Saamaton mies

  • Viestiketjun aloittaja Marttyyri
  • Ensimmäinen viesti
Marttyyri
Haluaisin kommentteja tilanteestamme. Minä ja mieheni olemme vähän alle kolmekymppisiä ja yhdessä olemme olleet n. 3 vuotta. Itse olen ollut työelämässä jo yli neljä vuotta. Miehelläni sen sijaan on opinnot yhä kesken, eikä hän tunnu niiden kanssa etenevän. Hän tekee yötyötä viikonloppuisin ihan toisella alalla mitä hän opiskelee. Ongelmana on se, että mies on todella laiska ja saamaton. Minua ärsyttää suunnattomasti se, että hän ei saa opintojaan päätökseen. Haluaisin, että hänkin alkaisi tienaamaan ja tekemään normaalia päivätyötä, jotta voisimme vihdoinkin alkaa elää normaalien ihmisten elämää. Olen väsynyt yksin kantamaan vastuun arjestamme. Käyn kokopäivätyössä ja hoidan kotonakin lähestulkoon yksin kaiken; yhteisen koiramme ja kaikki kotityöt. Mies ei osallistu mihinkään. Ruokaa hän laittaa silloin tällöin, mutta siihen se jää. Olen yrittänyt keskustella asiasta, että tarvitsen hänen apuaan kotitöissä, olen yrittänyt pyytää kauniisti ja olen myös monet kerrat menettänyt malttini hänen saamattomuutensa vuoksi ja uhannut erolla, mutta mikään ei auta! Hän ei muutu.

Kaiken lisäksi hän nukkuu ihan tolkuttomia määriä. Usein on käynyt niin, että menemme yhdessä nukkumaan illalla n. klo 23 ja kun seuraavana päivänä palaan klo 17 töistä, on mies vieläkin unten mailla! Eli nukkuu parhaimmillaan 18 tunnin yöunia! Keskiverto yönä hän nukkuu ehkä n. 12h. Tämä ei todellakaan voi olla tervettä. Olen miettinyt, että voisiko mieheni olla masentunut vai onko hän kenties maanis-depressiivinen. Selvää on, etten kovin kauaa jaksa tätä hommaa, jos ääni kellossa ei ala muuttumaan. Hän sanoo rakastavansa minua ja välillä meillä on ihan mukaviakin hetkiä yhdessä. Koen kuitenkin hyvin usein pahaa oloa ja yksinäisyyttä. Kauan yritin häntä aina aamuisin herätellä, mutta enää en jaksa, koska en näköjään ole niin kiinnostava, että vuokseni kannattaisi sängystä ylös nousta.

Tämä kaikki on johtanut siihen, että en halua enää seksiäkään hänen kanssaan. Eipä hänkään ole seksiä juuri viime aikoina ehdotellut. Onkohan meillä mitään toivoa vai onko ainut ratkaisu erota? Erostakin olemme keskustelleet, mutta emme näytä pääsevän kuitenkaan toisistamme eroon. Seurustelumme alkuaikoina suhteemme oli erittäin seksuaalinen ja täynnä intohimoa. Mies oli myös ihan erilainen, tosi aktiivinen ja aikaansaava, kohteli minua hyvin ja puhui kauniisti. Nyt olemme lähinnä kuin eläkeikäinen pari, vaikka emme ole edes kauaa yhdessä olleet. Mies on nykyään lähestulkoon vastakohta sille, minkälaisena opin hänet tuntemaan. Hänen kohdalleen on kyllä sattunut rankkoja asioita esim. isän traaginen kuolema kaksi vuotta sitten...Voisiko kaikki heijastua sieltä? Olen yrittänyt olla tukena mutta mies on huono puhumaan. Ei hän ole tuostakaan tapahtumasta juuri pukahtanut. Mitä minun pitäisi tehdä? Haluaisin takaisin iloisen mieheni johon aikoinani rakastuin, mutta pelkään, että entiseen ei ole enää paluuta.
 
kilpikalpi
Kaiken lisäksi hän nukkuu ihan tolkuttomia määriä. Usein on käynyt niin, että menemme yhdessä nukkumaan illalla n. klo 23 ja kun seuraavana päivänä palaan klo 17 töistä, on mies vieläkin unten mailla! Eli nukkuu parhaimmillaan 18 tunnin yöunia! Keskiverto yönä hän nukkuu ehkä n. 12h. Tämä ei todellakaan voi olla tervettä.

