Marttyyri
Haluaisin kommentteja tilanteestamme. Minä ja mieheni olemme vähän alle kolmekymppisiä ja yhdessä olemme olleet n. 3 vuotta. Itse olen ollut työelämässä jo yli neljä vuotta. Miehelläni sen sijaan on opinnot yhä kesken, eikä hän tunnu niiden kanssa etenevän. Hän tekee yötyötä viikonloppuisin ihan toisella alalla mitä hän opiskelee. Ongelmana on se, että mies on todella laiska ja saamaton. Minua ärsyttää suunnattomasti se, että hän ei saa opintojaan päätökseen. Haluaisin, että hänkin alkaisi tienaamaan ja tekemään normaalia päivätyötä, jotta voisimme vihdoinkin alkaa elää normaalien ihmisten elämää. Olen väsynyt yksin kantamaan vastuun arjestamme. Käyn kokopäivätyössä ja hoidan kotonakin lähestulkoon yksin kaiken; yhteisen koiramme ja kaikki kotityöt. Mies ei osallistu mihinkään. Ruokaa hän laittaa silloin tällöin, mutta siihen se jää. Olen yrittänyt keskustella asiasta, että tarvitsen hänen apuaan kotitöissä, olen yrittänyt pyytää kauniisti ja olen myös monet kerrat menettänyt malttini hänen saamattomuutensa vuoksi ja uhannut erolla, mutta mikään ei auta! Hän ei muutu.
Kaiken lisäksi hän nukkuu ihan tolkuttomia määriä. Usein on käynyt niin, että menemme yhdessä nukkumaan illalla n. klo 23 ja kun seuraavana päivänä palaan klo 17 töistä, on mies vieläkin unten mailla! Eli nukkuu parhaimmillaan 18 tunnin yöunia! Keskiverto yönä hän nukkuu ehkä n. 12h. Tämä ei todellakaan voi olla tervettä. Olen miettinyt, että voisiko mieheni olla masentunut vai onko hän kenties maanis-depressiivinen. Selvää on, etten kovin kauaa jaksa tätä hommaa, jos ääni kellossa ei ala muuttumaan. Hän sanoo rakastavansa minua ja välillä meillä on ihan mukaviakin hetkiä yhdessä. Koen kuitenkin hyvin usein pahaa oloa ja yksinäisyyttä. Kauan yritin häntä aina aamuisin herätellä, mutta enää en jaksa, koska en näköjään ole niin kiinnostava, että vuokseni kannattaisi sängystä ylös nousta.
Tämä kaikki on johtanut siihen, että en halua enää seksiäkään hänen kanssaan. Eipä hänkään ole seksiä juuri viime aikoina ehdotellut. Onkohan meillä mitään toivoa vai onko ainut ratkaisu erota? Erostakin olemme keskustelleet, mutta emme näytä pääsevän kuitenkaan toisistamme eroon. Seurustelumme alkuaikoina suhteemme oli erittäin seksuaalinen ja täynnä intohimoa. Mies oli myös ihan erilainen, tosi aktiivinen ja aikaansaava, kohteli minua hyvin ja puhui kauniisti. Nyt olemme lähinnä kuin eläkeikäinen pari, vaikka emme ole edes kauaa yhdessä olleet. Mies on nykyään lähestulkoon vastakohta sille, minkälaisena opin hänet tuntemaan. Hänen kohdalleen on kyllä sattunut rankkoja asioita esim. isän traaginen kuolema kaksi vuotta sitten...Voisiko kaikki heijastua sieltä? Olen yrittänyt olla tukena mutta mies on huono puhumaan. Ei hän ole tuostakaan tapahtumasta juuri pukahtanut. Mitä minun pitäisi tehdä? Haluaisin takaisin iloisen mieheni johon aikoinani rakastuin, mutta pelkään, että entiseen ei ole enää paluuta.
Kaiken lisäksi hän nukkuu ihan tolkuttomia määriä. Usein on käynyt niin, että menemme yhdessä nukkumaan illalla n. klo 23 ja kun seuraavana päivänä palaan klo 17 töistä, on mies vieläkin unten mailla! Eli nukkuu parhaimmillaan 18 tunnin yöunia! Keskiverto yönä hän nukkuu ehkä n. 12h. Tämä ei todellakaan voi olla tervettä. Olen miettinyt, että voisiko mieheni olla masentunut vai onko hän kenties maanis-depressiivinen. Selvää on, etten kovin kauaa jaksa tätä hommaa, jos ääni kellossa ei ala muuttumaan. Hän sanoo rakastavansa minua ja välillä meillä on ihan mukaviakin hetkiä yhdessä. Koen kuitenkin hyvin usein pahaa oloa ja yksinäisyyttä. Kauan yritin häntä aina aamuisin herätellä, mutta enää en jaksa, koska en näköjään ole niin kiinnostava, että vuokseni kannattaisi sängystä ylös nousta.
Tämä kaikki on johtanut siihen, että en halua enää seksiäkään hänen kanssaan. Eipä hänkään ole seksiä juuri viime aikoina ehdotellut. Onkohan meillä mitään toivoa vai onko ainut ratkaisu erota? Erostakin olemme keskustelleet, mutta emme näytä pääsevän kuitenkaan toisistamme eroon. Seurustelumme alkuaikoina suhteemme oli erittäin seksuaalinen ja täynnä intohimoa. Mies oli myös ihan erilainen, tosi aktiivinen ja aikaansaava, kohteli minua hyvin ja puhui kauniisti. Nyt olemme lähinnä kuin eläkeikäinen pari, vaikka emme ole edes kauaa yhdessä olleet. Mies on nykyään lähestulkoon vastakohta sille, minkälaisena opin hänet tuntemaan. Hänen kohdalleen on kyllä sattunut rankkoja asioita esim. isän traaginen kuolema kaksi vuotta sitten...Voisiko kaikki heijastua sieltä? Olen yrittänyt olla tukena mutta mies on huono puhumaan. Ei hän ole tuostakaan tapahtumasta juuri pukahtanut. Mitä minun pitäisi tehdä? Haluaisin takaisin iloisen mieheni johon aikoinani rakastuin, mutta pelkään, että entiseen ei ole enää paluuta.