Saako täällä hehkuttaa lapsen kehitystä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vihdoinkin edistystä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Vihdoinkin edistystä

Vieras
Meillä on 5,5 vuotias jolla on haasteita monen asian kanssa ja usein on tuntunut siltä, että jankutamme ja kertaamme samoja asioita vuodesta toiseen ilman mitään hyötyä. Tuntuu ettei oiein ole ketään kenelle kertoa tai kenen kanssa iloita näistä meidän elämässä suurista asioista kun ne tuntuvat olevan itsestään selviä ja esim sukulaisten rektio jos tuskailen ongelmistani on se, että en vain osaa pitää kuria ja ei kukaan viisi vuotias enää karkaile tai juokse autotielle tilaisuuden tullen yhtään katsomatta eteensä.

Ensinnäkin meillä on ollut todella iso ongelma lapsen karkailu. Asensimme kodin ovien ylöreunaan turvaketjut kun lapsi lähti yölläkin haahuilemaan pihalle jos sattui heräämään ja sama homma jos päivällä kävin vaikkapa vessassa enkä keksinyt siksi aikaa lapselle mielekästä tekemistä. Montakohan kertaa olemme etsineet lasta naapureiden kanssa kun lähtee mitään ilmoittamatta kauppaan, leikkipuistoon, kouluun tutustumaan ymv. Ei puhettakaan, että lapsen olisi voinut antaa mennä kotipihaan edeltä jos minulla oli vielä pukeminen tai pakkaaminen kesken koska lupauksista huolimatta häipyi samantien näkymättömiin. Nyt kesän edetessä lapsi on ollut omassa pihassa muutamia minuutteja ja lupauksensa mukaisesti siinä pysynytkin.

Edelleen lapsella on jonkinverran juoksemista kaupassa tai kaupungilla mutta koko ajan vähemmän. Ennen oli ihan mahdotonta maksaa ja pakata ostokset lapset kanssa koska lapsi lähti juoksujalkaa jonnekkin heti, kärryistä nousi seisomaan ja kiipesi itse alas ja kiinni pitäminen oli rimpuilua, sätkimistä ja huutoa kerrata toiseen ja vuodesta toiseen ja 5 v alkaa olla jo niin iso, että samalla kun pitää rimpuilevaa lasta paikoillaan on hankalaa tehdä muuta. Nykyään meillä sujuu ruokakaupassa käyminenkin yhä useammin ilman suurta tuskaa ja lapsen perässä juoksemista.

Olimme nyt kesällä kaupungin perheille suunnatussa urheilukerhossa ja lapsi osallistui iloisena muiden kanssa hippaleikkeihin ja muuhun. Lapsesta näki ensimmäistä kertaa, että tykkäsi leikkiä ohjattuja leikkejä toisten kanssa ja oli täysillä mukana. Aikaisemmin ei ole osallistunut juuri ollenkaan muiden mukana ohjattuun toimintaan vaikka miten olisi koittanut houkutella mukaan vaan haahuillut omiaan. Tämä on ollut iso ongelma etenkin päiväkodissa kun pitäisi pysyä muiden mukana. Nyt lapsi jaksoi kuunnella tuon 45 minuutin aikana ehkä puolet ohjaajan ohjeista. Toki tästä jousuin usein muistuttamaan mutta ennen tällaiset asiat ovat menneet niin, että joko annan lapsen mennä ja seuraan perässä tai pidän rimpuilevaa ja kirkuvaa lasta väkisin sylissä.

Asia jota en ole stressannut mutta harmitellut on se, että lapsi ei vielä yökuiva. Peppu on ärtynyt jo pitkään vaipoista vaipoista vuotaa ohi kun lapsi raapii kutisevaa peppua. Nyt meillä on ollut edelliset kuukaudet käytössä Minirin joka on toiminut. Nyt helteiden takia pistimme lääkkeen tauolle kun on kurjaa ettei janoa valittavalle lapselle voi antaa juomista tällaisilla ilmoilla enää illalla tai yöllä jos sattuu heräämään. Mutta yllätyksekseni lapsi on ollut viikon ilman yhtään pissavahinkoa vaikka ei ole lääkettä syönyt. Nnen oli ehkä yksi kuiva yö kahdessa viikossa.