Hei, ei tuo vaikuta kovin terveeltä eli mies vain lääkäriin. Kyse voi olla masennuksesta, kilpirauhasen vajaatoiminnasta tai mistä lie, mutta lääkärin pakeille miehen on mentävä. Älä heti ajattele eroa tuossa tilanteessa, kun tuntuu siltä, että sairaudesta on kyse. Mies ei ehkä sitä itsekään ymmärrä. Varsinkin kun kerroit, että mies on joskus ollut ihan erilainen ja nykyään noin väsynyt, niin ei kaikki voi olla kunnossa.
 
suorat sanat
Psykologina voin kommentoida, että kyllähän nuo miehesi oireet viittaavat jonkinlaiseen masennukseen/mielialahäiriöön. Ja kuten olet varmasti huomannut, masentuneelle ihmiselle patistelu yms. ei auta, korkeintaan vaan pahentaa tilannetta aiheuttamalla syyllisyyttä masentuneelle. Ehkä terapia (ja/tai lääkehoito) voisi auttaa, mutta ongelmana on se miten saada miehesi myöntyväiseksi ja motivoituneeksi hoitoon. Se ei ole välttämättä ihan helppoa ja vaatii sinultakin ponnisteluja.

Sitten ihan yksityishenkilönä kommentoin, että on ihan pirun raskasta ja ärsyttävää elää saamattoman, laiskan ja flegmaattisen miehen kanssa. Itseasiassa miehesi kuullosti ihan eräältä eksältäni joten ymmärrän kyllä miltä tuollainen mies tuntuu naisen näkökulmasta! Jos mies ei ala innostua hoitoon/terapiaan menemisestä (tai muuten ryhdistäydy), mieti ihan tosissasi sitä eroa (ja ota se). Sinun ei tarvitse eikä pidä uhrata elämääsi toisen ihmisen hoitamiseen! Et ole hänen äitinsä/elättäjänsä/sairaanhoitajansa/terapeuttinsa!!! Lisäksi masentunut kumppani lisää myös toisen kumppanin riskiä sairastua masennukseen. Älä ainakaan syyllisyydestä tai velvollisuudesta jää tuohon parisuhteeseen, etenkään jos tilanne ei muutu!
 
merkit
siis mies nukkuu vain ja ei halua seksiä kanssasi..
etkö tajua mitä tuo merkitsee?
se on kyllästynyt sinuun totaallisesti jää vain roikkumaan paremman puutteessa siis ensin miehen pitää löytää uusi pillu joka myös on valmis passaa sitä.
 
lääkäri
Alkuperäinen kirjoittaja suorat sanat:
Psykologina voin kommentoida, että kyllähän nuo miehesi oireet viittaavat jonkinlaiseen masennukseen/mielialahäiriöön. Ja kuten olet varmasti huomannut, masentuneelle ihmiselle patistelu yms. ei auta, korkeintaan vaan pahentaa tilannetta aiheuttamalla syyllisyyttä masentuneelle. Ehkä terapia (ja/tai lääkehoito) voisi auttaa, mutta ongelmana on se miten saada miehesi myöntyväiseksi ja motivoituneeksi hoitoon. Se ei ole välttämättä ihan helppoa ja vaatii sinultakin ponnisteluja.

