyvä että löysit tänne, niin voimme ehkä jotenkin oloasi parantaa jos joku askaruttaa. Himpun on hiljaista ollut, mutta jospa muitakin heräilee kertomaan kuulumisiaan.

Oliko raskaus jo kuinka pitkällä, jos saan udella?

Omasta navasta sen verran, että hyvin on mennyt. Elämän muut ongelmat tuntuvat nyt rypälettä isommille asioille, mutta kyllähän se siellä taustalla kummittelee. Dna testin tulokset eivät ole vielä tulleet. Kohta niiden ottamisesta on se 2kk kulunut. Karenssin loppuaika tuntuu menevän siivillä.. Ihmeellistä. Välillä jopa säikähdän, että Apua! karenssi loppuu jo ensi kuussa... Mitäs sen jälkeen? Yritämmekö heti, vai odotammeko vielä varmuudella vähän aikaa..

 

Hah.. Nyt kyllä naurattaa ihan nämä omat mielenvaihtelut. Tasan kuukausi sitten olen kirjoittanut, että en malta odottaa huhtikuuta ja nyt jo panikoin, kun se tuleekin niin nopeaa.

Onko muilla tällaista ollut?
Ei riitä, että oma kroppa on sekaisin mutta niin näyttää olevan pääkin.!

 

Hei, luultavastikin hyvin alussa raskaus oli koska tammikuussa minulla tuli normaalit kuukautiset. Söin siis minipillereitä, mutta ei näköjään pitänyt, minulla kyllä tiputteli ne koko ajan. viikon ihmettelin töissä kun olin huonovointinen ja tuntui että lihon silmissä, kävin sitten ostamassa raskaustestin varmuudeksi (poissulkien mahdollisen raskauden) ja luulin saavani keskenmenon (veret holahti+hyytymiä). Kovan verenvuodon seurauksena pari päivää myöhemmin lähdin sairaalaan jossa asia sitten todettiin.

Eli siinä tilanteessa olen onnellisessa asemassa että lasta ei ollut suunnitteilla, niin tämä ei niin kova paikka ole henkisesti. Minulla pieni poika ennestään on. Lähinnä pettynyt omaan kroppaan että "petti" minut. Ja tämä aika ennen kuin arvot saadaan taas normaaliksi (toivottavasti laskee nyt tasaisesti) tuntuu todella pitkältä.

En epäile kyllä yhtään, että tuntuu oudolle kun saa ns. "terveen paperit" En tiedä oletko jo aiemmin maininnut, ketjun olen kyllä läpi lukenut niin oliko sinulla puolen vuoden vai vuoden karenssi?

 

Aiiivan. Eli onneksi kuulut siihen vähemmistöön, joilla raskaus oli ei-suunniteltu. Mutta ei se hcg-tulosten jännittäminen varmasti yhtään helpompaa ole.

Meille tuli jo toiseen otteeseen 6kk karenssi. Ensimmäisesti luistettiin -> uusi osittainen rypäle. Ja nyt lusitaan viimeistä kuukautta toista karenssia.
Mä en oikein nyt tiedä miten päin olla. Olen viihtynyt töissäkin ja ensimmäisen lapsen kanssa menee loistavasti. Uusi raskaus/rypäle, heittäisi kaikki taas päälaelleen.. Uskaltaako sitä? Onko minusta enää siihen mankeliin? Mitä jos taas....

 

Aiiivan. Eli onneksi kuulut siihen vähemmistöön, joilla raskaus oli ei-suunniteltu. Mutta ei se hcg-tulosten jännittäminen varmasti yhtään helpompaa ole.

Meille tuli jo toiseen otteeseen 6kk karenssi. Ensimmäisesti luistettiin -> uusi osittainen rypäle. Ja nyt lusitaan viimeistä kuukautta toista karenssia.
Mä en oikein nyt tiedä miten päin olla. Olen viihtynyt töissäkin ja ensimmäisen lapsen kanssa menee loistavasti. Uusi raskaus/rypäle, heittäisi kaikki taas päälaelleen.. Uskaltaako sitä? Onko minusta enää siihen mankeliin? Mitä jos taas....

Joo kuulun onneksi siihen vähemmistöön, kyllä lapsi pidetty olisi jos sellainen olisi masussa kasvanut, mutta tässä tapauksessa parempi kuitenkin näin. Meillä ei tämä edellinenkään vielä öitä nuku ja kyllä jännittää tulokset, tuolla sairaalassa ei mielellään tuota aikaa vietä yhtään enempää kuin on pakko.

On kyllä varmasti ihan kamalan rankkaa kun uusiutui ja pelko läsnä kyllä vahvasti uutta yrittäessä. Mutta se biologinen kello kun sanoo että nyt niin oman mielen muokkaaminen siihen että ei pysty raskautumaan on mahdoton ajatus, se lapsi tuntuu siinä vaiheessa siltä että se on pakko saada.