Tässä muutamia esimerkkejä mutta näiden lisäksi on monta muutakin asiaa lapsen kehityksessä joista olen todella iloinen ja onnellinen.
 
Oletko harkinnut lapselle älypuhelinta, älyranneketta tai muuta gps-seurantaa? Eli voisit seurata olinpaikan omalla älykännykälläsi. Tosin ei nuo ole mitään täysvarmoja.
 
Mahtava juttu että edistystä tapahtuu ja miten ihanaa että lapsella on äiti joka osaa ja haluaa välillä keskittyä siihen mikä menee eteen päin eikä vain niihin pulmatilanteisiin <3 Välillä sitä kokee tosiaan olevansa aika yksin haasteiden kanssa, jos lapsi ei kehity normaalitahtiin.
 
Ihanaa, että teillä on tapahtunut edistystä. Ja kuten joku sanoikin, hienoa, että haasteiden keskellä jaksat keskittyä myös onnistumisiin. Täällä saa kernaasti hehkuttaa lapsen kehitystä, mutta ikävä kyllä täältä ei aina saa fiksuja vastauksia tai vertaistukea...Tuli mieleen, että onko teidän lapsella ehkä jotain erityisyyttä kun käytös on välillä ollut hyvinkin haastavaa ja oletteko saaneet siihen apua. Voisi olla hyvä hakeutua jonkun avun (esim toimintaterapia piiriin) ja sitä kautta lapsi saisi harjaantua uusissa taidoissaan:) Kaikkea hyvää teidän kesään:)
 
Apua olemme mielestäni saaneet todella hyvin vaikka mitään diagnoosia ei olekkaan. Lapsemme on kai vähän tällainen väliin putoaja, mitään selkeää isoa häikkää ei ole mutta ei toisaalta opi ja pärjää ikäisellään tasolla.

Lapsi on pienryhmässä päiväkodissa jossa on useampi erityislastentarhanopettaja hoitajien ja avustajien lisäksi eli heillä on mahdollisuus tehdä paljon juttuja kaksinkin lapsen kanssa ja vapaa leikki, erilaiset ryhmät ja retket toteutetaan 4-5 lapsen ryhmissä. Viime vuonna lapsemme kävi toimintaterapian leikkiryhmässä ja nyt syksyllä hänelle on paikka toimintaterapian liikuntaryhmään jossa harjoitellaan yhdessä tekemistä ja ohjeiden kuuntelua ymv.

On ollut psykologin arvio kahteen kertaan ja nyt syksyllä laajempi arvio. Tpimintaterapeutin arviossa kävimme mutta ei ole tarvetta yksilökäynneille kun taidot löytyvät ja haastetta on keskittymisessä sekä muiden lasten kanssa tekemisessä. Siksi päädyttiin liikuntakerhoon kun se tukee näitä harjoiteltavia taitoja ja lapsi tykkää kaikesta liikunta jutuista.
 
Miksi pitää hehkuttaa asioita jotka ovat vain siitä kiinni kuinka lapselle pitää kuria (kaupassa) tai kuinka vie lasta ihmisten ilmoille ja toisten seuraan (muiden kanssa oleminen ja osallistuminen)? Mutta kun lapsi on niin uniikkilumihiutale ettei voi sitä komentaa ettei tule paha mieli ja sen pitää saada tehdä omiaan joka paikassa.
 
Miksi pitää hehkuttaa asioita jotka ovat vain siitä kiinni kuinka lapselle pitää kuria (kaupassa) tai kuinka vie lasta ihmisten ilmoille ja toisten seuraan (muiden kanssa oleminen ja osallistuminen)? Mutta kun lapsi on niin uniikkilumihiutale ettei voi sitä komentaa ettei tule paha mieli ja sen pitää saada tehdä omiaan joka paikassa.
Näin sanoo ihminen jolla ei ole tietoa eikä kokemusta erityislapsesta! Suakin sais vähän elämä opettaa
 

Similar threads

Yhteistyössä