Sitten ihan yksityishenkilönä kommentoin, että on ihan pirun raskasta ja ärsyttävää elää saamattoman, laiskan ja flegmaattisen miehen kanssa. Itseasiassa miehesi kuullosti ihan eräältä eksältäni joten ymmärrän kyllä miltä tuollainen mies tuntuu naisen näkökulmasta! Jos mies ei ala innostua hoitoon/terapiaan menemisestä (tai muuten ryhdistäydy), mieti ihan tosissasi sitä eroa (ja ota se). Sinun ei tarvitse eikä pidä uhrata elämääsi toisen ihmisen hoitamiseen! Et ole hänen äitinsä/elättäjänsä/sairaanhoitajansa/terapeuttinsa!!! Lisäksi masentunut kumppani lisää myös toisen kumppanin riskiä sairastua masennukseen. Älä ainakaan syyllisyydestä tai velvollisuudesta jää tuohon parisuhteeseen, etenkään jos tilanne ei muutu!

Älä viitsi esiintyä asiantuntijana, muutamasta sanasta huomaa ettet ole sitä!
 
ota ero äkkiä
Kyllä olen samaa mieltä tuon Psykologin kanssa.

Onko se muka niin suurta rakkautta että nainen uhraa ja pilaa oman elämänsä kokonaan yhden laiskan vittumaisen tyypin takia joka ei enää edes huomaa että akka käy kotona mies vain nukkuu ja ei edes enää rakastele kanssasi!
Vittu, en katsoisi päivääkään tuollaista paskaa uhrata oma elämä yhden laiskan kusipään takia!
Ero siitä ja ala nauttia ihanasta omasta elämästäsi,elämä on liian ihanaa jäädä roikkumaan tuollaiseen kelvottomaan tyyppiin!
 
mies1
Nooh, pitää muistaa, että ei meillä ole tietoa ja vastuutakaan hoidosta, joten aivan kaikki mielipiteet ovat tervetulleita. Sitten jokainen voi suodattaa ylimääräisen pois. Tuo , että väsymykseen voi löytyä fysiologinen syy on myös täysin mahdollista.
Ruuansulatuskanava voi olla toimimaton, siten, että kaikki ravinteet eivät imeydy. Se aiheuttaa väsymystä. Suolistossa voi olla hiiva, suolisto voi olla tulehtunut, edes lääkärit eivät ymmärrä aina kysyä kaikkea, siis ulosteen koostumuksesta lähtien. Löysävatsaisuus on merkki ongelmista.
 
dkakjsf
Psykologin kanssa samaa mieltä.

Itse vaikeahkon masennuksen läpikäyneenä tiedän että nukkumisen tarve voi tosiaan olla valtava ja kaikenlainen (hyvääkin tarkoittava) ryhdistäytymispatistelu, saati sitten syyllistäminen, saavat korkeintaan aikaan masennuksen syvenemistä.

Asia taitaa valitettavasti olla niin, että mikäli et saa miehesi silmiä avautumaan hänen hoidontarpeelleen, jää parhaaksi vaihtoehdoksesi pelastaa edes itsesi eli ottaa ero. Ei välttämättä 'jätä se paska' mielialallla, vaan siksi että sinulla on velvollisuus huolehtia ennen kaikkea itsestäsi ja omasta onnellisuudestasi.

Kenties myös miehesi saa itsestään irti hakea apua sitten kun sinä et enää toimi hänen turvatyynynään. Toivotan kovasti voimia molemmille!
 
suorat sanat
Alkuperäinen kirjoittaja lääkäri:
Älä viitsi esiintyä asiantuntijana, muutamasta sanasta huomaa ettet ole sitä!
Heh, itseasiassa olen kyllä psykologi, mutta tähän vastasin kyllä lähinnä "taviksena". Työasiat jätän työpaikalleni! Vastasin tähän lähinnä siksi että minua ärsyttää se miten usein masentuneen kumppani joutuu hoitajaksi/terapeutiksi kumppanilleen ja joutuu ikään kuin ottamaan vastuuta toisen elämästä. Sellainen ei vain onnistu, olen omakohtaisestikin kokenut sen.

