S
"sinisilmäinen"
Vieras
Pakko saada purkautua johonkin aiheesta.
Olen seurustellut 6 vuotta miehen kanssa. Ylä- ja alamäkiä on tietysti ollut, mutta ne kuuluvat asiaan. Alkuun pientä luonnekuvausta. Mies on luonteeltaan aika mustavalkoinen, kiltti ja mukava toki suurimman osan ajasta. Toisaalta jos pyydän häntä, että voisiko hakea paketin postista, niin hän ei ikimaailmassa sellaista tekisi, sanoisi vain "jääköön sinne, mitä turhaa mitään edes tilaamaan". Toisen puolesta yhtään isompia asioita, kuin mehulasin tuominen, ei voi tehdä. Tottakai tähän liittyy myös alkoholi, mikä itsellä on suurin kompastuskivi. Ikää meillä on vasta 25v kieppeillä, ja mies juo joka vkl, yleensä pe ja la. Sekä viikollakin saattaa kännit ottaa, tai ainakin muutaman.
Joka vkl krapulapäissään luvataan, että en kyllä enää juo. No se kestää korkeintaan seuraavaan keskiviikkoon, jolloin jo pakko ottaa hömpsyjä.
Oma luonteeni on aika pehmeä, jos meille tulee riitaa asiasta, joka on todella miehen syy, niin loppuen lopuksi minä anelen anteeksiantoa, koska inhoan riitelyä ja mies marttyroi. Hän ei pyytele anteeksi, miksi pyytäisi, kun tietää että minä kuitenkin yritän häntä lepytellä.
Hän osaa käyttää hyväsydämisyyttäni hyväksi. Hän kertoi yksi päivä, että ei tiennyt edes missä eteisen valot ovat, koska on tottunut että minä laitan ne päälle (ollaan 2v. asuttu uudessa asunnossa). ja Kun tullaan ovesta sisään, hän antaa omat avaimensa minulle, että minun pitää avata ovi, vaikka hänelläkin olisi kädet tyhjät.
Meillä MINÄ huolehdin kaikista laskuista. Jos sanon, että voisit sinäkin jostain huolehtia, vastaus on, että ihan sama, menköön ulosottoon tai että hän laittaisi kaiken suoraveloituksella maksettavaksi.
Eilen sitten tuli kamala riita, kun auto ei lähtenyt käyntiin ja hän joutui työpäivän aikana käydä katsomassa isänsä kanssa sitä autoa, koska eihän nyt TODELLAKAAN yksin rupea mitää paskoja katsomaan. No se oli niin kamalan hirveää, kun joutui odottamaan minua tunnin verran työpaikalla, että ehdin omasta kokouksestani hänet hakemaan. No sillä välin hän oli hakenut kaljat kaupasta, ja joi minua odottaessaan.
Juominen jatkui iltaa kohden, kun kävin kaupassa, sillä välin hän oli hakenut lähikaupasta lisää. Tietty niin maan perin luokkaantuneena siitä kun joutui autoa käydä katsomassa, hän oli kännin lisäksi juuri sellaisessa provosoituneessa tilassa.
Kuuntelin siis 4h illalla, miten paska olen ja kehtasin ostaa hänelle väärää ruokaa kaupasta
Koirat on toki myös perseestä. Ja pitäisi siivota enemmän (se pitää kyllä paikkansa). Lopuksi hän paiskasi yhden lasikipon maahan ja tokaisi, että siivoa!
Nyt kun tätä kirjoittaa, mietin, että mitä teen tässä suhteessa. Aamullakin hän tietysti oli vielä vihainen (ihmettelen vaan että mistä?? Minunhan tässä vihainen pitäisi olla) ja sanaakaan ei aamulla sanottu. Meillä on vaan yhteinen autolaina, jota en pysty hoitamaan yksin, sekä vuokra on liian suuri. Toki voisin yrittää katsoa pienempää asuntoa jostain. Kirsikkana kakunpäällä luottotietoni ovat menneet pari vuotta sitten samaisen ukon toimesta, joka halusi pikavippejä. Ja minä kun olen niin ääliö, tyhmä ja haluan vaan miellyttää, niin annoin omiin nimiini ottaa (omat luottotietonsa on jo ryssinyt aikapäiviä. Ne kyllä ovat tulossa vuoden sisään takaisin).
Jos ei olisi autoa ja tuota kämppää, voisin lähteä heti. Kukaan ei halua vuokralle luottotiedotonta ihmistä. Olen niin hajalla, että haluaisin vaan itkeä. Töissä olen ja se helpottaa, kun en ehdi koko ajan ajatella. En tiedä miten selviän taloudellisesti jos eroamme, tai henkisestikään kun olen niin heikko ja ihan yksin isossa kaupungissa.
