saako ikuisesta pojasta mitenkään miestä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja aghr
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

aghr

Vieras
alan olee niin lopen väsynyt tuohon mieheen, joka tuntuu olevan kolmas poika nuitten kahen pikkunassikan lisäksi.

miehen mielestä hänellä ei ole velvollisuuksia lapsia kohtaan, hänen ei tarvitse osallistua kotitöihin.. ei tehä mitään, mikä ei innosta

pelaa vapaa-aikansa pelikonsoleita, käyttää suruttavähäisetkin rahat veikkauksiin ja pelikoneisiin
 
eli joko hyväksyn tilanteen tämmöisenä tai pakkaan kimpsut ja kampsut ja muutan lapsien kanssa pois..

tää tilanne on vaan niin naurettava. viimeksi tänään pyysin miestäni muiden kanssa samaan aikaan syömään.. ei käyny, hänellä oli mailit kesken.. je sitä kesti niin kauan et kerittiin sitten alsten kannsa syömään omat ruokamme

ollaan miehen kanssa sovittu, että vain keittiössä syödään, niin me aikuiset kuin lapsetkin. mies sitten tapansa mukaan toi ruokalautasne ja mehumukin mukana ja kun sanoin asiasta, että ollaan sovittu että olkassa eisyödä ni snao et yhtä paskanen tää kämppä on, syötiin sitä missä hyvänsä.. ja sitten tulikin kuopus ja kaato mehut sohvalle..

huah.. olen viikolla 32 raskaana.. joudun tamppaamaan matot, luuttuamaan kaikki 80neliötä aina yksin. mies ei koskekaan vessan pesuun ja kuluneen vuoden aikana on viitisne kertaa tiskikoneen suostunut tyhjentämään, ja sekin kamalan huudon jälkeen..
mies ei suostu imuroimaan, ei pesemään pyykkiä ja jos pyydän pyykit laittaa kuivamaan ni aamulla herätessä ne on yhä pyykkikopassa märkänä, mies kun sattui unohtaa niitten laitoin..

 
Alkuperäinen kirjoittaja aghr:
alan olee niin lopen väsynyt tuohon mieheen, joka tuntuu olevan kolmas poika nuitten kahen pikkunassikan lisäksi.

miehen mielestä hänellä ei ole velvollisuuksia lapsia kohtaan, hänen ei tarvitse osallistua kotitöihin.. ei tehä mitään, mikä ei innosta

pelaa vapaa-aikansa pelikonsoleita, käyttää suruttavähäisetkin rahat veikkauksiin ja pelikoneisiin

Sit sillä ei varmaan kuuluis olla oikeuksiakaan? (Juu juu, lapsilla on oikeus isään, mutta mutta...)
 
Ei se siitä mihinkään muutu niin kauan kuin ei ole pakko, ja niin kauan ei ole pakko kun sä annat tilanteen jatkua. Vaikea sanoa onko ainoat vaihtoehdot hyväksyä tilanne tai lähteä litomaan, mutta vaikea sun on varmaan pelkällä puheella saada miestä tajuamaan että jotain tarttis tehrä.

Onko mies ollut samanlainen jo ennen lapsia vai jotenkin laiskistunut matkalla? Ei kenenkään pitäisi joutua tuollaista katselemaan. Jos mies kerran haluaa käyttäytyä kuin pikkupoika, lähetä mammansa hoiviin, et sä hänen äitinsä ole.
 
ei oo ikinä ollu mikään järin ahkera.. ehkä sitä rakastuneena haluaa nähdä kumppanistaan vain ne hyvät puolet ja sulkea simmut huonoilta puolilta

itse olen aina tykänny touhuta paljon ja rakastanut kotitöitä.. mutta nyt kuluneen vuoden aikana olen saanut huomata, että yksin saan pyörittää kotia ja kiitosta ei siitä heru..

ja olo alkaa olla voimaton, kun en pääse harrastamaan mitään, kun asumme täällä jumalan selän takana, jossa ei minkäänlaista tukiverkkoa. mies viihtyy täällä kuulemma niin hyvin ettei täältä suostu pois muuttamaan.. oikeasti täällä ei ole mitään, mitä ei muuallakin olisi.. tahtoisin lähemmäksi tukiverkkoja ja hengähdys8kahvittelu)paikkoja.. mutta mies ei tahdo ymmärtää..

ja nyt kun huomaan tarvitsevani apua, ärsyttää kun toinen ei eväänsäkään liikuta.. ja kun miehen mielestä kotiäidin kuuluu yksin pyörittää kota. mies oli vuoden työttömänä ja hänen tehtävänsä oli käydä työkkärissä ja esittää etsivänsä töitä.. ja nyt kun lähti kouluun hänen oikeus on saada kotiin tullessa lämmin ruoka, nukkua päiväunet ja pyykkihuolto luonnollisesti kuuluu oikeuksiin..
 
