Saako tuntua kurjalta, kun isovanhemmat ei halua olla lapsenlapsen kanssa?

[mimeemee]

Moni tuntuu ajattelevan, että ei saa edes surra, jos isovanhempia ei kiinnosta viettää aikaa lastenlasten kanssa, vaan muut asiat menee edelle. Meillä isovanhemmat asuu lähellä, on vireitä eläkeläisiä, harrastavat paljon urheilua, tanssia ym. toimintaa. Kutsuvat paljon lähinaapureita kylään ja muuta. Mutta ei koskaan halua tehdä lastenlasten kanssa mitään, vaikka vanhin on jo siinä iässä, että hänen kanssa on helppo olla ja etenkin tykkää ihan hirveästi isovanhemmistaan ja haluaisi käydä siellä useamminkin.

Tämä tuntuu kurjalta ihan lapsen kannalta. Muita sukulaisia ei ole kuin nuo isovanhemmat. Käyvät kyllä pyydettäessä kylässä, mutta aina on aika kiire kotiin. Vaikka olen AINA ollut ystävällinen ja kertonut että lapset nauttii kovasti heidän seurasta. Mutta muut jutut menee aina edelle. Oudointa on se, että jossain sukujuhlissa tuo mummo sitten kaappaa melkein väkisin lapset itselleen ja esittelee niitä kaikille. Miksi tekee sitten niin, jos ei muuten seura oikein kiinnosta?

Eikö sitten saa surra, kun ei ole sellaisia isovanhempia, joista oikein näkyisi rakkaus lastenlasta kohtaan, jotka aidosti haluaisi viettää aikaa heidän kanssa - edes joskus?

 

["eee"]

Saa

meillä on joskus harvoin, silti mm. Facebookin kuvakansiot täyttyy ihailevista valokuvista ja kommenteista heidän muita lapsenlapsiaan kohtaan .. eriarvoisuus näkyy.

 

[kikatus harmaana]

saa.

minun äitini on aktiivinen osa lastenlastensa elämää, miehen äiti ei. Miehen siskon lapset kyllä taas sitten kiinnostaa. Tuntuu pahalta, lasten puolesta. Itse olen asian kanssa toisaalta sinut, mutta kyllä vjaa 5v jo ymmärtää että serkut on toisen mummin luona hoidossa ja hän ei koskaan.

 

[Minsku82]

totta kai saa olla..

meillä on taas mun isä joka ei osaa olla vaari tai pappa.. ilmotti jo lapsen synnyttä että häntä ei voi kutsua vaariksi kun siskopuoli ei ymmärrä sitä oli silloin 9v. ja edelleenkin erittäin etäinen mun isä siis.. poika kysykin kerran kun "pappa" kävi tässä kun ei kiinnittäny mitään huomiota häneen. poika tokas "äiti onko toi oikeesti mun pappa??" mun poika on nyt 6v.

 

[niinnnnnoooo]

Mun vanhemmat ei ole olleet kiinnostuneita lapsenlapsistaan, mutta mä olen kyllä ihan erilainen mummi omalle lapsenlapselleni.
En mä voi käsittää,että joku ei halua tuntea omia jälkeläisiään. Mä en tuntenut mun mummia, ja se kuoli ilman että mä olisin tiennyt hänen elämästään mitään. Mun lapset eivät tunne omaa mummiaan samasta syystä, jos mummia ei kiinnosta, niin ei sille väkisin voi lapsia tuputtaa. Mä taas itte haluan tietää millaisia mun lapsenlapset on, ja tuntea heidät ja kertoa asioita joita tiedän, kertoa omasta suvustani ja lasten isän suvusta sen minkä osaan. Haluan olla paikalla kun lapsi oppii asioita ja haluan olla vastaamassa kysymyksiin ; miksi on ukkonen, miksi sataa, mihin mato menee yöllä..
Hassua,että hedelmöityshoidoissa puhutaan siitä,että luovuttajan nimi pitää olla tiedossa, koska ihmiselle on tärkeä tietää mistä tulee - miksi nää, jotka tietävät mihin oma suku jatkuu, eivät ole yhtään kiinnostuneita siitä?