 

Joo mäkin täältä heräilin taas kurkkimaan mitä tänne ryhmään kuuluu. Nollatulos saatiin reilu kk sitten ja nyt aika on tosiaan menny hirveetä vauhtia, ehkä vähän liiankin nopeesti toki vauvaa halutaan mutta nyt ollaan olosuhteiden pakostakin keskitytty ihan muihin asioihin. Kyllähän se välillä pyörii itelläkin mielessä että mitä tehdään karenssin jälkeen, uutta kierrosta rypäleen kanssa en jaksas joten voi olla että pidetään "terveen paperit" saatuani vielä jonkun aikaa omaa karenssi aikaa

Voimia rypäleelle, se nollille pääsyn odottaminen tuntuu ikuisuudelta

 

Hei. Täällä tänään 11+2 käyty yksityisellä koska ei kuulunut neuvolassa sydänääniä ja niin vasten kasvoja:RYPÄLERASKAUS!
En kuulu riskiryhmään koska olen muuten Terve 23vuotias (ensikuussa 24) Olin niin kovasti odottanut että minua siunattaisiin pienellä ihmeellä, minulla ei siis ole ennestään lapsia. Pettymys on kova, pelkään kaavintaa joka varmasti edessä maanantaina kun sain ajan sieltä valmistukseen ennen jatkotoimia eli joudun tässä viikonlopun odottamaan. Minulla oli todella pahana pahoinvointia Lauhduin kahdessa viikossa 3kiloa kun mikään ei sisällä pysynyt ja jouduin sen seurauksena tiputukeen. Kysymys miksi minulle kävi näin on mielessä jatkuvasti ja tänään itkenyt ja tuntuu että Itkusta ei tulisi loppua. Paljoa en tiedä tästä rypäleraskaudesta enkä jaksaisi kaikkia noita sivuja käydä läpi.

 

Hei. Täällä yksi joka koki tänään rypäleraskauden...Olen 24 ensi kuussa enkä kuulu riskiryhmään ja muutenkin perus terve. Sydänääniä ei siis kuulunu viime neuvola käynnillä ja vedottiin taaksepäin kallistuneeseen kohtuun jonka seurauksena päätin mennä yksityiselle ultraan jossa sitten iski vasten kasvoja:rypäleraskaus! Joudun odottamaan ensiviikon alkuun kaavintaa ja se pelottaa huimasti. Tänään olisi ollut 11+2. En ollut edes kuullut tämmöisestä ja tekee kipeää koska lasta olen halunnut jo niin kauan ja minulla ei siis ole ennestään lapsia eli olisi ollut ensimmäinen. Kysymyksiä päänsisällä:miksi minä?

 

Hei Totoro! Itselläni oli hiukan sama tilanne kun sulla. En siis kuulu mihkään riskiryhmään ja odotettiin innoissaan esikoista tulevaksi. Onneksi kävin omakustanteisesti varhaisultrassa jossa huomattiin että kaikki ei ole ok. Pääsin myös kaavintaan jo samana päivänä kun rypäle diagnoosi heitettiin ilmoille. Viikkoja oli jtn vajaa 8. Kovasti tsemppiä vkl yli selviämiseen ja maanantaihin <3

 

Pahoittelut totoro-! Ja Mutru myös. <3

Muistan, että itsellenikin diagnoosi (täydellinen rypäleraskaus 12/14, selvisin kaavinnalla) oli kuin isku vasten kasvoja. Kannattaa kuitenkin lueskella tätä ketjua, itse sain ainakin tästä paljon apua.

Satuin jostain syystä pitkästä aikaa tänne tänään. En enää muista mitä aikoinani kirjoittelin ja kävinkö päivittämässä kuulumisiani myöhemmin, mutta tässä nyt toivonkipinäksi oma polkuni:
Täydellinen rr todettiin siis joulun alla 2014 nt-ultrassa. Pääsin samana iltana kaavintaan ja toivuin hyvin. Hcg laski hyvin. Lääkärit suosittelivat vuoden karenssia. Tuntui sairaan pitkältä odottaa niin kauan, kun hcg oli laskenut ja kaikki oli ok, joten pitkällisen googlailun päätteeksi päädyin siihen että puoli vuotta riittää (en kuitenkaan kehoita ketään tämän perusteella poikkeamaan lääkärin suosituksesta!). Raskauduin n. 3kk yrityksen jälkeen ja nyt meillä on kohta 1-vee ihana tyttö. Rypäleraskaus ei juuri enää käy mielessäkään, ehkä sitten taas jos vielä yritetään lisää lapsia.

Tsemppiä teille kaikille joilla tilanne on tällä hetkellä akuutti!