Alkuperäinen kirjoittaja hoya bella:
Mitä hyvää siinä miehessä on?

hyväksyi minut tämmöisenä kuin olen, mitä nyt sanoi että miksi olen salannut häneltä, että minulla on erikokoiset rinnat. ja että on hän parempiakin rintoja nähnyt. melkoinen kolaus muutenkin huonolle omalletunnolle, josta en ole vieläkään yli päässyt..

on miehessä hyviäkin puolia.. en vain niitä tähän hätään keksi.. :( hän osaa olla ihana, mutta huomaan, että se ihanuus tulee entistä harvemmin esiin..

ja mies on ollu tukena masennuksen aikoina ja silloin kun syömishäiriöni oli pahimmillaan.. nää raskausajat tuo tuohon asiaan helpotusta, mutta kunhan vauva on syntynyt, alkaa armoton itserääkkäys..
 
Niin siis tuohon syömishäiriöön viitaten. Tarvitsisit varmasti jonkinlaista apua senkin kanssa. Olet tuntematon ihminen, mutta olen huolissani sinusta, tunnut olevan aika monella tavalla lujilla elämässäsi tällä hetkellä.

Ja aiheeseen, itse ikuisen pikkupojan kanssa seurustelleena voisin sanoa, että pahalta näyttää. Meillä mies vielä kiukutteli mulle kuin teini-ikäinen, jos sanoin mistään asiasta. Erottiin eikä sitä näytä kukaan muukaan nainen kestäneen, ei ennen eikä meidän suhteen jälkeen. Sama meno vaan jatkuu silti.
 
tunnustan, että välillä voimavarat ovat todella vähissä..

oon tuosta syömishäiriöstä kärsinyt viitisen vuotta, lapsien raskausajat on ainoaa helppoa aikaa.. kun silloin saan itseni pidettyä kurissa.

aluksi kärsin anoreksiasta ja sitten kun hoitoihin hakeuduin, sairastuin bulimiaan, jota on siis kaikki nähä vuodet olleet.
mutta minusta ei ole enää sen takia menemään hoitoon.. eikä monikaan kaverini ymmärrä tota sairauttani. on niin plajon helmpomi esitää iloista ja onnellista kuin kertoa miten oikeasti menee..

lapset on miulle elämän ilo ja rikkaus. heitä ilman en ois varmaan ikinä enää jaloilleni noussut..

tunnustan senkin, että pelottaa, minkälaista elämä tulee olemaan vauavn syntymän jälkeen..

siksi toivonkin asunnon löytyvän lähempää kotipihaani, tukiverkkoja ja hengähdyspaikkoja..
 
No miksi tuo mies on kohta kolmen lapsen isä.

Jos ekan synnyttyä oli jo ihan puupää niin miksi teit toisen hänelle ja vielä kolmannenkin.

Olisit järjestänyt elämäsi kuntoon ja etsinyt yhden lapsesi kanssa kunnon miehen ja tulevien lastesi isän
 
Sun on nyt tärkeää huolehtia itsestäsi ja tuo muuttaminen lähemmäs kaupunkia olisi varmasti sen kannalta tosi hyvä juttu. Monille syömishäiriö on se ainoa saatavilla oleva tapa purkaa stressiä ja luonnollisesti pahenee silloin kun elämä on muutenkin rankkaa, no tän varmaan tiesitkin. Ja valitettavasti syömishäiriöt ovat myös väheksytyimpiä vakavista sairauksista, eikä bulimia ole niistä yhtään anoreksiaa parempi vaihtoehto. :(

Surkeata kun en voi tehdä mitään hyväksesi mutta tsemppiä, toivottavasti jotenkin asiat järjestyisivät.
 

Yhteistyössä