Saanko olla kyllästynyt elämääni?

[väsynyvaimo]

Ulkopuolisen silmin meillä on kaikki hyvin. Vakkari työpaikat, asunto yms "perus" asiat, vakaasti. Olen aina asunut tällä samalla paikkakunnalla. Inhoan työtäni, haluan asunnosta (lainasta) eroon. Haluan halvempaan (vuokra asuntoon), opiskelemaan/uuden työpaikan. Mies saa tämän tästä päähänpistoja milloin mitäkin, mutta kaikki jää, mitään ei toteuta loppuun asti/edes aloita. Puhuu vaan. Ärsyttää jahkailu asunnon myymisestä. Ärsyttää ettei miehestä ota selvää, mitä se haluaa! Ei puhu, vaikka nätisti yritän välillä keskustelua avata. Ylimalkaisia kommentteja heittelee ja tuumii ettei meillä ole mitään ongelmia. Kyllä meillä on! Minä olen väsynyt tähän kaikkeen "tuttuun ja turvalliseen" ja kaaottiseen arkeen, masentunut lievästi, olen ns. suorittaja. Kokoajan pitää tehdä jotain, ettei ajaudu miettimään asioita eli suremaan kaikkea ja haaveilemaan. Meillä on 2 pientä yhteistä lasta. Tuntuu että olemme yhdessä vain lasten takia. Minusta tuntuu kuin olisin vankilassa, kaiken suhteen. Kyllä, rakastimme ainakin silloin toisiamme kun menimme naimisiin. Nyt tuntuu että eletään vain yhdessä erikseen.

 

["vieras"]

Se on se hetki kun kaikki on koossa ja hyvin ja mikään ei tunnu miltään ja pitää alkaa pärjätä oman päässä kanssa eikä voi syyttää omakotitalottomuutta, puolisottomuutta, lapsettomuutta tai muuta keskeneräistä.

Ala harrastaa, hanki elämä, innostu maailmasta.

 

[Tuota..]

No nyt kyllä tuli mieleen että sulla ei ole OIKEITA ongelmia, vaan tekemällä tehtyjä. Sinä tai puolisosi tai lapsenne ette ole vakavasti sairaita. Talo ei ole menossa alta, rahat riitävät muuhunkin kuin kaurapuuroon. Suoraan sanottuna v......a tämöiset kitisijät. Mitä jos nauttisit siitä mitä sinulla ON??

 

[väsynyvaimo]

Ei, ei. Kirjoitin ehkä epäselvästi. Mua rasittaa miehen saamattomuus. Ja se, että on taas hetki kun asiat ei etene. Haluan opiskella uuden ammatin. Se on taloudellisesti mahdollis vain, mikäli saamme asunnon myytyä ja voimme muuttaa vuokralle. Muutenkin nykyinen asuminen on hirvittävänän kallista meille, sattuneista syistä joita en tässä nyt erittele.
Kyselin oppisopimuspaikkaa monesta, monesta, monesta paikasta ja kaikista sain "ei ole varaa ottaa" vastauksen vaikka ko alalle haetaan ja koulutetaan kokoajan porukkaa.
Olen kyllästynyt asumaan samassa kaupungissa jossa koko ikäni olen ollut. Kaikki muut lähtee muualle, miksen minäkin voisi??

 

[väsynytvaimo]

No nyt kyllä tuli mieleen että sulla ei ole OIKEITA ongelmia, vaan tekemällä tehtyjä. Sinä tai puolisosi tai lapsenne ette ole vakavasti sairaita. Talo ei ole menossa alta, rahat riitävät muuhunkin kuin kaurapuuroon. Suoraan sanottuna v......a tämöiset kitisijät. Mitä jos nauttisit siitä mitä sinulla ON??

Rahat ei todellakaan riitä. Siksi asunto olisi myytävä.

Mies ei suostu näkemään, edes taloudellisia ongelmia. Minä maksan lähes kaikki ruoka ostokset, päivähoitomaksut jne. Todellakaan ei ole rahaa mihinkään.

 

[Tuota..]

Tuo "rasittaa" tai kyllästynyt" kertookin kaiken. Sinä olet nyt kahden pienen lapsen äiti ja "minä haluan"-vaihe kuuluu näiden lasten suuhun. Avioliittosi ensi hurma on kenties ohitse ja tunnet että elämä lipuu ohitsesi. Elämässä opittujen vaiheuden kautta sanoisin, että itse en halua muuta kuin että säilyisimme terveinä, lapsiamme ei kiusattaisi, saisimme lapsemme ehjin itsetunnoin maailmalle, rahat riitäisivät lainoihin, ruokaan ja joskus vaikka ulkona syömiseen. Ja siihen että jaksaisimme rakastaa toisiamme huonoinakin päivinä. Ihan oikeasti, kasva aikuiseksi.