Saako hoitaja itkeä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja harjoittelija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

harjoittelija

Vieras
tuli mieleen tosta sairaala ohjelmasta...miten kokisitte jos hoitaja itkisi vanhempien läsnäollessa? tarkoitan sellaista myötätuntosurua, enkä sitä että ihan hajoaa ja itkee oman itsensä vuoksi.

ite olen sairaahoitajaopiskelija ja aloita harjottelun piakoin vastasyntyneiden teholla ja mietin pystynkö pitämän itseni koossa jos joku vauva sattuu menehtymään...
 
itse oon hoitaja ja en koe et se olis epäammattimaista jos tilenne on niin rankka,et hoitaja muutaman kyyneleen tirauttaa..vollaamaahan siinä ei voi käydä kun pitää tukea omaisia/läheisiä siinä tilanteessa.
 
Riippuu tilanteesta.
Mun entises työpaikas työterkkari alko mulle itkeen ku sen isä oli kuollu. Juu, on tosi ikävä juttu, mut mä olin siel "potilaana" valittamassa omia kipujani, ni täti alkaa omaa elämäänsä kertoon. Ei siin oikeen tienny miten pitäs suhtautuu =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Simppeli:
Riippuu tilanteesta.
Mun entises työpaikas työterkkari alko mulle itkeen ku sen isä oli kuollu. Juu, on tosi ikävä juttu, mut mä olin siel "potilaana" valittamassa omia kipujani, ni täti alkaa omaa elämäänsä kertoon. Ei siin oikeen tienny miten pitäs suhtautuu =)

Mä olisin varmaan ottanut haliin :ashamed:
 
Saa itkeä. Ehkä siinä tilanteessa kuitenkin toivoo sairaanhoitajalta tukea. Äh, emmätiedä. Asiasta en kuitenkaan pahastuisi. Ehkä siihen tulee vuosien myötä sitten se ammatillinen kokemus/näkemys. Ja täytyy muistaa, että se kuolema on monisairaalle lapselle usein se helpotus, jälkeenjääville jää vain se kysmys että MIKSI?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Simppeli:
Riippuu tilanteesta.
Mun entises työpaikas työterkkari alko mulle itkeen ku sen isä oli kuollu. Juu, on tosi ikävä juttu, mut mä olin siel "potilaana" valittamassa omia kipujani, ni täti alkaa omaa elämäänsä kertoon. Ei siin oikeen tienny miten pitäs suhtautuu =)

no tätä en todellakaan tarkoittanu ja tyhmäkin sen ymmärtää ettei omia asioitaaan nyt aleta potilaalle itkeä. :/
 
Olen itse itkenyt omaisten kanssa eikä siinä ole ollut mitään pahaa.Ja moni muukin on itkenyt.
Todellakaan mitään hysteeristä kohtausta ei voi saada mutta ihmisiä me hoitajatkin ollaan.

Olen myös itse ollut omaisena ja hoitohenkilökunta on itkenyt kanssamme.
En nähnyt sitä pahana vaan tuntui että he välittävä todella.
 
Alkuperäinen kirjoittaja harjoittelija:
Alkuperäinen kirjoittaja Simppeli:
Riippuu tilanteesta.
Mun entises työpaikas työterkkari alko mulle itkeen ku sen isä oli kuollu. Juu, on tosi ikävä juttu, mut mä olin siel "potilaana" valittamassa omia kipujani, ni täti alkaa omaa elämäänsä kertoon. Ei siin oikeen tienny miten pitäs suhtautuu =)

no tätä en todellakaan tarkoittanu ja tyhmäkin sen ymmärtää ettei omia asioitaaan nyt aleta potilaalle itkeä. :/

Siks mä sen kirjotinki, ääripään esimerkkinä... Ku tuli mieleen sun alotuksesta, -hajoaa ja itkee oman itsensä vuoksi-, kohdasta :)
 
Saa itkeä, niin kauan kun se itku ei mene överiks. Ei siis todellakaan pidä alkaa vollottamaan niin että kyyneleet lentää, siinä ollaan potilaan tukena ja tietty amatillisuus pitää kuitenkin säilyä.

Simppelin tarina on aika hyvä esimerkki siitä miten käy kun ammatillisuus lentää ikkunasta ulos, osa amatillisuutta on että tietää koska ei henkilökohtasen tilanteen takia ole työkuntonen ja sillon pitää ymmärtää hakea sairaslomaa.
 
Miksi se ois niin paha jos hoitaja kyyneleet päästää. On eriasia käydä vollottamaan vuolaasti kuin että muutaman kyyneleen päästää. Itse hoitajana työssäni on kyynel päässy, varsinki kun kerkeää kiintymään potilaaseen ja en sitä pidä pahana. Ammattimaisuus pitää pystyä silti pitämään.
 
Kyl hoitsu saa muuutaman kyyneleen tirauttaa, mut ei mihinkään hillittömään itkuun saa purskahtaa. Ja kyl se riippuu tilanteestaki ja mun mielestä hoitsu ei saa olla niin herkkis, et se itkee joillekkin pikku asioille. Mut, jos itkettää niin eikai siinä voi ruveta kyyneliään loputtomiin pidättelemään, kaikella on silti rajansa ja ammatillisuus täytyy säilyttää, niinkuin edellä jo mainittiinkin. Mun mielestä niitten kuuluu olla vaan sellasia myötätunnon kyyneliä ja täytyy pystyä kokoomaan ittensä, ettei kotona rupee parkumaan töissä tapahtuneita.
 

Yhteistyössä