 
Marttyyri
Kiitos kaikille vastanneille! Aion nyt patistaa miehen sinne lääkärille. Jos hän ei suostu eikä näe että hänellä olisi mitään ongelmia, minulle ei taida jäädä kovin paljon vaihtoehtoja. Minun on huolehdittava myös itsestäni ja omasta hyvinvoinnistani. Vastauksistanne sain vahvistusta että kaikki ei todellakaan ole kunnossa ja nyt sain puhtia alkaa toimimaan asioiden eteenpäin viemiseksi.
 
sykolokihanseminäkin
Alkuperäinen kirjoittaja suorat sanat:
Psykologina voin kommentoida, että....

Sitten ihan yksityishenkilönä kommentoin, että on ihan pirun raskasta ja ärsyttävää elää saamattoman, laiskan ja flegmaattisen miehen kanssa. Itseasiassa miehesi kuullosti ihan eräältä eksältäni ...
että oikein psykolooki...:)

heh
 
SH
Olen kyllä samaa mieltä sen suhteen, ettei toiselta voi vaatia loputonta uhrautumista kroonisesti masentuneen kumppanin kanssa.

Olen itse hieman vajaa nelikymppinen mies ja sairastanut tällaista masennusta yli kymmenen vuotta. En ole ikinä tosin ollut laiska/saamaton ja otan toiset huomioon. Omalla kohdalla kyse enemmänkin biologisesta taipumuksesta masentuneisuuteen kuin mistään ulkoisita tekijöistä. Masentuneen ihmisen itsensä velvollisuus on ehdottomasti hakea hoitoa, jolloin hän voi myös alkaa auttaa itseään.
 
haluamista
Haluaisin kommentteja tilanteestamme.
Ongelmana on se, että:
- mies on todella laiska ja saamaton (+ tyhmä = adhd)
- opinnot yhä kesken, eikä hän tunnu niiden kanssa etenevän (kesken jää = adhd)
- tekee yötyötä viikonloppuisin ihan toisella alalla mitä hän opiskelee (jaksaa paremmin yöllä = adhd)
- nukkuu ihan tolkuttomia määriä (jatkuva yliväsymys = adhd)
Lähes varmasti masentunut ja varmuuden välttämiseksi saa lisukkeeksi kenties maanis-depressiivis-diagnoosin.

Minua ärsyttää suunnattomasti - Haluaisin, että hänkin alkaisi… tekemään normaalia… jotta voisimme vihdoinkin alkaa elää normaalien ihmisten elämää.
= tavis versus adhd, kuten kaikki loputkin lorinat…

Olen yrittänyt keskustella asiasta, että tarvitsen hänen apuaan kotitöissä, olen yrittänyt pyytää kauniisti ja olen myös monet kerrat menettänyt malttini hänen saamattomuutensa vuoksi ja uhannut erolla, mutta mikään ei auta! Hän ei muutu.
Ei muutu normaaliksi vaikka päällään seisoisi. (= tavis vs. adhd)
Jos normaali ja epänormaali tappelevat normaalein säännöin, normaali voittaa aina!

Tämä ei todellakaan voi olla tervettä. Selvää on, etten kovin kauaa jaksa tätä hommaa, jos ääni kellossa ei ala muuttumaan.
Kysymys kuuluu: Kummassako kellossa? (= tavis vs. adhd) Jos adhd on jotain elämästä oppinut, hän luovuttaa.

Tämä kaikki on johtanut siihen, että en halua enää seksiäkään hänen kanssaan. Eipä hänkään ole seksiä juuri viime aikoina ehdotellut.
Mitä enemmän hän on oppinut sitä helpommin luovuttaa, jo paljon ennen finaalia.