Olen seurustellut 6 vuotta miehen kanssa. Ylä- ja alamäkiä on tietysti ollut, mutta ne kuuluvat asiaan. Alkuun pientä luonnekuvausta. Mies on luonteeltaan aika mustavalkoinen, kiltti ja mukava toki suurimman osan ajasta. Toisaalta jos pyydän häntä, että voisiko hakea paketin postista, niin hän ei ikimaailmassa sellaista tekisi, sanoisi vain "jääköön sinne, mitä turhaa mitään edes tilaamaan". Toisen puolesta yhtään isompia asioita, kuin mehulasin tuominen, ei voi tehdä. Tottakai tähän liittyy myös alkoholi, mikä itsellä on suurin kompastuskivi. Ikää meillä on vasta 25v kieppeillä, ja mies juo joka vkl, yleensä pe ja la. Sekä viikollakin saattaa kännit ottaa, tai ainakin muutaman.
Joka vkl krapulapäissään luvataan, että en kyllä enää juo. No se kestää korkeintaan seuraavaan keskiviikkoon, jolloin jo pakko ottaa hömpsyjä.
Oma luonteeni on aika pehmeä, jos meille tulee riitaa asiasta, joka on todella miehen syy, niin loppuen lopuksi minä anelen anteeksiantoa, koska inhoan riitelyä ja mies marttyroi. Hän ei pyytele anteeksi, miksi pyytäisi, kun tietää että minä kuitenkin yritän häntä lepytellä.
Hän osaa käyttää hyväsydämisyyttäni hyväksi. Hän kertoi yksi päivä, että ei tiennyt edes missä eteisen valot ovat, koska on tottunut että minä laitan ne päälle (ollaan 2v. asuttu uudessa asunnossa). ja Kun tullaan ovesta sisään, hän antaa omat avaimensa minulle, että minun pitää avata ovi, vaikka hänelläkin olisi kädet tyhjät.
Meillä MINÄ huolehdin kaikista laskuista. Jos sanon, että voisit sinäkin jostain huolehtia, vastaus on, että ihan sama, menköön ulosottoon tai että hän laittaisi kaiken suoraveloituksella maksettavaksi.
Eilen sitten tuli kamala riita, kun auto ei lähtenyt käyntiin ja hän joutui työpäivän aikana käydä katsomassa isänsä kanssa sitä autoa, koska eihän nyt TODELLAKAAN yksin rupea mitää paskoja katsomaan. No se oli niin kamalan hirveää, kun joutui odottamaan minua tunnin verran työpaikalla, että ehdin omasta kokouksestani hänet hakemaan. No sillä välin hän oli hakenut kaljat kaupasta, ja joi minua odottaessaan.
Juominen jatkui iltaa kohden, kun kävin kaupassa, sillä välin hän oli hakenut lähikaupasta lisää. Tietty niin maan perin luokkaantuneena siitä kun joutui autoa käydä katsomassa, hän oli kännin lisäksi juuri sellaisessa provosoituneessa tilassa.
Kuuntelin siis 4h illalla, miten paska olen ja kehtasin ostaa hänelle väärää ruokaa kaupasta
Koirat on toki myös perseestä. Ja pitäisi siivota enemmän (se pitää kyllä paikkansa). Lopuksi hän paiskasi yhden lasikipon maahan ja tokaisi, että siivoa!Nyt kun tätä kirjoittaa, mietin, että mitä teen tässä suhteessa. Aamullakin hän tietysti oli vielä vihainen (ihmettelen vaan että mistä?? Minunhan tässä vihainen pitäisi olla) ja sanaakaan ei aamulla sanottu. Meillä on vaan yhteinen autolaina, jota en pysty hoitamaan yksin, sekä vuokra on liian suuri. Toki voisin yrittää katsoa pienempää asuntoa jostain. Kirsikkana kakunpäällä luottotietoni ovat menneet pari vuotta sitten samaisen ukon toimesta, joka halusi pikavippejä. Ja minä kun olen niin ääliö, tyhmä ja haluan vaan miellyttää, niin annoin omiin nimiini ottaa (omat luottotietonsa on jo ryssinyt aikapäiviä. Ne kyllä ovat tulossa vuoden sisään takaisin).
Jos ei olisi autoa ja tuota kämppää, voisin lähteä heti. Kukaan ei halua vuokralle luottotiedotonta ihmistä. Olen niin hajalla, että haluaisin vaan itkeä. Töissä olen ja se helpottaa, kun en ehdi koko ajan ajatella. En tiedä miten selviän taloudellisesti jos eroamme, tai henkisestikään kun olen niin heikko ja ihan yksin isossa kaupungissa.
