Saako miehelle sanoa

["Kyllästynyt"]

että siitä ei ole mihinkään?

Mies on rypenyt,potenut ja riutunut työttömyyttä ja fyysisiä sekä myöntämättömiä henkisiä vaivoja jo pari vuotta ja mulla alkaa tulla todella mitta täyteen. Itse olen joutunut luopumaan kaikista haaveistani ja toiveistani joustaessani miehen vuoksi. Hän on kuitenkin aina vain "se ykköslapsi" kauheine fyysisine oireineen,joihin lääkärit eivät löydä syytä ja hänet on otettava kaikessa aina ensimmäiseksi huomioon - ei lapsia. Mies ei ole tuonut rahaa taloon vuosiin, muttei ole osallistunut kotonakaan mihinkään. Valittaa ja huutaa vain.

Olen lukenut, että narsistit sanovat ikäviä asioita perustellen,että kun ne ovat totta,niin saa sanoa. Voinko sanoa miehelle,että susta ei ole mihinkään ilman,että olisin narsistinen? Tuohan on aika rankasti sanottu,mutta kun se on niin totta!

 

[petite]

Sano se sille ääneen edes sen yhden kerran. Ei se heti susta narsistia tee..

 

[Non compos mentis]

Mä ehkä lähtisin tota vyyhtiä purkamaan siitä päästä, että se ukon mielenterveys saatava paremmalle tolalle. Kerroit, ettei niistä ole vissiin oikein puhuttu, saati hoitoa haettu. Nyt olisi sen aika. Jos miehen henkinen kantti olisi paremmassa kondiksessa, vois kotona olla parempi ilmapiiri ja hän osallistua mahistensa mukaan kodin hommiin. Ja ois henkinen tuki sullekin parempi. Jos miestä taas ei kiinnosta edes tunnustaa, että vois olla esim. masentunut, sitten vaan ukaasia pöytään, että joko hän menee hankkimaan hoitoa tai itkee ja menee.

 

[vrs]

Mä ehkä lähtisin tota vyyhtiä purkamaan siitä päästä, että se ukon mielenterveys saatava paremmalle tolalle. Kerroit, ettei niistä ole vissiin oikein puhuttu, saati hoitoa haettu. Nyt olisi sen aika. Jos miehen henkinen kantti olisi paremmassa kondiksessa, vois kotona olla parempi ilmapiiri ja hän osallistua mahistensa mukaan kodin hommiin. Ja ois henkinen tuki sullekin parempi. Jos miestä taas ei kiinnosta edes tunnustaa, että vois olla esim. masentunut, sitten vaan ukaasia pöytään, että joko hän menee hankkimaan hoitoa tai itkee ja menee.

Esitän eriävän mielipiteen. En usko tuollaisen hyysäämisen auttavan yhtään mitään. Minusta ap:n todella kannattaisi istuttaa mies kerran kunnolla pöydän ääreen ja karjua kaikki patoutumat kunnolla ilmoille - once and for all. Ja kyllä ap, sano myös tuo aloituksessasi mainitsemasi miehellesi, josko vähän heräisi tähän maailmaan.

 

["A P"]

Ei todellakaan myönnä mielenterveysongelmia, vaikka on varmastikin masentunut ja ahdistunut ainakin. Aiheesta puhuttaessa keksii yhä lisää fyysisiä oireita tai sitten kääntää puheen siihen, että voi huonosti, kun on niin vähän seksiä. Hän kieltää aivan kaiken puhumisavun tai lääkityksen. Hän ei missään tapauksessa ole nuppivikainen.

Mitään parannusta ei vain ole luvassa millään tasolla. Tämä on kamalaa elämää!

 

["vieras"]

Mä ottaisin tiukan linjan; jos kerran mies on sairas niin lääkäriin. Jos ei ole sairas niin kaivaa ne miehiset värkit jostain kaapin perukoilta ja käyttäytyy kuten mies! Kouluttautuu lisää tai menee työkokeilun tms kautta, jotenkin hankkii itselleen JOTAIN työtä joka tuo sekä ulkopuolisia kontakteja, rahaa että muuta mietittävää kuin oman itsen. Jos mikään ei kelpaa niin ilmoitat että sulla alkaa olla kiintiö täynnä, tiedoksi.