1. Seurustelumme alkuaikoina suhteemme oli erittäin seksuaalinen ja täynnä intohimoa. Mies oli myös ihan erilainen, tosi aktiivinen ja aikaansaava, kohteli minua hyvin ja puhui kauniisti.
2. Nyt olemme lähinnä kuin eläkeikäinen pari, vaikka emme ole edes kauaa yhdessä olleet. Mies on nykyään lähestulkoon vastakohta sille, minkälaisena opin hänet tuntemaan.
Jokin on muuttunut ja se ei ole adhd.

Hänen kohdalleen on kyllä sattunut rankkoja asioita esim. isän traaginen kuolema kaksi vuotta sitten...Voisiko kaikki heijastua sieltä? Olen yrittänyt olla tukena mutta mies on huono puhumaan. Ei hän ole tuostakaan tapahtumasta juuri pukahtanut.
Elämä on rankkaa ja erityisen rankkaa adhd:lle. Yrittäminen ei riitä, on myös onnistuttava, mutta yksin ei voi onnistua.

Mitä minun pitäisi tehdä? Haluaisin takaisin iloisen mieheni johon aikoinani rakastuin, mutta pelkään, että entiseen ei ole enää paluuta.
Ei taida olla, pahoin pelkään minäkin.

Psykologiyksityishenkilön suorat sanat: patistelu yms. ei auta, korkeintaan vaan pahentaa tilannetta aiheuttamalla syyllisyyttä… (flegmaattinen = adhd)
- ongelmana on se miten saada miehesi myöntyväiseksi ja motivoituneeksi
- ei ole välttämättä ihan helppoa ja vaatii sinultakin ponnisteluja
- ihan pirun raskasta ja ärsyttävää

Lääkäri- psykiatri/psykologi -kierroselämä on kai aloitettu ja mies rohdiskeltu pahimmillaan zombiksi, ehkä erottu. Sen laatuinen kai se.
 
Viimeksi muokattu:
jopi
Ota huomioon, että miehes tekee viikonloppuisin yötyötä. Ehkä sillä menee kauan aikaa palautuessa rytmin muutoksesta, kun siirtyy arkeen ja opiskelemaan päivisin? Miten se voi nukkua kaiket päivät jos kerran opiskelee? Entäs, jos se tekee öisin koulutehtäviä kun sä nukut? Entäs jos se on heränny aikasin, mutta ottaa päiväunet silloin kun sä tuut töistä? Myös fyysisen puolen sairaudet voivat aiheuttaa väsymystä.
 
Viimeksi muokattu:
ainokainen
Olen samaa mieltä psykologin kanssa. Ja terveydenhoitajana lisäisin, että vielä kannattaa tsekata kilpirauhasarvot, ettei vaan ole kyseessä kilpirauhasen vajaatoiminta. Mutta jos mies suostuu menemään lääkäriin niin eiköhän asiat siitä lähde purkautumaan auki.

Parisuhteenne kuulostaa aika epätasapainoiselta. Tästä aiheesta on jauhettu tällä palstalla metritolkulla, joten enpä sano muuta kuin tämän: Miehesi saattaa olla ihan tyytyväinen tilanteeseen. Sinä elätät, teet kotityöt ja hän saa löhöillä. Voi olla että hän ei motivoidu muutokseen, sillä hänellä on nyt oikein mukavat oltavat. Sinä olet se tyytymätön osapuoli, joten sinun on tehtävä ratkaisut.
 
Börnannu
Ota huomioon, että miehes tekee viikonloppuisin yötyötä. Ehkä sillä menee kauan aikaa palautuessa rytmin muutoksesta, kun siirtyy arkeen ja opiskelemaan päivisin?
Minä olen tehnyt yhtäaikaa yötyötä ja opiskellut ja olin tulla hulluksi. Kun lopetin työt, meni monta vuotta ennen kuin edes tajusin, kuinka huonossa jamassa olin ollut.

Totuus on, että pelkästään yötyöstä on vaikea palautua. Yötyön ja opiskelun yhdistämisestä on mahdoton palautua.

Minäkin tein töitä viikonloppuisin ja satunnaisesti viikolla.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä