Saako tästä edes puhua?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ihminen!
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

ihminen!

Uusi jäsen
30.08.2011
4
0
1
Olen uusi täällä. En enää harmaa, en hiiri. Astun esiin, katsokaa tässä olen. Tässä olen läsnä ihmisenä, kokonaisvaltaisesti, peittelemättömästi, alasti. En ole mies, en ole nainen. En ole isä, en ole äiti. Olen ihminen, olen vanhempi. Minulla ei ole tyttäriä, ei poikia, minulla on lapsia.

Olen hän, joka voisi elää koko elämänsä Prometheus-leirillä. Olen myös hän, joka käyttää maalatessaan kaikkia värejä. Hän, joka on antanut itselleen luvan olla onnellinen.

Minä mietin, minä kyselen. Minä runoilen. Minä keskustelen. Minä tiedän: Sinäkin mietit, sinä kyselet, sinä keskustelet. Runoiletko sinä? Kerro minulle, kuka olet, mistä tulet, minne menet, mitä sinä kaipaat, mistä sinä haaveilet. Minä kuuntelen, minä kaipaan kanssasi, minä pidän sinua kädestä ja kuljen hetken kanssasi elämänmatkaa.
 
  • Tykkää
Reactions: Data
skumppaa aplle:

129157562016168222.gif
 
Tervetuloa vaan. :) Kauniin runollisesti kyllä kirjoitat ja tuot itseäsi esiin. Itse miellän itseni naiseksi ja äidiksi, ja lapseni ovat lapsia, mutta myös tyttäriäni. En ole Prometheus-leirillä käynyt, mutta mielelläni kuulisin siitä. En ole uskonnollinen, olen hengellinen, joskin ehkä etsin vielä hengellistä kotiani. Runoilen, leikin sanoilla, tyylittelen tavuilla, leikittelen loruille, iloittelen ilmaisuilla. Rakastan kieltä ja kielen käyttöä. Pidän ihmisistä, pidän ilosta, pidän onnesta ja siitä toiseen katsoessa nähdään hyvää. Haaveilen punaisesta mökistä kaukana naapureista, kodista jossa voisin vaieta pitkään. Olen tulossa henkilökohtaisesta helvetistä, menossa kohti jotakin parempaa.
 
Olen ihminen, yksilö. Pidän sanoista, mutta vielä enemmän teoista. Pidän väittelystä, en tappelusta. Olen kärkäs, en ilkeä. Olen matkalla, kohti parempaa minää, itseni hyväksymistä.

Tervetuloa, laisiasi kaivataan.
 
  • Tykkää
Reactions: Istafra ja Data
Paljosta saa puhua ja pitääkin. Välillä voisi vaietakin, en sinua tarkoita -ihminen, mutta monta sanaa olisi tälläkin palstalla saanut jäädä sanomatta.
Sanoilla on valta sivellä sametilla ja sanoilla on valta sivaltaa. Sana kertoo sanojastaan..
Minä maalaan sanoilla, joskus väreillä, joskus varjoilla. On harmaita sanomisia, mustia ja pimeitä ja valoisia. Pidän sanoista ja runoista.
Olen nainen, ja olen ihminen. Ihmiset ovat minulle naisia ja miehiä. Sukupuoli ei vaikuta heidän ihmisyytensä määrittelemiseen, mutta minulle silti he ovat naisia ja miehiä. Olen äiti, ja sekin määrittää minua vahvasti. Olen äiti, heille, jotka ovat ihmisiä, jotka ovat muuttaaneet minua eniten ihmisenä. Tyttäriä ovat. Ja tyttäriksi heidät mielllän, heillä on sukupuoli.
Vaikkei se vaikuta sekään ihmisyyden määritelmään tai kykyyn tuntea kiintymystä ja rakkautta heitä kohtaan. Minulla on äiti elossa ja hän on nainen. Osa naiseuteni muodostajaa, sisaria naisia hekin.
Ja minulla on mies. Ja sillä, että mies on mies on paljonkin merkitystä. Minulle. Ja kai miehelle itselleenkin ja tyttärille.. joiden isä hän on.

Pidän kesästä , olen kesäihminen. Silti syksyssä on ehkä eniten minua, mutta juuri nyt en vielä haluaisi tuntea syksyä. Kesä saisi jatkua vielä hetken. Ja toisenkin.

Olen pikkuisen palsta-addikti.

(ja en osaa koskaan sanoa mitään lyhyestí. Mutta itsepähän kysyit )
 

Yhteistyössä