(helppoa huudella sivusta, tiedän, mutta luulen että mä tekisin oikeastikin näin)

 

[ansarikukka]

[QUOTE="A P";23920125]Aiheesta puhuttaessa keksii yhä lisää fyysisiä oireita tai sitten kääntää puheen siihen, että voi huonosti, kun on niin vähän seksiä. [/QUOTE]

Ehkä paras peruste ikinä tuo seksinpuute. Ei tiedä itkeäkö vai nauraa.

 

["nnn"]

[QUOTE="A P";23920125]Ei todellakaan myönnä mielenterveysongelmia, vaikka on varmastikin masentunut ja ahdistunut ainakin. Aiheesta puhuttaessa keksii yhä lisää fyysisiä oireita tai sitten kääntää puheen siihen, että voi huonosti, kun on niin vähän seksiä. Hän kieltää aivan kaiken puhumisavun tai lääkityksen. Hän ei missään tapauksessa ole nuppivikainen.

Mitään parannusta ei vain ole luvassa millään tasolla. Tämä on kamalaa elämää![/QUOTE]

No voi ressukkaa kun ei saa tarpeeksi seksiä. Hei oikeesti, ei se ole mikään tekosyy sille että sitten laitetaan koko muu elämä läskiksi.

 

["vieras"]

Sano sille, et saa seksiä sitten kun käyttäytyy niinkuin mies. Eli tuo rahaa taloon ja tekee puolet kotitöistä ja lopettaa tuon kitisemisen. Koska ei kukaan halua miestä joka käyttäytyy kuin pikkulapsi vaimoaan kohtaan.

Se, miten tuohon tilanteeseen päästään, on ihan omassa valinnassaan. Jos hän ei suostu hakemaan tukea mielenterveyspuolelta, niin se on sitten hänen ongelmansa.

Mä en moista miestä jaksais katsella, olisin sitten jossain vaiheessa rakastanut sitä miten paljon tahansa. Ehkä sitten olen kylmä vittupää. Mut mä en tahdo pitää elämässäni yhtä ainutta ihmistä joka on kaikinpuolin pelkkä taakka ja jolta sen lisäksi vielä satelee pelkkää paskaa niskaan.

 

[Keittiönoita]

Masennus on hoidettavissa | Masennussattuu.fi

 

["A P"]

Olen ymmärtänyt ja joustanut niin paljon. Mies on luvannut hakea apua ja järjestää asiansa, mennä töihin tai paremminkin työllistyä omien projektiensa kautta. Minusta ne ovat olleet ihan älyttömiä haihatuksia vailla rationaalisuuspohjaa,mutta mies on pitänyt päänsä. Mistään ei kuitenkaan ole tullut yhtään mitään, eikä miehessä ole pitkäjänteisyyttä eikä yritteliäisyyttä yrittäjäksi.

Minua harmittaa, että tuollaisen valittavan ja inhottavan ihmisen vuoksi olen pitänyt omaa ja lasten elämää "tavallaan katkolla" jo parisen vuotta. Meillä jää kaikki kiva kokematta, kun ei mistään pienistäkään asioista edes saa iloita,kun negatiivinen vastavoima valittaa, etten tiedä iloista mitään ja kiellän häneltäkin sen ainoan.

Mitä kotitöiden tekemiseen tulee,niin ensin kuulema seksi,sitten kotityöt. Näinkään ei kyllä vuosiin enää ole ollut. Tiskannut on pariin vuoteen ehkä kolmesti, imuroinut kahdesti, pyykkiä ei pese ikinä ja lasten kanssa on sovitusti ollut ehkä kaksi kertaa.

 

["vieras"]

Jos ei ole valmis tekemään mitään paremman olon saavuttamiseksi, tyly linja (ja tavarat jakoon).

Jos ihmisellä on jalka poikki eikä suostu menemään lääkäriin, ei saa kyllä valittaakaan (hölmöyttään)!

 

["vieras"]

Lopeta joustamasta. Anna miehen elää omaa elämäänsä, huolehtia itse itsestään (tai jättää huolehtimatta) ja pidä hauskaa lasten kanssa. Eläkää niin täysillä kun pystytte. Tee ne kotityöt, mitkä lisää sun ja lasten viihtyvyyttä. Älä pese miehen pyykkejä tai laita sille ruokaa, ellei se vastineeksi osallistu itsekin jotenkin. Jos mies yrittää lytätä teidän iloa mistä tahansa asiasta, katso sitä silmiin ja sano painokkaasti "Ole hiljaa!". Jos se ei usko, poistu huoneesta.

Anna seksiä jos sun oikeasti tekee mieli. Älä missään tapauksessa siksi, että mies kokee sitä tarvitsevansa tai muka sen jälkeen jaksaisi osallistua. Koska ei se mene niin kuitenkaan. Jos et aidosti halua seksiä miehesi kanssa, niin älä anna, vaikka se tarkottaisi ettei teillä ole enää yhtään minkäänlaista seksielämää. Ei tuo asia saa olla mikään velvollisuus, sulla on niitä ihan tarpeeksi perheen elättämisessä ja lasten ja kodin hoidossa.

 

[Haave Maria ejk]

Tuskin tuon sanominen edistää tilannetta ja keskustelua. Muotoile asia toisin.

 

["A P"]

Tuolta minustakin tuntuu eli että velvollisuuksia mulla on ihan tarpeeksi. Miehellä ei ole yhtäkään, ei edes että pitäisi itsestään huolta (puhumattakaan perheestä).

 

["vieras"]

Rakastatko miestäsi? Saatko mitään positiivista teidän suhteestanne?

Ei sullakaan ole mitään velvollisuuksia miestäsi, aikuista ihmistä, kohtaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="A P";23920125]

Mitään parannusta ei vain ole luvassa millään tasolla. Tämä on kamalaa elämää![/QUOTE]

parisuhde on asia joka perustuu ihan puhtaasti vapaaehtoisuuteen :attn:

 

["A P"]

En ole vuosiin saanut mitään. Tyhjiä lupauksia ja oman elämäni ja minuuteni lyttäämistä. Minähän en saa olla reipas ja ahkera, koska se syö miehen itsetuntoa entisestään. Niinpä olen ollut ihan varjo itsestäni, varovainen kaikesta. Mutta ei siitäkään ole mitään hyötyä ollut.

Miehen pitäisi jostain herätä,mutta pelottaa,ettei se ikinä herää!

 

["vieras"]

[QUOTE="A P";23920535]En ole vuosiin saanut mitään. Tyhjiä lupauksia ja oman elämäni ja minuuteni lyttäämistä. Minähän en saa olla reipas ja ahkera, koska se syö miehen itsetuntoa entisestään. Niinpä olen ollut ihan varjo itsestäni, varovainen kaikesta. Mutta ei siitäkään ole mitään hyötyä ollut.

Miehen pitäisi jostain herätä,mutta pelottaa,ettei se ikinä herää![/QUOTE]

En minä usko että se herää, jos se ei tähän päivään mennessä ole osoittanut juuri merkkejä siitä. Ei mun ex ole herännyt ainakaan vieläkään, saati että meidän suhteen aikana olis herännyt vaikka yritin vääntäytyä miten päin tahansa (kokeilin myös sitä seksin antamista vasten omaa tahtoani mut ei sekään auttanut, vaikka miehen mielestä meidän kaikki ongelmat johtui siitä etten anna tarpeeksi). Siellä se edelleen polttaa sätkää paskaisen sänkynsä laidalla, ei se oo vieläkään valmistunut tai päässyt töihin, kaikki menee perseelleen ja se on aina muiden vika, eikä sitä oo jaksanut mun jälkeen kukaan nainen montaa kuukautta katsella. Ainoa ero taitaa olla se, että mun elämä on nykyään kivaa ja helppoa, kun ei tartte sitä katsella.

Oon nyt todella tyytyväinen, että sain aikaiseksi pistää lopullisen aikarajan miehelle, johon mennessä täytyy tapahtua muutakin kuin puheita ja tyhjiä lupauksia. Ja kun mitään konkreettista muutosta meidän arjessa ei ollut tapahtunut, pidin oikeasti pääni ja lähdin. Siellä mä odottelisin muuten vieläkin. Nyt noi ajat tuntuu painajaiselta, josta oon herännyt. Vieläkin usein saan ravistella itseäni, ettei se oo totta enää, ja se on aina yhtä helpottavaa.

En tiiä mikä masennus tai muu mielenterveysongelma mun exällä oli, varmasti useitakin. Mut se tuli selväksi, että musta ei sitä ole parantamaan vaikka miten venyisin ja joustaisin sen hyväksi.

 

["mä vaan"]

Minä ymmärrän sua kuule täysin! Mulla on masentunu ukko ja kuulostaa niiiiiin tutulta! Meillä tätä hommaa on kestäny vuoden verran ja mies on tällä hetkellä psykiatrisella, onneksi niin saan olla hetken rauhassa...

Kuulostaa varmaan julmalta, mutta tuo masennus syö läheisiä vähintään yhtä paljon kuin sairastunutta itseään. Meilläkään ei ole ollut kunnollista parisuhdetta nyt vuoteen ja vaikka kuinka pitäis ymmärtää, kun toinen on sairas, niin kuinka kauan sitä omaa elämää pitää uhrata sen vuoksi? Minä ja lapset kärsitään tilanteesta, miehen ollessa kotona pitää olla varpasillaan, varoa mitä sanoo, jos on hauskaa, sekin on paha juttu ja ärsyttää miestä ja sen saa kyllä sitten kuulla kaikki muutkin..

Minäkin haluan asioita parisuhteelta ja mieheltä, mutta ne on pitäny vaan painaa jonnekkin maton alle eikä niillä ole meillä mitään arvoa.. Mies kuitenkin kohtelee mua todella törkeästi masennuksen vuoksi/sen varjolla ja minusta on alkanut tuntua, etten edes rakasta tuota miestä enää.. Tai rakastan kyllä sitä miestä, jonka kanssa joskus lyöttäydyin yhteen, mutta tämä nykyinen mies on joku ihan tuntematon.. Jotenkin tuntuu, että minun mitta alkaa kans olla täynnä ja ero on edessä

 

["tööt"]

Sano se sille ääneen edes sen yhden kerran. Ei se heti susta narsistia tee..

Et sitten ehkä enemmän väärin olisi voinut käsittää

 

["tööt"]

[QUOTE="tööt";23920667]Et sitten ehkä enemmän väärin olisi voinut käsittää [/QUOTE]

Tai sitten minä

 

[haLOO]

Mieshän sanoi, missä on vika. Liian vähän seksiä. Etkö voi kuvitella parantavasi miestä nussimalla häneltä aivot pihalle? Luulis tervehtyvän? Jos ei auttanut, niin lähde ja ala elää elämääsi. Sitä on vain yksi ja vain sinä voit päättää miten sen elät. Tsemppiä.

 

["tööt"]

Mieshän sanoi, missä on vika. Liian vähän seksiä. Etkö voi kuvitella parantavasi miestä nussimalla häneltä aivot pihalle? Luulis tervehtyvän? Jos ei auttanut, niin lähde ja ala elää elämääsi. Sitä on vain yksi ja vain sinä voit päättää miten sen elät. Tsemppiä.

 

[peili]

niin että sulla on tasan yksi elämä, ja sun lapsilla myös. Haluatko antaa lapsille kuvan elämästä, jossa kaikki on pielessä, mitään ei kannata tehd eikä elämässä oe mitään kivaa? Käsket miehen lääkäriin tai töihin, jompi kumpi. Itse tossa tilantessa pakkaisin tavarat ja lähtisin. Ei mutta mähän teinkin niin jo. Ero oli vaikea ja tuntui mahdottomalta repäistä itsensä irti, mutta tein kahta duunia kun mies ei saanut työtä saatuaan potkut kun oli töissä niin saamaton ettei kulkenut työt olisi mieluummin juonut kaljaa ka polttanut tupakkaa. Sanoin että lähden, pakaksin ja menin. Tänä päivänä, kun lukee tuon ajan päiväkirjaaa on vaikeaa käsittää, miksi jäin suteeseen moneksi vuodeksi koska olin itse todella surullinen ja onneton eikä mikään, mitä tein, ollut riittävää. Olen nykyisin onnellinen, en ole parisuhteessa vaan onni koostu lapsista ja upeasta työtä, johon olen päässyt kunnolla kiinni kun mieheen ei tarvinnut enää käyttää kaikkea energiaansa.